Tarkoitus_pyhittää_keinot_700x250

Tarkoitus pyhittää keinot veroriidoissa

Monet suomalaiset suuryritykset ovat havainneet joutuneensa riitoihin verottajan kanssa. Summat, joista kiistellään voivat olla huimia. Verottaja julkistaa verotarkastuksissa yrityksille maksuunpanemiaan jälkiveroja kuten konsanaan pörssiyhtiöt tuloksiaan. Tuloksentekopakko näyttää koskevan niin verottajaa kuin pörssiyhtiöitäkin.

Riidoissa on kysymys useimmiten siirtohinnoittelusta. Verottajalla on tässä hyvä päämäärä. Pyrkiihän se estämään kansainvälisiä konserneja siirtämästä väärillä siirtohinnoilla verotuloja pois Suomesta.

Verottajakin innovoi

Ovatko yritysten veroneuvonantajat olleet huonoja, kun riitoihin on jouduttu? Vai ovatko yritykset ahneuttaan vältelleet veroja? Enpä usko. Elämme uudenlaista aikaa, jossa verottajakin innovoi. Verolaissamme on aikojen alusta ollut veronkiertosäännös, joka taipuu nyt verottajan käsissä asioihin, joihin sitä ei aiemmin ole keksitty kokeilla. Ja kansainvälisen järjestön OECD:n ohjeista ja raporteista on löytynyt paljon uutta ja käyttökelpoista tietoa, jota verottaja ei malta olla soveltamatta käytännössä, ja jota ei suoraan Suomen omasta verolaista löydy.

Toteutuuko verotuksessa reilu meininki?

Tapahtuuko tämä kaikki reilulla tavalla vai pyhittääkö tarkoitus keinot? Verotuksen tulisi perustua tiukasti lakiin. Nottinghamin sheriffiä emme kaipaa veron kantoon.

Veroasiantuntijat ovat muistuttaneet verottajaa laissa pysymisen merkityksestä. Verottaja on pitänyt tätä veroasiantuntijoiden napinana. Napina tuotti kuitenkin tulosta viime kesänä, jolloin Korkein hallinto-oikeus antoi periaatteellisesti merkittävän ja huomiota saaneen ennakkoratkaisun KPMG:n ajamassa veroriidassa. Asiassa oli kysymys yrityksen vieraan pääoman ”uudelleen luonnehdinnasta” omaksi pääomaksi, jolloin verottaja eväsi maksetun koron vähennyskelpoisuuden. Korkein hallinto-oikeus ei uudelleenluonnehdintaa hyväksynyt, kun Suomen laki ei sitä sallinut. Verottaja ei saanut katsoa kissaa koiraksi periäkseen koiraveron. Verottaja oli perustanut veropäätöksensä kansainvälisen järjestön OECD:n siirtohinnoitteluohjeen kohtaan, jota ei ollut Arkadianmäellä hyväksytetty.

Onko reilua, että verottaja voi väittää kissaa koiraksi, jos pelisäännöt eivät ole laissa selvät? Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistussa tapauksessa verottajan meininki todettiin epäreiluksi. Uskon, että muitakin veroriitoja tullaan jatkossa ratkaisemaan Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Jo nyt voidaan kysyä, olisiko ollut tehokkaampaa suunnata resurssit riitelyn sijasta selkeiden verolakien valmisteluun?

Antti_Leppänen_100x100Partner Antti Leppänen toimii KPMG:n vero-ja lakipalvelujen veroriitojen ratkaisuryhmässä. Verotuksen parissa hän on työskennellyt parikymmentä vuotta, joista kahdeksan viimeistä KPMG:llä ja tätä ennen yritysmaailmassa.

