Nollatyösopimukset-oire-liian-jäykästä-työehtosopimusjärjestelmästä-700x250

Nollatyösopimukset oire liian jäykästä työehtosopimusjärjestelmästä?

Työehtosopimusjärjestelmä nykyisenlaisena tulisi purkaa, sillä se ei sovellu enää tämän päivän yritysmaailmaan. Työehtosopimukset juontavat juurensa teollisuuspatruunoiden aikakaudelle, jolloin työnantajayritykset olivat suuria ja vaikutusvaltaisia, talouden rakenne perustui keskeisesti tavaroiden eikä palveluiden tuotantoon ja työväestön suojaksi tuli laatia työsuhteen minimiehdot. Tämä olikin tarpeen toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa, jolloin maata rakennettiin tarkoituksena saada Suomen teollisuus kasvamaan ja kansantalous nousuun.

Tämän päivän yritysmaailman rakenne ja tarpeet ovat kuitenkin muuttuneet sotien jälkeisestä ajasta. Nykyään valtaosa yrityksistä on pieniä ja keskisuuria, ja työntekijöistä yhä suurempi osa työskentelee erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Näihin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kohdistuvat suurimmat työllistämisodotukset nyt ja tulevaisuudessa. Muuttuneesta maailmasta huolimatta yleissitovat työehtosopimukset sitovat edelleen yrityksiä pakottavan lainsäädännön tavoin. Työehtosopimukset luovatkin pienille ja keskisuurille yrityksille raskaita velvoitteita liittyen muun muassa palkallisiin perhevapaisiin, lomarahoihin, pekkaspäiviin ja -korvauksiin sekä juhlapyhä- ja arkipyhäkorvauksiin.

Oireina nollatyösopimukset, vuokratyövoima ja mikroyrittäjyys

Uuden työntekijän palkkaaminen on kallista, ei vain palkan sivukulujen, vaan myös edellä mainittujen työehtosopimuksista seuraavien taloudellisten velvoitteiden vuoksi. Tästä syystä uuden työntekijän palkkaaminen on yritykselle iso investointi ja samalla myös riski. Investoinnin kannattavuus ja tuottavuus kun eivät välttämättä selviä vielä neljän kuukauden koeajan puitteissa. Epäonnistunut investointi ei kuitenkaan ole korjattavissa tavanomaisilla liikkeenjohdollisilla toimenpiteillä työsopimuslain ja työehtosopimuksista seuraavien irtisanomissäännösten sekä uudelleensijoitus- ja takaisinottovelvoitteiden vuoksi. Näin ollen yrityksen ainoaksi riskienhallintakeinoksi jää turvautuminen nollatyösopimuksiin, vuokratyövoiman käyttöön sekä ulkoistettuun palvelun ostoon, missä myyjänä on itsensä työllistävä mikroyrittäjä. Vastaus otsikon kysymykseen siis on, että paljon parjatut nollatyösopimukset, vuokratyövoiman käyttö ja monesti myös itsensä työllistävä mikroyrittäjyys ovat oireita liian jäykästä ja nykypäivän yritysmaailmaan soveltumattomasta työehtosopimusjärjestelmästä.

Lääkkeenä kysynnän ja tarjonnan laki

Ratkaisuksi ongelmaan ehdotan ennakkoluulotonta keskustelua ja päätöksiä työvoiman käytön joustavoittamiseksi. Voidaanko nykyinen työehtosopimusjärjestelmä purkaa ja luottaa siihen, että markkinoiden itsesäätely toimii myös työelämässä? Tällöin kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti yritysten työvoimatarpeet määrittelisivät viime kädessä palkkojen tason. Uskon, että tämän askeleen ottaminen johtaa lopulta myös siihen, että osaavalle työvoimalle maksettaisiin tällöin nykyistä palkkatasoa huomattavasti korkeampiakin palkkoja. Toki tämä ratkaisu siirtäisi vastuuta oman osaamisen ylläpitämisestä ja kehittämisestä myös työntekijälle itselleen.

Johanna Uusitalo toimii KPMG:llä työoikeuden asiantuntijana. Yhteistoimintamenettelyt ja työsuhderiidat ovat Johannan ydinosaamisalueita.

Vapaa-aikaansa Johanna viettää perheensä ja koiransa kanssa sekä urheillen.

