voiko-verottajan-kanssa-tehdä-yhteistyötä-700x250

Voiko verottajan kanssa tehdä yhteistyötä?

Konserniverokeskus on asiakastilaisuuksissaan ryhtynyt korostamaan yhteistyötä asiakasyritysten kanssa. Keinoiksi esitetään ainakin siirtohinnoittelun osalta muun muassa ennakoivaa ohjausta ja neuvontaa, joihin aiotaan panostaa. Toisaalta siirtohinnoittelua koskevissa veroriidoissa Konserniverokeskuksen toimintatapa ei näytä muuttuneen, vaan verovelvollisen näkökulmasta vaikuttaa edelleen siltä, että hallinto-oikeus on ensimmäinen taho, joka tutkii riidanalaista asiaa objektiivisesti. Onko viesti Konserniverokeskuksen yhteistyöhalusta yritysten näkökulmasta uskottava?

Tuoreet kokemukset osoittavat, että ainakin yksi toimiva yhteistyön muoto on kehittymässä: ennakkohinnoittelusopimus eli niin kutsuttu Advance Pricing Agreement, ”APA” . Ennakkohinnoittelusopimuksessa on kysymys siitä, että verovelvollinen pyytää kahta tai useampaa toimivaltaista veroviranomaista neuvottelemaan markkinaehtoisen siirtohinnan suuruudesta yrityksen suunnittelemassa konsernin sisäisessä liiketapahtumassa. Yleensä yritys on jo itse hahmotellut markkinaehtoista hinnoittelumallia, jonka se hakemuksessaan esittelee neuvotteluissa mukana olevien maiden veroviranomaiselle.

Ennakkohinnoittelusopimus vähentää epävarmuutta

Yrityksen kannalta ennakkohinnoittelusopimuksen etu on se, että siirtohinnoitteluongelmaan saadaan sitova ratkaisu useaksi vuodeksi, ja työläät veroriidat ja niihin liittyvä epävarmuus vältetään. Tavanomaisen ennakkoratkaisun eräs ongelma on ollut se, että Suomessa veroviranomaisella on pyrkimys varmistaa mahdollisimman suuri verotettava tulo Suomeen. Tällöin yritykselle on saattanut muodostua siirtohinnoitteluriski toiseen maahan. Ennakkohinnoittelusopimuksesta neuvottelee kaksi ammattitaitoista viranomaista, joten prosessi ei suosi erityisesti kumpaakaan, vaan luultavasti johtaa markkinaehtoiseen lopputulokseen.

Suomessa ei vielä ole ennakkohinnoittelusopimuksia koskevaa lainsäädäntöä toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, mutta Suomen solmimat verosopimukset antavat mahdollisuuden sopimusten neuvottelemiseen. Konserniverokeskus on ryhtynyt ennakkoluulottomasti työhön. Useita neuvotteluprosesseja on aloitettu, ja ensimmäisiä tuloksiakin on saatu. Neuvotteluprosessiin kuluva aika on tuntuvasti lyhempi kuin monivaiheisen veroriidan vaatima aika.

Win-win-tilanteet motivoivat yhteistyöhön

Luultavasti yritysten ohella myös Konserniverokeskus on havainnut, että asioiden sopiminen etukäteen säästää aikaa ja resursseja. Yhteistyölle yritysten ja Konserniverokeskuksen välillä lienee parhaat edellytykset silloin, kun molemmat osapuolet voivat odottaa hyötyvänsä siitä enemmän kuin vastakkainasettelusta. Yritysten näkökulmasta keskeistä on, että yhteistyöllä saadaan sitovasti varmuus veroratkaisujen hyväksyttävyydestä, ja että yhteistyön edellyttämä työmäärä on kohtuullinen verrattuna määräajoin toistuviin työläisiin verotarkastuksiin ja niitä seuraaviin riitoihin. Voidaan olettaa, että Konserniverokeskuksen kannalta yhteistyö on hyödyllistä silloin, kun sillä voidaan turvata Suomen veropohja luotettavammin ja kustannustehokkaammin kuin veroriidoilla. Todellisen yhteistyön kehittäminen edellyttääkin tällaisten ”win-win” -tilanteiden löytämistä. Ennakkohinnoittelusopimuksissa on päästy hyvään alkuun.