Vapaa-aikanaan Antti ei riitele, vaan viettää vapaa-aikaansa Turussa.

koekaniini

Suomen ei kannata olla koekaniini veroraportoinnin kasvattamisessa

Verotulot riittävät yhä huonommin äänestäjille luvattujen julkisten palvelujen tuottamiseen. Valtiovarainministeriöt joutuvat keksimään uusien verotuskohteiden ohella myös tukittavia porsaanreikiä. Tällaisia on löytynyt muun muassa Irlannista, jota monet, pääasiassa yhdysvaltalaiset suuryritykset käyttävät verosuunnittelussa siirtäessään tuloja edelleen veroparatiiseihin. Tämä on herättänyt kansalaisjärjestöt ja vähitellen myös OECD:n pohtimaan aloitteita veropohjan rapautumisen estämiseksi.

Eräs OECD:n aloitteista on vaatimus maakohtaisesta verotietojen raportoinnista. Aloitteen mukaan yritysten tulisi siirtohinnoitteludokumentoinnin osana eritellä myös muun muassa maakohtainen liikevaihto konsernin sisäiseen ja ulkoiseen jaoteltuna, voitto, maksetut ja suoriteperusteisesti kertyneet verot, sijoitettu pääoma, voitto ja työntekijöiden lukumäärä. Lisäksi aloitteessa esitetään raportoitavaksi eri maissa sijaitsevat tytäryhtiöt, sivuliikkeet ja muut yksiköt, ja selvittämään kunkin osalta näiden pääasialliset liiketoiminnot. Kuulostaa työläältä ja monimutkaiselta – ja sitä se myös on. Aloitetta kuitenkin perustellaan sillä, että näin veroviranomaiset saavat paremmat taustatiedot siirtohinnoittelua koskeviin verotarkastuksiin.

OECD ei ole ainoa maakohtaisia verotietoja vaativa taho. Suomessa valtion enemmistöomisteisten yhtiöiden edellytetään raportoivan maakohtaiset veronsa julkisesti. Vaatimusta perustellaan avoimuudella.

Mitkä ovat raportoinnin kustannukset? Entä hyödyt?

Aloitteissa ei juurikaan ole pohdittu lisääntyvän raportoinnin kustannuksia tai hyötyjä. Kuten aina, lisääntyneen raportoinnin kustannukset jäävät yritysten maksettavaksi, joten aloitteentekijöiden ei tarvitse niistä välittää. Yritysten taloushallinto-osastot tarvitsevat lisää työvoimaa tai ulkopuolista apua tietojärjestelmien säätämiseen, joten lisääntyvä raportointi saattaa väliaikaisesti parantaa työllisyyttä. Toisaalta tästä aiheutuvat kustannukset ovat yrityksille verotuksessa vähennyskelpoisia (ellei tätä keksitä kieltää), joten ainakin tältä osin valtioiden verotulot jopa pienenevät.

Kannattaako Suomen olla veronkierron estämisen eturintamassa?

Suomessa aloitteita on perusteltu yleisellä pyrkimyksellä olla veronkierron estämisen eturintamassa. Suomen verottajalla on kuitenkin toistaiseksi ollut laajat valtuudet saada yrityksiltä kaikki haluamansa tiedot, mukaan lukien OECD:n aloitteen piiriin kuuluvat tiedot ulkomaisten konserniyksiköiden osalta. Toisaalta Suomen kattavan väliyhteisölainsäädännön ansiosta suomalaisilla yrityksillä ei ole edes intressiä siirtää tulojaan veroparatiiseihin. Näin ollen kukaan ei ole esittänyt, miten maakohtainen verotietojen raportointi konkreettisesti parantaa Suomen veroviranomaisten jo ennestään laajoja mahdollisuuksia torjua veronkiertoa. Ainakaan tiedonpuute ei ole estänyt veroviranomaista esittämästä siirtohinnoitteluun liittyen merkittäviä lisäyksiä yritysten verotettavaan tuloon.