Sean-Dreilinger-Flickr-700x250

Liikkumattomuudella pilattu nuoriso on uhka urheilubusinekselle

Toukokuussa voimaantulevan uuden liikuntalain polttopisteeseen on nostettu liikunnallisen elämäntavan tukeminen. Lain hengen takana näkyy laaja kansallinen huoli suomalaisen nuorison fyysisestä passivoitumisesta. Sääntely itsessään ei kuitenkaan lisää liikunnallisen elämäntavan kiinnostavuutta. Tarvitaan faktatietoa ja konkreettisia toimenpiteitä.

1. Seuraa aikaasi

Suomalaisten liikunnallinen passivoituminen kiihtyy digitalisaation edetessä. Viihteeseen käytetty ruutuaika ylittää reilusti suositukset, ja liikunta kilpailee ajanviettotapana sosiaalisen median ylitsevuotavan tarjonnan kanssa. Urheilun näkökulmasta on lisäksi huolestuttavaa, että nuorten viihteeseen käyttämä ruutuaika on yhä harvemmin penkkiurheilua. Kotimaiset urheilutapahtumat eivät juurikaan liikuta suuria massoja myöskään yleisölehtereille. Samalla tiedetään, että urheiluseurojen kiinnostavuus vähenee suomalaisnuorten keskuudessa muuhun Eurooppaan nähden selvästi.

Urheiluko ei siis ole enää kiinnostavaa edes kotisohvalla? Kyse ei kuitenkaan voi olla siitä, että nuoriso olisi merkittävästi erilainen kuin aiemmin. Kaikki tämä on perusteltavissa yleisellä markkinataloudellisella totuudella. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Vastuullisten aikuisten on uudistettava urheilu ja löydettävä tähän hetkeen sopiva vetovoima.

2. Tuotteista vastuullisesti

Samaan aikaan kun teknologian mahdollisuuksien rajoja koetellaan, uusia viihdemedian muotoja on tarjolla entistä enemmän. Samalla viihdemedian liiketoimintapotentiaali on tunnistettu ja yleisöä kiinnostava urheilutarjonta on viety maksullisiin tv-palveluihin. Liikunnallisen aktiivisuuden esimerkkien saatavuutta on siis hankaloitettu. Hyvästä tuotteesta ja palvelusta ollaan kuitenkin pääsääntöisesti valmiita maksamaan.

Jos urheilullinen menestys ei yksin riitä täyttämään katsojien tarpeita, on elämyksen kokonaisvaltaisuuteen rakennettava muitakin elementtejä. Silti tulee muistaa, että tuotetta ei yleensä osteta hyvien kylkiäisten vuoksi. Tuotteen on oltava kunnossa, mutta myönteistä asiakaskokemusta voidaan vahvistaa mukavilla lisävarusteilla.

3. Tunnista faniesi tarpeet

Informaatiotulvan kasvaessa ja nopeutuessa jalkapallo-ottelun seuraaminen puupenkeillä vaakatasossa vihmovassa räntäsateessa ei enää kelpaa diginatiiveille elämyksenä, vaikka ottelusta saisikin raflaavia kuvia Instagramiin. Tarvitaan lisää tempoa. Vaikka suuri osa yleisökiinnostuksesta tai sen puutteesta on selitettävissä urheilullisella menestyksellä, on show-elementeillä väistämättä osansa urheilutapahtuman onnistumisessa. Uskon, että spektaakkelimaisilla urheilutapahtumilla voitaisiin ylläpitää myös teini-ikäisten kiinnostusta urheiluun.

Urheiluliiketoiminta elää faneista – aktiivisista liikkujista ja intohimoisista penkkiurheilijoista. Liikkuva nuori on tunnistettava tulevaisuuden urheiluelämysten kuluttajana. Elämysten arkipäiväistyessä ja viihdemedian nopeutuessa urheilubusineksen on luotava ilmiöitä, jotka saavat ihmiset liikkeelle myös tulevaisuudessa. Liikunnallisen fanin räikkä huutaa seuraavallakin kaudella.

Jussi Nikander toimii KPMG:llä hyvinvointitoimialan sekä liikunnan ja urheilun asiantuntijana. Jussi on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri, ja hän on perehtynyt mm. nuorisotyön trendeihin ja urheiluliiketoiminnan yhteiskunnallisiin vaikutuksiin.

Vapaa-aikansa Jussi viettää kamppailu-urheilun parissa tai perheen kanssa maaseudun rauhassa.