Käy lukemassa myös edelliset blogini ”Verottajan verojalanjälki näkyviin!” ja ”Mitä verotuksessa tapahtuu seuraavaksi?”.

eric_sandelin_100x100Partner Eric Sandelinilla on 15 vuoden kokemus KPMG:llä yritysten siirtohinnoittelusta ja kansainvälisestä verotuksesta.

Ericin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi opiskelevaa lasta. Harrastuksinaan hän kuntoilee ja havainnoi maailman tapahtumia ja ilmiöitä.

Perspecsys-photos-flickr-2-700x250

Pohjoismaiset yritykset vuotavat tietoa kuin seula

Suomea pidetään tietoturvallisena maana ja usein  kuulee eri tahojen toteavan, miten Suomessa on maailman puhtaimmat verkot. Tällä lausunnolla viitataan yleensä siihen, että suomalaisilta työasemilta ja kotitietokoneilta löytyy vähiten tunnettuja haittaohjelmia. Tämä on varmasti totta, mutta antaa virheellisen turvallisuuden tunteen. Suurin haaste on se, että iso osa ongelmista ei ole tunnettuja, eivätkä ne siten näy tilastoissa eivätkä organisaatioiden perinteisten suojausjärjestelmien hälytyksissä.

Totuus on, että suomalaiset ja muut pohjoismaiset yritykset vuotavat tietoja kuin seula. Tilanne on samankaltainen muuallakin, mutta tutkittua tietoa meillä on tällä hetkellä Suomen, Ruotsin ja Tanskan osalta.

Hyvin monessa suuressa organisaatiossa on meneillään sellaisia asioita, jotka eivät jää perinteisten tietoturvakontrollien haaviin ja jotka eivät ole organisaatioiden edun mukaisia. Käytännössä yritysten sisäisistä järjestelmistä lähtee selittämättömiä salattuja yhteyksiä eripuolille maailmaa. Useissa tapauksissa näiden yhteyksien kautta liikkuu merkittävä määrä tietoa. Tiedon sisältöä ja luonnetta voi vain arvailla, mutta se voi olla esimerkiksi yrityssalaisuuksia, henkilötietoja tai muuta vastaavaa suojattavaa tietoa.

Miten välttää tietovuodot?

  1. Tunnista tosiasiat. Puhtaat verkot ovat myytti, jonka suomaan turvallisuuden tunteeseen ei ole varaa tuudittautua.
  2. Pyri suojautumaan. Rakenna suojaukset niin hyvin kuin mahdollista ja testaa suojaustoimenpiteiden toimivuus.
  3. Varaudu pahimpaan. Suojaukset eivät ole aukottomia vaan ne on aina mahdollista ohittaa.
  4. Havaitse ja reagoi. Organisaation tulee pystyä tunnistamaan järjestelmissä tapahtuvat ei-toivotut tapahtumat, sillä muutoin niihin ei voida reagoida.
  5. Mahdollista tutkinta. Tyypillisesti havaittujen tietomurtojen tutkinta on mahdotonta, koska organisaatioilla ei ole riittäviä loki- ja muita tietoja tai niihin ei voida luottaa.

Käy lukemassa myös edelliset blogini ”Palvelunestohyökkäykset – Uhat siirtyvät verkosta arkeen” ja ”Kyberturvallisuus – selviäisikö siitä vakuuttamalla?”.

Mika LaaksonenKPMG:n tietoturvapalveluista vastaava Partner Mika Laaksonen tarkastaa ja kehittää KPMG:n asiakkaiden tietoturvaa jo toisella vuosituhannella. Voit tutustua myös Mikan osaston ylläpitämään tietoturva-asioita syvällisemmin käsittelevään blogiin Hacking through complexity.

Kuva: Perspecsys Photos / Flickr (Picture has been cropped)

mpotify-Flickr-700x250

Älä tyri yhteydenpidossa venäläiseen tytäryhtiöösi!