Ei ole uskottavaa, että Suomen tai muidenkaan maiden verottaja saa kerättyä lisääntyvän raportointivelvoitteen perusteella lisää verotuloja. Siksi herääkin kysymys, kannattaisiko Suomen vaihteeksi olla pyrkimättä eturiviin koekaniiniksi. Kuten Outotecin talous- ja rahoitusjohtaja Mikko Puolakkakin Kauppalehden haastattelussa (20.10) toteaa, kysynkin, kannattaisiko meidän seurata ensin muiden maiden kokemuksia siitä, tuottaako maakohtainen verotietojen raportointi todella yhteiseen kassaan verotuloja. Vai onko ainoa tarkoitus antaa julkisuuteen kuva, että poliittiset päättäjät ovat tekevinään jotakin hyödyllistä julkisen talouden vajeen kattamiseksi?

Käy lukemassa myös edelliset blogikirjoitukseni ”Miten välttää punainen kortti veromuutosten pelikentällä?” ja ”Verottaja tuntee liiketoimintasi sinua paremmin”.

eric_sandelin_100x100Partner Eric Sandelinilla on 15 vuoden kokemus KPMG:llä yritysten siirtohinnoittelusta ja kansainvälisestä verotuksesta.

Ericin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi opiskelevaa lasta. Harrastuksinaan hän kuntoilee ja havainnoi maailman tapahtumia ja ilmiöitä.

Suomi-nousuun-liikunnalla-700x250

Suomi nousuun liikkumalla!

Urheilu herättää meissä suomalaisissa voimakkaita tunteita, kaikkea aina riemusta raivoon. Kun tunteisiin yhdistää liikunnan ja urheilun taloudelliset mahdollisuudet, voidaan saada aikaan jotakin todella suurta. Urheilutoimialan markkinan lasketaan olevan nyt 5,5 miljardia euroa, ja alalle syntyy jatkuvasti uusia kasvuyrityksiä.

Olen vakuuttunut, että liikunnan ja urheilun voimavaralla saadaan Suomi kuntoon – eikä kestävyysvajeen selättäminenkään ole mahdotonta. Näin se tapahtuu:

  1. Lopetetaan istuminen. Useassa yhteydessä on todettu, että istuminen tappaa ja että hyvä fyysinen peruskunto lisää hyvinvointia. Aktiivinen penkkiurheilu on sallittua, mutta se ei yksistään riitä. Liikunnan ja urheilun hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät vaikutukset ovat kiistattomat – niin yksilölle kuin myös yrityksille ja organisaatioille.
  2. Otetaan vastuuta omasta hyvinvoinnista. Liikunnan avulla jaksetaan käydä koulua ja tehdä töitä työkykyisinä uuteen eläkeikään asti ja sen ylikin. Liikunnalla ylläpidetään myös ikäihmisten toimintakykyä. Kotona asuminen on mahdollista ja mielekästä, kun voi ja uskaltaa liikkua myös kodin ulkopuolella. Ikäihmisten hyvinvointia lisäävillä ja kotona asumista tukevilla toimintamalleilla on laskettu olevan satojen miljoonien eurojen vaikutukset vuosittain.
  3. Liikutaan yhdessä ja osallistutaan paikallisen urheiluseuran toimintaan. Liikunta ja urheilu lisäävät yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Seuratoiminta ei olisi mahdollista ilman vapaaehtoisia. Seurojen haasteena on kuitenkin vapaaehtoisten innostaminen toimintaan sekä rahoituspohjan laajentaminen nykyisestä.
  4. Unohdetaan PlayStationit ja vihaiset linnut hetkeksi. Liikunnallista elämäntapaa opetellaan pienestä pitäen. Kodilla, päiväkodilla ja koululla on ratkaiseva rooli liikuntaan ja urheiluun tutustuttamisessa ja ohjaamisessa.
  5. Laitetaan rahaa liikunnan ja urheilun infraan. Liikuntatilainvestoinnit mielletään usein vain kustannuseriksi eikä liikunnan positiivisia vaikutuksia talouteen aina lasketa. Isompien investointien, kuten esimerkiksi Olympiastadionin perusparannuksen tuotanto-, työllisyys- ja verovaikutusten on osoitettu olevan erittäin merkittävät sekä paikallisesti että valtakunnallisesti.