Kuva: Sean Drellinger / Flickr (picture has been cropped)

Sanctu-Flickr-700x250

Verottajan verojalanjälki näkyviin!

Julkisessa keskustelussa yrityksiä vaaditaan antamaan aikaisempaa runsaammin tietoja maksamistaan veroista ja verotulojen jakautumisesta yrityksen eri toimintamaiden kesken. Yksityishenkilöiden verotietojen julkisuus on itsestäänselvyys, jota ei juuri kyseenalaisteta. Toisaalta myös Valtiovarainministeriö julkaisee tietoja saamistaan verotuloista ja näiden jakautumisesta eri verolajien kesken. Verotuksen kentällä liikkuu kuitenkin eräs tärkeä toimija, jolla olisi paljon annettavaa verotuksen läpinäkyvyyden parantamiseksi.

Verohallinto on panostanut paljon resursseja kansainvälisten yritysten siirtohinnoittelun valvontaan. Tätä on perusteltu väitteellä, että Suomi menettää vuosittain satoja miljoonia tai jopa miljardeja euroja verotuloja yritysten siirtäessä tulojaan veroparatiiseihin. Tiedotusvälineet ovat uutisoineet Verohallinnon määräämistä moniin satoihin miljooniin nousevista lisäyksistä yritysten verotettavaan tuloon.

Tarina ei kuitenkaan pääty verottajan tekemään oikaisuun. Yritys voi valittaa päätöksestä Suomessa, tai vaatia Suomen toimivaltaista viranomaista neuvottelemaan rajat ylittävän liiketapahtuman toisessa päässä olevan maan toimivaltaisen viranomaisen kanssa siitä, kumpi maa lopulta hyvittää Suomessa tehdyn lisäyksen verotettavaan tuloon. Suomen tekemien verosopimusten mukaan yrityksen tulo ei saisi joutua kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi. EU-maiden välisen arbitraatiosopimuksen perusteella välimiehet päättävät asiasta, mikäli asianosaisten maiden viranomaiset eivät pääse sopuun kahdessa vuodessa.

Verottajan läpinäkyvyys päättyy oikaisuihin

Suuren yleisön ja tiedotusvälineiden kannalta asia muuttuu mielenkiintoiseksi yrityksen hakiessa muutosta: Onko Suomen verottajan tekemä oikaisu yrityksen verotettavaan tuloon perusteltu, vai onko yritys lopulta syytön verokikkailuun, jolloin verottaja joutuu palauttamaan väärin perustein kannetut lisäverot? Tätä ei valitettavasti voida arvioida, koska verottajan läpinäkyvyys päättyy tehtyihin oikaisuihin.

Verottajan tehokkuuden arvioimiseksi tarvittavat tiedot puutteellisia

Verohallinnon siirtohinnoitteluhankkeen tehokkuuden arvioimiseksi olisi tärkeää tietää ainakin muutamia seikkoja. Tehokkuuden analysoimiseksi olisi hyvä olla tiedossa vuoden aikana Suomen verottajan eduksi ratkenneiden kansainvälisten neuvottelujen määrä suhteessa Suomea koskevien ratkaisujen kokonaismäärään. Myöskin Suomen loppujen lopuksi saamien veroeurojen määrä suhteessa alun perin kyseisissä veronoikaisuissa maksuunpantuihin euroihin olisi hyödyllinen tieto. Näin voitaisiin arvioida, kuinka oikeaan verottaja osuu siirtohinnoittelun perusteella tekemissään verotettavan tulon oikaisuissa. Myös ratkaistujen tapausten määrä suhteessa vireillä olevien neuvottelujen kokonaismäärään olisi mielenkiintoinen tieto, jonka perusteella voitaisiin arvioida, kuinka tehokkaasti verottaja hoitaa kansainvälisten sopimusten mukaisia velvoitteitaan. Osa tiedoista on kaivettavissa kansainvälisten järjestöjen julkaisuista, mutta kovin läpinäkyväksi informaatiota ei voi sanoa.

Kuinka suuria ongelmia siirtohinnoittelu ja verokikkailu todella ovat?

Verottajan siirtohinnoitteluhankkeen tuloksellisuutta koskevilla tiedoilla on yhteiskunnallista merkitystä. Yritysten verokikkailun estämisellä on väitetty olevan huomattava vaikutus hyvinvointivaltion säilyttämiselle. Poliittisten päättäjien ja kansalaisten olisi siten tärkeää saada tuloksista tarkkaa tietoa.