Pohjoismaisessa liiketoimintaympäristössä on totuttu, että raportointiin ja liiketoiminnan ohjaukseen liittyvää keskustelua käydään läpi organisaatiotasojen, ristiin rastiin eri tulosyksiköiden välillä. Yhteydenpito ja viestinnän vilkkaus rajoittuvat kuitenkin vain lähimpiin, kotimaisiin tai pohjoismaisiin konsernin osiin. Toiminnanohjauksen ja riskienhallinnan näkökulmasta on ajankohtaista vetää mukaan keskusteluun myös Venäjän tytäryhtiöiden edustajat.

Aiheesta kysyttäessä usein käy ilmi, että kukaan suomalaisesta emoyhtiöstä ei ole käynyt pitkään aikaan venäläisessä tytäryhtiössä. Konserniohjaus rajoittuu käytännössä viestintään paikallisen englantia puhuvan pääjohtajan kanssa. Suomessa valvonnan katsotaan koostuvan kuukausittain Venäjältä vastaanotetusta konserniraportista, jonka sisältöä ei tarkasteta. Syyksi valvonnan ja yhteydenpidon puutteeseen kerrotaan olevan pääjohtajan ”luotettavuus”.

Joskus käy niinkin, että ”luotettava” pääjohtaja irtisanotaan väärinkäytösten vuoksi ja tilalle valitaan uusi ”luottohenkilö”. Hämmästyttävää on, että tapahtuneesta huolimatta valvontaa ei paranneta ja yhteydenpitoa eri organisaatiotasojen välillä ei tiivistetä. Virheistä ei opita.

Venäjällä henkilökohtaiset suhteet suuressa roolissa

Venäjällä henkilökohtaiset suhteet ovat liiketoiminnassa vielä merkittävämpiä kuin tällä puolen rajaa. Sopimuksia ei mielellään tehdä tuntemattomien kanssa. Tämän tiedostaen on järjetöntä pitää yhteyttä päivittäin vain pohjoismaisiin kollegoihin ja jättää venäläisen tytäryhtiön ohjaus tuuliajolle.

Jos yhteydenpito rajoittuu vain yhteen tai muutamaan tytäryhtiön englantia osaavaan edustajaan, jää kokonaiskuva toiminnan tilasta ohueksi tai pahimmillaan kokonaan vääräksi. Paras tietotaito liiketoiminnan kaikista osa-alueista harvoin mahtuu yhden pään sisään.

Muuttunut markkinatilanne vaatii säännöllistä viestintää ja valvontaa

Nopeasti muuttuneilla Venäjän markkinoilla yhtiöt ovat joutuneet sopeutumaan uusiin realiteetteihin ja luomaan strategiaansa uusiksi. On syytä varmistaa, että käytössä on paras tytäryhtiöstä saatava tieto, eikä ainoastaan yhden henkilön näkemys. Ajantasainen seuranta ja ajatustenvaihto syövät pohjaa perättömiltä uskomuksilta ja auttavat keskittymään olennaiseen.

Heikentynyt markkinatilanne lisää valvonnan tarvetta. Liiketoiminnan laajentumiseen tai kovaan tuloskehitykseen perustuvat tulospalkkiot pienenevät ja kontrolli hupenee. Mutkikkaassa markkinatilanteessa on huolehdittava, että kaikkien konsernin toimijoiden tavoitteet pysyvät yhteisinä.

Valvonta on tärkeä osa venäläisen tytäryhtiön ohjausta. Kieli- tai kulttuurimuuri ei saa olla este liiketoiminnanohjaukselle. Päinvastoin, vaikeiden kysymysten äärellä läsnäoloon on syytä panostaa ja viestintään tulee käyttää koko kaistanleveyttä. Nyt viimeistään on aiheellista avata rajanylittävä keskusteluyhteys koko avainhenkilöstön välille.

Käy lukemassa myös edelliset kirjoitukseni ”Kerro Venäjä-riskeistä tilinpäätöksessä – Suojaat oman selustasi!” ja ”Reagoi ajoissa epävarmuuteen Venäjällä – Muista nämä 5 neuvoa!”.

Risto Rausti on työskennellyt useita vuosia taloushallinnon tehtävissä Venäjällä ja toimii nykyisin KPMG:n asiantuntijana Venäjän liiketoiminta-alueella.