Tehdään yhteistyötä liikunnan ja urheilun parissa tunteella ja järjellä. Mahdollisuudet ovat valtavat niin seuroille, järjestöille, yrityksille kuin kunnillekin, meille kaikille. Vastuunotto Suomen hyvinvoinnista lähtee pienistä teoista ja kuuluu meille jokaiselle. Oletko sinä valmis?

Partner Minna Tuominen-Thuesen vastaa KPMG:n hyvinvointipalveluista sekä liikunnan ja urheilun toimialasta. Minnalla on parinkymmenen vuoden kokemus talouden, johtamisen, arvioinnin ja kehittämisen hankkeista.

Vapaa-aikanaan Minna remontoi puutaloa, ulkoilee Tammisaaren luonnossa, matkailee Tanskanmaalla ja nauttii miehensä tekemästä ruoasta, yhdessä lasten ja ystävien kanssa.

Rakennusalan-sääntelyn-noudattaminen-maksaa-maltaita_700x250_3

Rakennusalan sääntelyn noudattaminen maksaa maltaita

Edellisessä blogissani pohdin rakennusalan verotaakan suuruutta ja päätin analyysini siihen, että lainsäädännön noudattamisen kustannukset ansaitsisivat enemmän huomiota.

Tässä joitakin esimerkkejä rakennusalan sääntelyn kukkasista:

  • sinkkutalouksille rakennetaan pääkaupunkiseudulla kolmioita ja neliöitä
  • autopaikkoja myydään autottomille
  • energialuokka osoittaa C:tä vaikka todellinen energiankulutus on B-tasoa
  • ”rakennusalan verotus” saa terminä useimmat talousihmisetkin voimaan pahoin
  • perustajaurakoitsija voi joutua laatimaan jopa neljä eri versiota tilinpäätöslaskelmistaan.

Tähän liittyen tekee mieleni esittää eduskuntavaalien lähestyessä seuraava ajatus puolueiden strategiatyön tueksi. Kuinkahan moni äänestäjä vastustaisi byrokratian keventämistä ja byrokratian määrästä aiheutuvien asuntojen hintojen nousupaineiden hillitsemistä? Ottamatta kantaa puoluepolitiikkaan, ainakin Keskusta on jo pohtinut aihetta.

Juokse, jos joku kehuu hallitsevansa yksin rakennusalan verotuksen ja kirjanpidon

Tilintarkastajan roolissa olen jo kauan sitten määritellyt tavoitteekseni ainoastaan sen, että pystyisin hallitsemaan ”otsikkotasolla” toimialaa koskevan keskeisimmän verosääntelyn. Olen täysin riippuvainen veroasiantuntijoistamme, joilla on mahdollisuus keskittyä vain yhteen asiakokonaisuuteen. Tästä huolimatta toimialalla tulee jatkuvasti vastaan ilmiöitä, joille ei ole varmaa verotuksellista tulkintaa. Toinen yleinen ilmiötyyppi on se, että verotuksellinen tulkinta on selvä, mutta hieman irti arkitodellisuudesta.

Eräs lempiesimerkkini tästä on perustajaurakoinnin kirjanpito ja tuloverotus. Joskus voi käydä esimerkiksi niin, että rakennusliike joutuu maksamaan verot vielä myymättömistä asunnoista. Pörssinoteerattu rakennusliike voi puolestaan joutua laatimaan jopa neljä eri versiota tilinpäätöslaskelmista. Tämä johtuu siitä, että perustajaurakoinnin kirjanpitolain mukainen kirjanpito, sen tuloverotus, IFRS-tuloutuskäytännöt sekä IFRS 8-standardin mukainen segmenttiraportointi voivat kaikki poiketa toisistaan. Ja valmista pitäisi tulla mielellään tammikuussa. Kuinkahan moni yhtiö vielä malttaa odottaa tilikauden päättymistä ennen kuin tilinpäätöksen laadinta aloitetaan?