Mikäli Suomi on onnistunut neuvottelujen lopuksi pitämään huomattavan osan maksuunpanemistaan veroista, se osoittaa että väitteissä yritysten laajamittaisesta verokikkailusta Suomessa on perää. Mikäli taas neuvottelutulokset ovat laihoja, voidaan epäillä, että ongelmaa on paisuteltu. Jos taas neuvottelut venyvät eikä ratkaisuja saada aikaan, on verovelvollisilla syytä huolestua siitä, ettei tulojen kaksinkertaisen verotuksen estämistä pidetä kovin tärkeänä. Tällä voi puolestaan olla vaikutusta yritysten halukkuuteen investoida Suomeen.

Käy lukemassa myös edelliset blogitekstini ”Mitä verotuksessa tapahtuu seuraavaksi?” ja ”Mitä joulu tuo tullessaan verottajan pukinkonttiin?”.

eric_sandelin_100x100Partner Eric Sandelinilla on 15 vuoden kokemus KPMG:llä yritysten siirtohinnoittelusta ja kansainvälisestä verotuksesta.

Ericin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi opiskelevaa lasta. Harrastuksinaan hän kuntoilee ja havainnoi maailman tapahtumia ja ilmiöitä.

Kuva: Sanctu / Flickr (picture has been cropped)

Tunnelarmr-flickr-700x250

Yrityksessäsi sukupolvenvaihdos? Älä lähde merta edemmäs kalaan

Jäähyväisveroehdotuksen myötä perintö- ja lahjaverotusta koskeva keskustelu jatkuu kiivaana ja negatiivissävytteisenä. Yrittäjien osalta yksi tärkeä suunnitteluväline on keskusteluissa unohtunut. Merkittävälle osalle yrittäjistä keskeinen omaisuuserä on juuri yritysomaisuus, johon on sukupolvenvaihdoshuojennusten ansiosta olemassa kustannustehokkaita luopumisen toteuttamismalleja.

Koko viime vuosikymmen odotettiin sukupolvenvaihdoksia koskevaa isoa aaltoa. Sellaista ei tullut. 2010 -luvulla sukupolvenvaihdoksia koskeva keskustelu on hiipunut pikku hiljaa raivaten tilaa vuoropuhelulle perintöveropakolaisuudesta, jossa osa on lähdössä Portugaliin ja osa Ruotsiin. Sukupolvenvaihdokset ja niitä koskevat huojennusmahdollisuudet on tuotava jokaisen luopumissuunnitelmia mietiskelevän yrittäjän tietoisuuteen ja keskeiseksi työkaluksi omistajanvaihdosjärjestelyyn ja yrittäjän verosuunnitteluun.

Määräykset vaikeaselkoista kuin softan koodi

Perintö- ja lahjaverolaissa sekä tuloverolaissa olevat huojennussäännökset on kirjattu niin vaikeaselkoisesti, että niiden ymmärtäminen vaatii opintoja sekä äidinkielestä, oikeustieteellistä että matematiikasta. Siksi säännöksiä ei tunneta riittävän hyvin. Lopulta kryptisyyden takana on kuitenkin varsin loogiset ja ymmärrettävät määräykset. Asiantuntijoiden tehtävänä on viestiä asia yrittäjille ymmärrettävästi. Tärkeintä on huojennusten lisäksi ymmärtää niiden saamisen ja menettämisen edellytykset.

Verovaikutukset syrjään tahtotilaa selvitettäessä

Toinen asia, joka usein turhaan rajoittaa huojennusten monivivahteisia käyttömahdollisuuksia on yrittäjän ajatus siitä, että vaihdos tulee toteuttaa siten, että veroja ei makseta lainkaan. Parhaimmillaan vaihdos on toki mahdollista toteuttaa niin, että luopuja ei maksa tuloveroja eikä jatkaja lahjaveroja.

Huojennukset mahdollistavat merkittäviä verosäästöjä, mutta lähtökohdaksi on kuitenkin otettava osapuolten tahtotila. Verojenminimointikeskustelu ei saa liiaksi ohjata alkuvaiheen valintoja. Sukupolvenvaihdoksessa on verotuksen lisäksi monia muita keskeisiä huomioitavia seikkoja. Tosiasiallisesti verotusta suurempia tekijöitä voivat olla esimerkiksi omistuksen pirstoutuminen, jatkajien tahtotila tai niiden eroavaisuudet.