Kuva: mpotify  / Flickr (picture has been cropped)

Pelastaako-liikunta-700x250

Pelastaako liikunta ja urheilu Suomen kilpailukyvyn?

Urheilu on iso bisnes monella mittarilla, myös tuottavuuden eri sektoreilla. Hyvinvoinnin ja terveyden lisäksi toimiala tuottaa tapahtumia, viihdettä, elämyksiä, työpaikkoja, yhteisöllisyyttä, osaamista ja menestystä. Viime vaaleissa liikunta nousi ehdokkaiden suosikkiaiheeksi, eikä ihme: kuka voisi vastustaa puhetta liikunnasta ja sen merkityksistä? Valitettavasti keskustelu jäi ”liikunta tuottaa hyvinvointia-tasolle”.  Puolueiden hallitusohjelmissa liikunta ja sen merkitykset mainitaan jälleen kerran terveydellisten vaikutusten osalta. Miten liikunta ja urheilu siirretään yhteiskunnan päätöksenteon raskaaseen sarjaan, jossa sen merkitykset osataan nähdä, arvioida ja hyödyntää koko laajuudessaan?

Tulevaisuutta koskevien päätösten pitää perustua tietoon. Tietoa liikkumisesta ja liikkumattomuudesta suhteessa terveyteen ja hyvinvointiin on tarjolla runsaasti. Lisäksi tarvitsemme nykyistä enemmän tietoa myös liikunnan taloudellisista vaikutuksista.

Viime viikolla Suomen Jääkiekkoliitto julkisti KPMG:n toteuttaman arvioinnin jääkiekon taloudellisista ja työllistävistä vaikutuksista. Jo avainluvut herättävät: Jääkiekko työllistää lähes 5 000 henkilöä henkilötyövuosina ja sen vaikutukset bkt:en vuonna 2013 olivat 340 miljoonaa euroa. Jääkiekon ja siihen läheisesti kytköksissä olevan toiminnan tulovirta oli yli 750 miljoonaa euroa. Tässä kokonaisuudessa ei ole huomioitu vapaaehtoistyön vaikutuksia, jotka ovat merkittäviä myös talouden näkökulmasta. KPMG on toteuttanut vastaavan selvityksen muun muassa golfin vaikutuksista Skotlannissa, ja Espanjassa on parhaillaan käynnissä selvitys jalkapallon osalta.

Liikunta-alalla paljon käyttämätöntä taloudellista potentiaalia

Liikunta-alalla on Työ- ja Elinkeinoministeriön raportin (Liikuntaliiketoiminnan ekosysteemin muutokset, TEM raportteja 20/2014) mukaan enemmän nuoria kasvuyrityksiä kuin muilla aloilla, ja koko liikuntaliiketoiminnan arvo on vuosittain noin 5,5 miljardia. Nyt olisi korkea aika laajentaa näkökulmaa liikunnasta ja urheilusta puhuttaessa! Rakennettaessa puitteita liikunnalle ja urheilulle, usein puhutaan vain kustannuksista. Samalla tulisi kuitenkin arvioida myös suorat ja välilliset talousvaikutukset harjoitusvuorojen ja tapahtumien lisäksi, esimerkiksi työllisyyden ja liikuntamatkailun näkökulmasta. Tai selvittää, mitkä ovat liikuntapaikkainvestointien vaikutukset ihmisten liikuntakäyttäytymiseen, kuten teimme Helsingin kaupungille. Urheilutapahtumien sisältöjä ja palveluita pitää pystyä kehittämään asiakaslähtöisesti ja kilpailukykyisesti viestintä-, viihde- ja lifestylepalveluita hyödyntämällä. Tämä synnyttää uutta kysyntää, kehittää palveluita ja lisää katsojamääriä.

Nyt on kasvun ja menestymisen aika

Olisiko aika katsoa liikunnan ja urheilun toimialaa uusin silmin? Olisiko aika tunnistaa ja mahdollistaa kasvu ja menestyminen satsaamalla osaamisen kehittämiseen, hyödyntämällä alan toimijoiden verkostoja ja vaikuttamalla päättäjiin? Olisiko aika laajentaa liikuntakeskustelua eri toimialoja poikkileikkaavaksi? Mielestäni kyllä, juuri nyt on aika. Urheilu on kasvava toimiala, joka synnyttää Suomelle fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin lisäksi taloudellista tuottavuutta ja kilpailukykyä.