Tekninen sääntely oma lukunsa

Koska en ole insinööri, pitäydyn yksityiskohtaisessa analyysissani verotuksen ja kirjanpidon puolella. Talousmiehenä en kuitenkaan malta olla kommentoimatta, että sääntelyn noudattamisen kulut valuvat väistämättä muun muassa asuntojen hintoihin. Jos rakennusliike ei itse usko esimerkiksi rakennettavien autopaikkojen menekkiin, se varmaankin pyrkii kattamaan tämän asuntojen myyntihinnoissa.

Edelleen minun on vaikea ymmärtää sitä, että energiapihimpi talo voi saada huonomman energialuokituksen. Tämä johtuu eri energiamuotojen eriarvoisesta laskentateknisestä kohtelusta. Valveutuneena kansalaisena olen huolissani siitä, johtaako tämä sääntely-ympäristön ja meidän kaikkien kukkaron kannalta epätarkoituksenmukaiseen asuntotuotantoon. Asunnon hinnan ohella huomiota tulisi tässä suhteessa kiinnittää myös tulevien ylläpitokulujen tasoon.

Asunnon ostajana minua puolestaan kiinnostaa taloyhtiötason hoitokustannusten taso, ei yksittäisten rakennusten erilliset energiatodistukset, jos vaikka rivitaloyhtiössä sattuisi olemaan viisi eri rakennusta. Paperipinon paksuudella mitattuna olen kuullut nyrkkisäännöstä sentti per todistus, eli 1 cm versus 5 cm. Sentilläkin voitaisiin ehkä pärjätä.

Joku tekee tämänkin työn, ja joku toinen maksaa siitä. Rakentajan on huomioitava byrokratian kulut tavalla tai toisella asuntojen ja muun tuotannon hinnoissa. Muutoin yhtälö ei toimi. Erilaisia normeja toki tarvitaan, mutta meidän lienee aiheellista olla myös huolestuneita ylisääntelyn vaaroista.

Teemu HaatajaKHT Teemu Haataja vastaa KPMG:n rakennus- ja kiinteistösijoitusalan palveluista Suomessa ja työskentelee samalla toimialaan erikoistuneena tilintarkastajana.

Onko-kriisiyritys-Suomi-Oy-Ab-käänneyhtiö

Onko kriisiyritys Suomi Oy Ab käänneyhtiö?

Olen finanssikriisin alkamisen jälkeen nähnyt läheltä kymmenien kriisiyritysten tilanteen. Viime aikojen uutisia seuratessa tuli mieleen pohtia meidän Suomi Oy Ab:n tilaa. Mitkä kriisiyrityksen tunnusmerkit sopivat siihen? Onko Suomi Oy Ab:llä selvä strategia ja suunnitelma kriisin voittamiseksi? Kuka on tällä kertaa se villepeltonen, joka jollakin hattutempulla kääntää kansakunnan apatian innostukseksi?

Kriisiyrityksen viisi tunnusmerkkiä, jotka sopivat Suomeenkin

  1. Johdon oletukset liiketoiminnan ennusteissa ovat usein optimistisia. Myös valtion budjetin oletukset vaikuttavat sellaisilta.
  2. Liiketoimintaympäristössä on tapahtunut äkillinen muutos, esimerkiksi teknologinen murros tai syksyn 2008 kaltainen talouskriisi. Idänkauppa romahti 90-luvun alussa ja nytkin kohdataan samankaltaisia haasteita.
  3. Tunnistettuihin ongelmiin puututaan lähes poikkeuksetta liian myöhään. Väestön ikääntyminen, huoltosuhteen laskeva trendi ja kilpailukyvyn heikkeneminen ovat olleet yleisesti tiedossa jo vuosia.
  4. Toimivan johdon ja hallituksen muutokset voivat indikoida vaikeuksista. Näitä on viime aikoina nähty Suomi Oy Ab:ssäkin. Hallitustyöskentely tiivistyy yrityksen ollessa kriisissä, mutta sen toimintakyky pitää myös turvata.
  5. Johto on saattanut tehdä suunnitelmia, mutta niitä ei ole kunnolla dokumentoitu, toteutettu, jalkautettu eikä seurattu. Suomessakin on komiteamietintöjä tehty iso pino, mutta toimenpiteisiin asti on päätynyt valitettavan harva.