Ensin on saatava tahtotila selville ja vasta sen jälkeen on hedelmällistä kartoittaa, millä tavoin se on saavutettavissa verotehokkaasti. Usein vaihtoehtoja on useampia.

Monikäyttöinen työkalu

Sukupolvenvaihdoshuojennukset taipuvat yllättävän moneen tilanteeseen ja tarpeeseen. Jatkajan ei tarvitse olla välttämättä sukulainen, jotta huojennuksia päästään ainakin osittain soveltamaan. Monikäyttöisyytensä ansiosta huojennukset kannattaa kaivaa työkalupakista hyvissä ajoin omistajanvaihdoksiin ja perhe- ja perintöoikeudelliseen suunnitteluun.

Sukupolvenvaihdoshuojennukset takaisin keskustelun keskiöön

Kansantalous edellyttää, että yrittäminen on kannattavaa. Se edellyttää, että elinkelpoiset yritykset pystytään siirtämään seuraavalle sukupolvelle järkevin verokustannuksin. Tällaisissa yrityksissä on valtiolle tulevien verotulojen lisäksi jollekin oiva paikka itsensä ja muiden työllistämiseen. Valtion tulee varmistaa, että myös jatkossa yritysomaisuuden siirto on kustannustehokasta yritystoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi.

Yrittäjien puolestaan on hyvä pysähtyä miettimään huojennusten tarjoamia mahdollisuuksia ja niiden tuomia vaihtoehtoja perhe- ja perintöoikeudelliseen kokonaissuunnitteluun. Tämä arviointi tulee tehdä jo ennen muuttohommiin ryhtymistä. Aina ei kannata mennä merta edemmäs kalaan.

Käy lukemassa myös edelliset blogini ”Oletko tavannut ihka elävän tilintarkastajasi?” ja ”PK-yrityksistä lisää yhteisöveroa”.

Jouni_Sivunen_100x100Jouni Sivunen vastaa KPMG:n perhe- ja kasvuyrityspalveluista Uudellamaalla ja työskentelee samalla vero- ja lakiasiantuntijana. Jouni harrastaa liikuntaa ja matkustelua. Harrastukseksi voitaneen lukea myös innostus kehittää uusia toimintatapoja PK-yritysten avuksi.

Kuva: Tunnelarmr / Flickr (picture has been cropped)

Veroparatiisit suojelevat sinunkin rahojasi

Veroparatiisit suojelevat sinunkin rahojasi

Vaalien lähestyessä on odotettavissa, että veroparatiisit nousevat jälleen keskusteluihin. Muun muassa suomalaisten eläkeyhtiöiden veroparatiisisijoituksia paheksutaan. Finnwatch julkaisi viime vuonna eläkeyhtiöitä syyllistävän selvityksen ”Eläkkeitä muiden maiden verorahoilla?”, jonka mukaan työeläkeyhtiöt sijoittavat yleisesti veroparatiiseihin.

Maailma muuttuu – Onko veroparatiiseilla tulevaisuutta?

Veroparatiiseina pidetään matalan verotuksen valtioita, jotka eivät osallistu verotustietojen vaihtamiseen muiden valtioiden kanssa. Näin ne voivat tarjota mahdollisuuden varojen piilottamiseen verottajalta. Maailma kuitenkin muuttuu. OECD:ssä sovittiin viime syksynä automaattisesta verotietojen vaihdosta 51 valtion välillä. Sopimukseen odotetaan liittyvän lisää valtioita. Sopimuksen ovat sitoutuneet voimaansaattamaan ensimmäisten joukossa useat perinteiset veroparatiisit, kuten Cayman-saaret, Bermuda, Gibraltar, Guernsey ja Jersey. Veroparatiisit avautuvat, ja niissä on entistä hankalampi piiloutua verottajalta. Tällainen kehitys on tervetullutta.

Miksi veroparatiiseja käytetään?

Miksi vaikkapa eläkeyhtiöt sitten tekevät sijoituksia veroparatiiseihin? Otetaan esimerkiksi Cayman-saaret. Cayman-saaret oli yksi ensimmäisistä offshore-alueista, jossa toteutettiin hedge-rahastoja koskeva lainsäädäntö. Hedge-rahastot ovat monimutkaisia rahastoja, joiden tarkoituksena on saada sijoitetulle pääomalle mahdollisimman tasaista tuottoa myös huonoina aikoina. Nyt Cayman-saarista on muodostunut hedge-rahastojen keskus samalla tavalla kuin Milano tai Pariisi ovat muodin keskuksia.