Sirpa Korkatti on työskennellyt asiantuntijana KPMG:n Sports Advisoryssä vuoden alusta lähtien. Sitä ennen hänelle on kertynyt monipuolista kokemusta eri urheilujärjestöistä niin työntekijänä kuin luottamusjohtajana.

Sipi on intohimoinen urheilunainen, joka viihtyy erinomaisesti niin hiihtoladulla kuin pelikatsomossakin sekä urheilutapahtumien kuuluttajana ja tunnelman luojana.

Tarkastusvaliokunnat

Tarkastusvaliokunnat yleistyvät ja ammattimaistuvat

Viime vuosien aikana listayhtiöiden tarkastusvaliokuntien tarve on kasvanut hallitusvastuiden ja osaamisen tarpeen lisääntymisestä johtuen. Vastuun määrän kasvaminen tuo mukanaan vaatimuksen perehtyä yrityksen toimintaan syvemmin ja tuoda näkemyksiä toiminnan ohjaamiseen ja johtamiseen. Maineriski otetaan yhä vakavammin ja usein hallitus ja sen valiokunnat ovat tahoja, joihin valokeilat osuvat kun ikävät asiat vuotavat julkisuuteen tai toiminnan kasvu ja kannattavuus eivät saavuta odotettua tasoa. Myös sijoittajien ja median syventyminen yrityksen hyvän hallinnon vaatimuksiin on nostanut monia sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan puutteita esiin yrityksien valvontajärjestelmissä.

Avainriskien tunnistaminen, hallinta ja seuranta ovat nykyään yhä vaikeampia toteuttaa eikä osaamista ole riittävästi. Riskialueet luonnollisesti vaihtuvat ajan kuluessa, ja tästä syystä tarkastusvaliokuntien tuleekin varmistaa, että organisaatiossa on prosessi, joka arvioi jatkuvasti sisäisen ja ulkoisen toimintaympäristön uhkia. Haastavia erityisalueita ovat mm. kyberturvallisuus, IT riskit, toimitusketjut sekä lain vaatimukset ja säädökset. Kullakin toimialalla on yhä nopeammin muuttuva ympäristö, joka edellyttää jatkuvaa hereillä oloa ja aktiivisuutta. Tarkastusvaliokunnilla ei ole varaa eikä aikaa nukkua! Kyseessä on sekä yhtiön että yksittäisen jäsenen maine ja kyvykkyys.

Tarkastusvaliokunnilta ei työt lopu

Tarkastusvaliokuntien tulee EU direktiivien muutosten myötä olla yhä aktiivisempia. Niiden täytyy varmistaa tilintarkastajan rotaatio sekä mitä tehtäviä tilintarkastusyhteisö voi tehdä ja mitä ei. Tarkastusvaliokuntien tulee myös yhä tiiviimmin seurata tarkastustoiminnan laatua ja kattavuutta. Johdon raportoinnin kehittäminen yhtiössä auttaa tarkastusvaliokuntia ymmärtämään liiketoimintaa ja siihen liittyviä erityiskysymyksiä – ja tätä  tulee myös vaatia!

Verokysymykset osa tarkastusvaliokunnan vastuualuetta

Verokysymykset ovat yhä useammin tarkastusvaliokunnan keskeinen vastuualue, joka vaikuttaa yrityksen toimintamallin ja prosessien kehittämiseen ja toteutustapaan. Verotukseen liittyvät päätöksentekonäkökulmat ovat useimmiten globaaleja ja saattavat vaatia perustavaa laatua olevia ajattelutavan ja operatiivisen toiminnan muutoksia.