Edellytykset terveyttämiseen on olemassa

  • Jotta yritystä kannattaa terveyttää, sillä pitää olla terveitä tai sellaisia liiketoimintoja, joilla on positiiviset tulevaisuuden näkymät. Parin sadan yritysjärjestelyn kokemuksella sanoisin, että Suomessa on paljon loistavia yrityksiä, jotka ovat maailman kärkeä alallaan (katso esim. Kauppalehden salaiset menestyjät viime keväältä). Korkeasti koulutetulla ja sisukkaalla kansalla on menestyksen eväät.
  • Yritykselle täytyy laatia uskottava strategia, jos sitä ei ole valmiina. Suomi Oy Ab taitaa vieläkin ihmetellä Piilaakson Omenan tuotteiden vaikutusta paperin kulutukseen ja Nokia-huuman hiipumista.
  • Yrityksen terveyttäminen vaatii uskallusta investoida ja panostaa tuottaviin kohteisiin. Euroopan laajuinen ongelma on investointien vähyys tai niiden kohdistuminen vähemmän tuottaviin kohteisiin elvytysruiskeiden avustamana. Maailmassa mahdollisuuksia riittää, mutta jos strategia ei ole kirkas, investoinnitkin jäävät usein tekemättä tai liian pieniksi.
  • Rahoitus on yritystoiminnan bensa, jolla kone pysyy käynnissä ja kiihtyy. AAA Suomella on hyvä maine rahoittajien keskuudessa. Rahoittajien luottamus on säilytettävä, jotta Suomen kone pysyy käynnissä. Isompi haaste on tehdä Suomesta houkuttelevampi ja kilpailukykyisempi investointikohde.
  • Kriisitietoisuus on tärkeää, jotta yrityksen henkilöstö saadaan mukaan muutokseen. Uhkaava apatia pitää kääntää innostukseksi. Organisaation sisällä tiedetään yleensä yrityksen ongelmat ja haasteet hyvin. Jos johto tunnustaa tosiasiat ja alkaa laittaa asioita systemaattisesti kuntoon, niin henkilöstö seuraa sitoutuneena mukana.

Suomi Oy Ab on tuleva käänneyhtiö

Suomi Oy Ab:llä on selviä kriisiyrityksen merkkejä. Sen terveyttämisstrategia on vielä epäselvä eikä konkreettinen terveyttämissuunnitelma ole kasassa. Vahvat näytöt historian vaikeissa tilanteissa, korkea osaamisen taso ja rahoittajien luottamus antavat kuitenkin edellytykset terveyttämiselle. Bilbaon ja Katowicen faniporukoiden typpisellä yhteishengellä ja innostuksella saataisiin jo paljon tuloksia aikaan. Onko sinun yrityksesi mukana kääntämässä Suomea nousuun?

Käy lukemassa myös edelliset blogitekstini ”Lapa jäähän, katse kiekkoon ja maalille! Yrityskauppojen pelikirja ja prinsiipit” ja ”Teetkö riittävän laajan due diligencen yritysostokohteesta?”.

Kalle_NurminenPartner Kalle Nurminen vastaa Transaction Services palveluvalikoimastamme. Hän on toiminut KPMG:n palveluksessa vuodesta 2006, johon hän siirtyi CFO:n tehtävistä.

Vapaa-aikanaan Kalle golfaa ja juoksee. Viimeisen 15 vuoden aikana puolimaraton on taittunut vähintään kerran vuodessa. Muutama maratonkin on jo takana.

 

Suhtaudu-investointeihisi-Venäjällä-pitkäjänteisesti_700X250

Suhtaudu investointeihisi Venäjällä pitkäjänteisesti – Ukrainasta huolimatta

Ukrainan hatara tulitauko herättää kysymyksiä ja uskaliaimmat tohtivat jo toivoa tilanteen raukeamista. Vaikka tilanne Ukrainassa paranisikin, markkinat Venäjällä aaltoilevat myös tulevaisuudessa. Venäjällä toimivan yhtiön on siksi ajoittain syytä harkita omaa riskinsietokykyään ja kyseisen markkinan painoarvoa suhteessa yhtiön muihin toimintoihin.