Verotuksessa sijoitus Cayman-saarilla olevaan rahastoon toimii samalla tavalla kuin suomalainen sijoitus. Jos eläkeyhtiö sijoittaa suomalaiseen sijoitusrahastoon, rahastosta saatu tuotto tai rahasto-osuuden myyntivoitto on Suomessa verotettavaa tuloa. Suomalainen sijoitusrahasto ei maksa veroja. Vastaavasti Cayman-saarilla oleva rahasto on verovapaa Cayman-saarilla, mutta Suomessa veronalaista tuloa on rahastosta saatu tuotto ja rahasto-osuuden myyntivoitto.

Veroparatiisisijoituksissa kyse vastuullisuudesta

Eläkeyhtiöille veroparatiiseihin sijoittaminen on järkevää, sillä niille ei normaalisti jää merkittävää verotettavaa tuloa Suomessa maksettavaksi sen jälkeen, kun ne ovat vähentäneet verotuksessa eläkevastuunsa. Tämä ei ole mitenkään outoa, useimmissa maissa eläkeyhtiöt ovat verovapaita.

Hyvässä verojärjestelmässä verottaja pitääkin näppinsä erossa yhteisistä eläkevaroista siihen saakka, kunnes ne maksetaan meille eläkkeinä. Tätä pitäisi edellyttää myös muun kuin oman maan verottajalta. Tällöin verotus olisi samanlaista riippumatta siitä, sijoittaako eläkeyhtiö Suomeen vai ulkomaille.

Eläkeyhtiön veroparatiisisijoituksessa onkin itse asiassa kysymys vastuullisuudesta. Tulevana eläkkeensaajana pitäisin onnettomana, jos eläkeyhtiöt siirtäisivät veroparatiisisijoituksensa maihin, joissa niitä yleisesti verotettaisiin. Valitettavasti asia on jäänyt julkisessa keskustelussa ymmärtämättä, vaikka samaan aikaan ollaan huolestuneita eläkevarojemme riittävyydestä.

Käy lukemassa myös edellinen kirjoitukseni ”Tarkoitus pyhittää keinot veroriidoissa”.

Antti_Leppänen_100x100Partner Antti Leppänen toimii KPMG:n vero-ja lakipalvelujen veroriitojen ratkaisuryhmässä. Verotuksen parissa hän on työskennellyt parikymmentä vuotta, joista kahdeksan viimeistä KPMG:llä ja tätä ennen yritysmaailmassa.

Vapaa-aikanaan Antti ei riitele, vaan viettää vapaa-aikaansa Turussa.

Energiaunioni_700x250

Energiaunioni on oikeasti hyvä juttu

EU:n komissio esitteli 25.2 uuden energiastrategiansa, jossa EU:n 28 energiamarkkinaa yhdistetään yhdeksi energiaunioniksi. Tällä halutaan taata varma, kestävä, kilpailukykyinen ja kohtuuhintainen energiansaanti kaikille eurooppalaisille. Energiaunionin pääperiaatteina ovat jäsenmaiden välisen energiayhteistyön lisääminen sekä energiatehokkuuden ja vähähiilisen yhteiskunnan edistäminen. Ympyrä sulkeutuu ja ajatukset palaavat vääjäämättä EU:n syntyyn ja vuoden 1951 hiili- ja teräsyhteisön perustamiseen.

Kun Energiaunionin linjauksiin perehtyy tarkemmin, ymmärtää, että kyseessä on aidosti merkittävä Euroopan laajuinen hanke. Pääteemoja ovat Euroopan ulkopuolisen energiariippuvuuden vähentäminen, energian vapaan virtaamisen takaaminen yli valtionrajojen, parempi energiatehokkuus sekä siirtyminen vähähiiliseen yhteiskuntaan.

Suomella hyvät mahdollisuudet cleantechissä ja bioenergiassa

Energiaunioni antaisi hyvät mahdollisuudet suomalaiselle teollisuudelle ja elinkeinolle erityisesti cleantech- ja bioenergian alueilla. Näihin sektoreihin investoidaan entistä enemmän ja niiden markkinat pääsevät kehittymään voimakkaasti. Myös perinteisempi teollisuus hyötyy vakaammasta ja ennustettavammasta energiansaannista ja hinnoittelusta. Valitettavasti lupaukset edullisemmasta energiasta hyödyttävät pääasiassa maita, jossa nykyinen hintataso on korkea. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Saksa, Italia ja Tanska.