Kirjanpitosäännösten muuttuminen aiheuttaa toimenpiteitä

Kirjanpitosäännöt tuloutuksen ja sijoitusinstrumenttien osalta tulevat muuttumaan 2017 lähtien. Vaatimuksilla on merkittäviä vaikutuksia yrityksen tietojärjestelmiin, prosesseihin sekä datan käsittelyyn. Tarkastusvaliokunnan tulee omalta osaltaan varmistaa, että yhtiöt ovat jo aloittaneet siirtymävaiheen muutokset. Tässä ulkoinen tuki ja apu sekä aktiivinen yhteydenpito yhtiön sisäisten tukitoimintojen kanssa ovat ehdottoman tärkeitä.

Sisäinen tarkastaja on keskeisessä roolissa

Tarkastusvaliokuntien tulee hyödyntää sisäisen tarkastuksen toimintaa ja osaamista yhä enemmän hyvän hallinnon periaatteiden jalkauttamisessa ja ymmärtämisessä. Sisäinen tarkastaja on usein se riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan asiantuntija, joka tukee johtoa ja tarkastusvaliokuntaa sekä toimii riippumattomana tahona yhtiön ja tarkastusvaliokunnan välissä. Sisäisen tarkastuksen kansainvälisen järjestön johtaja Richard Champersin sanoin: ”They grasp the importance of delivering value, and they are seen by stakeholders as an indispensable resource”.

Tarkastusvaliokunnat yleistyvät kovaa vauhtia

Suuremmissa yhtiöissä Suomessa on viime vuosina yhä enemmän perustettu tarkastusvaliokuntia lainsäädännön väljyydestä huolimatta. Suurimmissa pörssiyhtiössä sekä pankki- ja vakuussektorin yhtiöissä tarkastusvaliokunta alkaa kuitenkin olla jo itsestään selvyys. Myös hallitustyöskentelyn ja sen ammattimaisuuden lisääntyessä kokeneet hallitusammattilaiset ymmärtävät oman rajallisuutensa hoitaa kattavasti kaikkia tehtäviä sekä osaavat arvostaa tarkastusvaliokuntien tuomaa lisäarvoa yhä paremmin.

Tarkastusvaliokunnilta odotetaan parempaa tulosta

Hallitus- ja tarkastusvaliokuntatyöstä pitää syntyä yhä parempaa tulosta. Hyvät ja muodolliset rakenteet eivät enää riitä, vaan työskentelyyn tulee käyttää aikaa myös kokousten ulkopuolella, jotta mitään olennaista ei jää huomaamatta ja sisäinen valvonta ja riskienhallinta ovat kattavasti hoidossa. Toimintakertomuksissa olevien yhtiön toiminnan kuvauksien on hyvä noudattaa kansainvälisiä yleisesti hyväksyttyjä määritelmiä. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että toimintaan liittyvät riskit ovat aidosti tunnistettuja ja hallittuja, ja johto on paneutunut sisäisen valvonnan kysymyksiin. Loppujen lopuksi vastuu on kuitenkin sinulla.

Lisää tarkastusvaliokunnista ja niiden roolista voit lukea KPMG:n tekemästä tutkimuksesta Global Audit Committee Survey 2014.

Käy myös lukemassa edelliset blogikirjoitukseni ”Lisääntynyt sääntely talouskasvun jarruna” ja ”Go Canada Go – Kanada houkuttaa halvemmilla liiketoimintakustannuksilla”.

Christian LiljeströmPartner Christian Liljeström vastaa KPMG:n neuvontapalveluista. Hän on toiminut liikkeenjohdon konsulttina yli 20 vuotta. Uransa aikana hän on nähnyt niin loputonta korkeasuhdannetta kuin yllättäviä taantumiakin sekä kuplan puhkeamisia. Maailma muuttuu ja yritykset sen mukana (tai edellä).

Nollatyösopimukset-oire-liian-jäykästä-työehtosopimusjärjestelmästä-700x250

Nollatyösopimukset oire liian jäykästä työehtosopimusjärjestelmästä?

Työehtosopimusjärjestelmä nykyisenlaisena tulisi purkaa, sillä se ei sovellu enää tämän päivän yritysmaailmaan. Työehtosopimukset juontavat juurensa teollisuuspatruunoiden aikakaudelle, jolloin työnantajayritykset olivat suuria ja vaikutusvaltaisia, talouden rakenne perustui keskeisesti tavaroiden eikä palveluiden tuotantoon ja työväestön suojaksi tuli laatia työsuhteen minimiehdot. Tämä olikin tarpeen toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa, jolloin maata rakennettiin tarkoituksena saada Suomen teollisuus kasvamaan ja kansantalous nousuun.