Energiakysymysten poliittisuus asettaa haasteita

Energiaunionin toteutuminen käytännön tasolla on vielä monen mutkan takana. Kyynikot ovatkin jo ehtineet kuopata hankkeen. Erityisen vaikeaksi ja herkäksi hankkeen tekee sen poliittisuus. Energiakysymykset ovat samaan aikaan turvallisuuspolitiikkaa, geopolitiikkaa, teollisuuspolitiikkaa, ympäristöpolitiikkaa ja aluepolitiikkaa. Energiaunioni herättää paljon keskustelua ja intohimoja, kun erilaiset edunvalvojat, lobbarit, ympäristöaktivistit, asiantuntijat, maallikot ja ne kuuluisat töpselimummot pääsevät vauhtiin. Siinä saavat Euroopan johtavat poliitikot ja asiantuntijat Energiaunionista vastaavan varapuheenjohtaja Maroš Šefčovič:n johdolla olla aikamoisia fakiireja, jotta he saavat hankkeen vietyä kunnialla maaliin, ja jotta edes kohtalainen osa tavoitteista toteutuisi.

Huonosti tai virheellisesti rakennetussa energiajärjestelmässä riskinä on se, että siinä paukkuu niin kattilat kuin muuntajatkin, ja hankkeelta sammuu viimeisetkin valot niin kuin New Yorkin surullisen kuuluisassa sähkökatkoksessa elokuussa 2003.

Toivon Energiaunionille haasteista huolimatta menestystä. Suomen teollisuudella ei olisi varaa menettää tätä mahdollisuutta.

Käy lukemassa myös edelliset blogini ”Teollinen internet pistää liiketoimintamallit uusiksi” ja ”Teollisuuden neljäs vallankumous on täällä – hukkaako Suomi mahdollisuuden?”.

Kim LehtoDirector Kim Lehto vastaa KPMG:n teollisuustoimialan palveluista Suomessa ja toimii osana KPMG:n strategia ryhmää. Liikkeenjohdon konsulttina hän on toiminut parikymmentä vuotta.

Vapaa-aika kuluu mukavasti lasten harrastuksen parissa, mökillä tai merellä. Myös viheriöt kutsuvat ylläpitämään golftasoitusta.

Kyvykas-johto-osaa-raportoida-700x250

Kyvykäs johto osaa raportoida – ja sijoittaja arvostaa

Yrityksen raportoinnin laatu vaikuttaa sijoittajien ja muiden sidosryhmien käsitykseen johdon kyvykkyydestä. Tällä taas on potentiaalia vaikuttaa pääoman hankinnan kustannuksiin, sillä sijoittajat ovat strategian, kannattavuuden ja kasvun lisäksi kiinnostuneita sijoituskohteiden johdon osaamisesta tehdessään päätöksiä. Kysyntä taloudellisesti merkityksellisen yritysvastuutiedon raportoinnille on vahvassa nousussa.

Parin viime vuoden aikana liike-elämässä on keskusteltu paljon yritysvastuuraportoinnin muodosta, kontekstista ja sisällöstä. Terveenä lähtökohtana uusissa raportoinnin viitekehyksissä on liiketaloudellisesti merkityksellisen yritysvastuutiedon raportointi. Merkityksellisen tiedon esille saaminen edellyttää analyysiä, jossa yritys kartoittaa sekä liiketoimintojen että sidosryhmien kannalta relevantteja teemoja.

Mikä ei-taloudellinen tieto?

Trendinä on viimeaikoina ollut perinteisen taloudellisen tiedon ja niin sanotun ei-taloudellisen tiedon yhdistäminen. Jälkimmäisellä tarkoitetaan käytännössä yritysvastuuta, eli taloudellista vastuuta yhdistettynä sosiaaliseen- ja ympäristövastuuseen. Siksi ”liiketaloudellisesti relevantti yritysvastuutieto” on kuvaavampi termi kuin ”ei-taloudellinen tieto”. Eihän Suomen urheiluelämääkään jaeta ”jääkiekkoon” ja ”ei-jääkiekkoon”.

Kehitettävää arvonluonnin ja yritysvastuun esiin tuomisessa

Tyypillisesti raportointi keskittyy menneeseen tilikauteen. Tästä seuraa se, että pitkän aikavälin arvoon vaikuttavat tekijät eivät saa ansaitsemaansa huomiota, pääomamarkkinat hinnoittelevat riskejä, joita tosiallisesti jo hallitaan, ja sijoittajat keskittyvät lyhyen aikavälin tuloksiin, koska he eivät saa selkeää kuvaa tulevasta. Analyytikko joutuu täyttämään aukot omilla oletuksillaan. Monella yrityksellä on parantamisen varaa arvonluontikyvyn kuvaamisessa eri aikaväleillä sekä yritysvastuun roolin esiin tuomisessa arvonluonnissa.

Riippumatta valittavasta raportoinnin viitekehyksestä, sinun kannattaa yrityksesi raportoinnissa osoittaa kolme tärkeää asiaa:

  1. Ymmärrät toimintaympäristöösi vaikuttavia tekijöitä ja markkinatilanteen kehitystä. Raportoinnissa kannattaa tuoda myös esiin, että sinulla on markkinatilanteeseen pohjautuva selkeä strategia ja liiketoimintamalli, joilla pärjäät myös tulevaisuudessa. Liiketoimintamallin selkeä kuvaaminen on tärkeä osa raportoinnin laatua.
  2. Sijoittajat haluavat tietää, miten yrityksesi tekee voittoa ja luo arvoa, joka johtaa kassavirtaan tulevaisuudessa. Osa toimintaympäristöön vaikuttavista megatrendeistä on yritysvastuupainotteisia, ja yritysten markkinoihin vaikuttavat sidosryhmien kasvavat yritysvastuun odotukset. Sinun on syytä analysoida, miten yritysvastuu vaikuttaa yrityksesi kilpailukykyyn ja kassavirtaan.
  3. Sijoittajia kiinnostavat myös strategiset tavoitteet ja toimet, joilla yrityksesi pääsee tavoitteisiinsa. On siis tärkeää, että kerrot edistymisestäsi myös strategisten yritysvastuutavoitteiden saavuttamisessa.

Johda kilpajuoksua ja erottaudu raportoinnillasi!

Sijoittajien yritysvastuuindekseissä menestyneet suomalaiset yritykset ovat osoittaneet, että ne kykenevät paitsi tekemään oikeita asioita myös raportoimaan niistä. Tämä vaikuttaa myönteisesti niin sijoittajien, asiakkaiden kuin muidenkin sidosryhmien arvostukseen.

Riskien raportoinnissa on monella yrityksellä kuitenkin vielä parannettavaa. Sijoittajia kiinnostaa tietää, onko riskejä arvioitu, mitkä riskit ovat nousseet esille, ja miten niitä hallitaan. Jotta voit kertoa yritysvastuuriskien hallinnasta uskottavasti, sinun täytyy ensin tunnistaa, arvioida ja vastuuttaa ne. Tämä näyttää olevan monella yrityksellä vielä kesken ja siksi onkin hyvä sauma sinulle ja yrityksellesi erottautua ja saada kilpailuetua.

Harvard Business Schoolin viime vuonna toteuttamassa tutkimuksessa päädyttiin tulokseen, jossa niillä yrityksillä, jotka laativat integroidun raportin on enemmän pitkäaikaisia ja vähemmän nopeita voittoja hakevia sijoittajia. Mitä paremmin yritys noudattaa viitekehystä, sitä selvemmin ero näkyy omistuspohjassa.

Integrointi kantaa hedelmää!

Käy lukemassa myös aikaisemmat blogikirjoitukseni ”Edelläkävijä kääntää yritysvastuun riskit ja mahdollisuudet euroiksi” ja ”Yritysvastuustrategia on vastuunotto yhtiösi menestyksestä ja arvonnoususta”.

tomas-otterstrom-100x100Partner Tomas Otterström vastaa KPMG:n vastuullisen sijoittamisen, ilmasto- ja yritysvastuun palveluista. Hänellä on parinkymmenen vuoden kokemus liikkeenjohdon konsultoinnin, sijoitus- ja varainhoitotoiminnan sekä yritysvastuun johtotehtävistä.

Vapaa-aikaansa Tomas viettää perheensä kanssa sekä sulkapalloa jahdaten, johtamiskirjoja lukien että elämysmatkailua harrastaen. Hän on myös hyvän ruuan ystävä.