Tämän päivän yritysmaailman rakenne ja tarpeet ovat kuitenkin muuttuneet sotien jälkeisestä ajasta. Nykyään valtaosa yrityksistä on pieniä ja keskisuuria, ja työntekijöistä yhä suurempi osa työskentelee erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Näihin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kohdistuvat suurimmat työllistämisodotukset nyt ja tulevaisuudessa. Muuttuneesta maailmasta huolimatta yleissitovat työehtosopimukset sitovat edelleen yrityksiä pakottavan lainsäädännön tavoin. Työehtosopimukset luovatkin pienille ja keskisuurille yrityksille raskaita velvoitteita liittyen muun muassa palkallisiin perhevapaisiin, lomarahoihin, pekkaspäiviin ja -korvauksiin sekä juhlapyhä- ja arkipyhäkorvauksiin.

Oireina nollatyösopimukset, vuokratyövoima ja mikroyrittäjyys

Uuden työntekijän palkkaaminen on kallista, ei vain palkan sivukulujen, vaan myös edellä mainittujen työehtosopimuksista seuraavien taloudellisten velvoitteiden vuoksi. Tästä syystä uuden työntekijän palkkaaminen on yritykselle iso investointi ja samalla myös riski. Investoinnin kannattavuus ja tuottavuus kun eivät välttämättä selviä vielä neljän kuukauden koeajan puitteissa. Epäonnistunut investointi ei kuitenkaan ole korjattavissa tavanomaisilla liikkeenjohdollisilla toimenpiteillä työsopimuslain ja työehtosopimuksista seuraavien irtisanomissäännösten sekä uudelleensijoitus- ja takaisinottovelvoitteiden vuoksi. Näin ollen yrityksen ainoaksi riskienhallintakeinoksi jää turvautuminen nollatyösopimuksiin, vuokratyövoiman käyttöön sekä ulkoistettuun palvelun ostoon, missä myyjänä on itsensä työllistävä mikroyrittäjä. Vastaus otsikon kysymykseen siis on, että paljon parjatut nollatyösopimukset, vuokratyövoiman käyttö ja monesti myös itsensä työllistävä mikroyrittäjyys ovat oireita liian jäykästä ja nykypäivän yritysmaailmaan soveltumattomasta työehtosopimusjärjestelmästä.

Lääkkeenä kysynnän ja tarjonnan laki

Ratkaisuksi ongelmaan ehdotan ennakkoluulotonta keskustelua ja päätöksiä työvoiman käytön joustavoittamiseksi. Voidaanko nykyinen työehtosopimusjärjestelmä purkaa ja luottaa siihen, että markkinoiden itsesäätely toimii myös työelämässä? Tällöin kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti yritysten työvoimatarpeet määrittelisivät viime kädessä palkkojen tason. Uskon, että tämän askeleen ottaminen johtaa lopulta myös siihen, että osaavalle työvoimalle maksettaisiin tällöin nykyistä palkkatasoa huomattavasti korkeampiakin palkkoja. Toki tämä ratkaisu siirtäisi vastuuta oman osaamisen ylläpitämisestä ja kehittämisestä myös työntekijälle itselleen.

Johanna Uusitalo toimii KPMG:llä työoikeuden asiantuntijana. Yhteistoimintamenettelyt ja työsuhderiidat ovat Johannan ydinosaamisalueita.

Vapaa-aikaansa Johanna viettää perheensä ja koiransa kanssa sekä urheillen.

Sean-Dreilinger-Flickr-700x250

Liikkumattomuudella pilattu nuoriso on uhka urheilubusinekselle

Toukokuussa voimaantulevan uuden liikuntalain polttopisteeseen on nostettu liikunnallisen elämäntavan tukeminen. Lain hengen takana näkyy laaja kansallinen huoli suomalaisen nuorison fyysisestä passivoitumisesta. Sääntely itsessään ei kuitenkaan lisää liikunnallisen elämäntavan kiinnostavuutta. Tarvitaan faktatietoa ja konkreettisia toimenpiteitä.

1. Seuraa aikaasi

Suomalaisten liikunnallinen passivoituminen kiihtyy digitalisaation edetessä. Viihteeseen käytetty ruutuaika ylittää reilusti suositukset, ja liikunta kilpailee ajanviettotapana sosiaalisen median ylitsevuotavan tarjonnan kanssa. Urheilun näkökulmasta on lisäksi huolestuttavaa, että nuorten viihteeseen käyttämä ruutuaika on yhä harvemmin penkkiurheilua. Kotimaiset urheilutapahtumat eivät juurikaan liikuta suuria massoja myöskään yleisölehtereille. Samalla tiedetään, että urheiluseurojen kiinnostavuus vähenee suomalaisnuorten keskuudessa muuhun Eurooppaan nähden selvästi.

Urheiluko ei siis ole enää kiinnostavaa edes kotisohvalla? Kyse ei kuitenkaan voi olla siitä, että nuoriso olisi merkittävästi erilainen kuin aiemmin. Kaikki tämä on perusteltavissa yleisellä markkinataloudellisella totuudella. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Vastuullisten aikuisten on uudistettava urheilu ja löydettävä tähän hetkeen sopiva vetovoima.

2. Tuotteista vastuullisesti

Samaan aikaan kun teknologian mahdollisuuksien rajoja koetellaan, uusia viihdemedian muotoja on tarjolla entistä enemmän. Samalla viihdemedian liiketoimintapotentiaali on tunnistettu ja yleisöä kiinnostava urheilutarjonta on viety maksullisiin tv-palveluihin. Liikunnallisen aktiivisuuden esimerkkien saatavuutta on siis hankaloitettu. Hyvästä tuotteesta ja palvelusta ollaan kuitenkin pääsääntöisesti valmiita maksamaan.

Jos urheilullinen menestys ei yksin riitä täyttämään katsojien tarpeita, on elämyksen kokonaisvaltaisuuteen rakennettava muitakin elementtejä. Silti tulee muistaa, että tuotetta ei yleensä osteta hyvien kylkiäisten vuoksi. Tuotteen on oltava kunnossa, mutta myönteistä asiakaskokemusta voidaan vahvistaa mukavilla lisävarusteilla.

3. Tunnista faniesi tarpeet

Informaatiotulvan kasvaessa ja nopeutuessa jalkapallo-ottelun seuraaminen puupenkeillä vaakatasossa vihmovassa räntäsateessa ei enää kelpaa diginatiiveille elämyksenä, vaikka ottelusta saisikin raflaavia kuvia Instagramiin. Tarvitaan lisää tempoa. Vaikka suuri osa yleisökiinnostuksesta tai sen puutteesta on selitettävissä urheilullisella menestyksellä, on show-elementeillä väistämättä osansa urheilutapahtuman onnistumisessa. Uskon, että spektaakkelimaisilla urheilutapahtumilla voitaisiin ylläpitää myös teini-ikäisten kiinnostusta urheiluun.

Urheiluliiketoiminta elää faneista – aktiivisista liikkujista ja intohimoisista penkkiurheilijoista. Liikkuva nuori on tunnistettava tulevaisuuden urheiluelämysten kuluttajana. Elämysten arkipäiväistyessä ja viihdemedian nopeutuessa urheilubusineksen on luotava ilmiöitä, jotka saavat ihmiset liikkeelle myös tulevaisuudessa. Liikunnallisen fanin räikkä huutaa seuraavallakin kaudella.

Jussi Nikander toimii KPMG:llä hyvinvointitoimialan sekä liikunnan ja urheilun asiantuntijana. Jussi on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri, ja hän on perehtynyt mm. nuorisotyön trendeihin ja urheiluliiketoiminnan yhteiskunnallisiin vaikutuksiin.

Vapaa-aikansa Jussi viettää kamppailu-urheilun parissa tai perheen kanssa maaseudun rauhassa.

Kuva: Sean Drellinger / Flickr (picture has been cropped)