Venäjällä on totuttu kriiseihin. Tämä näkyy siinä, että kuluttaminen jatkuu vielä tummien pilvien kertyessä taivaalle ja tilanne normalisoituu nopeasti, kun paremmat ajat sarastavat. Kuluneena vuonna monien yhtiöiden ruplamääräiset myyntitavoitteet ovat ylittyneet, mutta heikentyneestä ruplasta johtuen euromääräiseen budjettiin ei ole päästy. Budjetointikurssin valintaan on syytä käyttää harkintaa samalla, kun lukitaan muutkin tavoitteiden pohjalla olevat oletukset.

Investointi-ilmapiirin ja kuluttajakysynnän ennustetaan heikkenevän syksyn edetessä. EU:n asettamat talouspakotteet rajoittavat osittain vientiä Venäjälle. Kriiseistä huolimatta Venäjä on suomalaisyrityksille merkittävä markkina nyt ja jatkossa.

Kilpailutilanne muuttuu, mutta kenen eduksi?

Venäjällä tuotetut hyödykkeet ovat edelleen kovin yksipuolisia. Kilpailevia paikallistuotteita on monilla aloilla varsin vähän, etenkin Pietarin ja Moskovan ulkopuolella. Kun rahoitus kiristyy, ei paikallisia tuotantolaitoksia myöskään synny nopeasti. Jos menetämme talouspakotteista tai omista toimistamme johtuen markkinaosuutta Aasiaan, voi sen takaisin saavuttaminen olla hyvin vaikeaa.

Liiketoimintaympäristö kehittyy kolhuista huolimatta

Venäjällä on paine parantaa liiketoimintaympäristöään. Viime vuosien kehitys Venäjän lainsäädännössä on ollut positiivista ja pääsääntöisesti johdonmukaistakin. Ulkomaisten yhtiöiden 2000-luvun alussa tuskailema virkamiesten mielivalta on vähentynyt. Sähköisten apuvälineiden käyttö on vähentänyt jonottelua ja nopeuttanut julkisen sektorin palveluja. Poliittiset toimet ja taloudelliset pakotteet lisäävät arvaamattomuutta liiketoimintaympäristöön, mutta ovat toistaiseksi aiheuttaneet harmia vain yksittäisille suomalaisyrityksille.

Meno-paluulippu markkinoille on kallis

Vaikka Venäjän kehitystä on hankala ennustaa, on oletettavaa, että markkina muuttuu ja jatkaa myllerrystään jatkossakin. Moni yhtiö on maksanut kalliit oppirahat edetessään Pietariin tai Moskovaan. Jos nyt vetäydytään, ovat vastaavat kontaktit luotava ja oppi haettava uudestaan, mikäli tulee tarve palata takaisin. Korvaavan markkinan löytäminen tuotteille ei ole itsestäänselvyys. Vetäytymiset ja markkinoille menemiset tulee siis suorittaa harkiten ja ammattitaidolla.

Risto Rausti on työskennellyt useita vuosia taloushallinnon tehtävissä Venäjällä ja toimii nykyisin KPMG:n asiantuntijana Venäjän liiketoiminta-alueella.

Teollisuuden-neljäs-vallankumous-on-täällä_2_700x250

Teollisuuden neljäs vallankumous on täällä – hukkaako Suomi mahdollisuuden?

Tulevaisuuden teollisuustuotannossa koneet ja materiaalivarastot järjestävät työt keskenään. Logistiikkaketjut tekevät automaattisesti yhteistyötä. Laitteet kertovat tilastaan ja huoltotarpeistaan ylläpidolle. Sci-fiä? Ei todellakaan, tuotannon tulevaisuus on jo täällä. Edellä kuvattu on tunnusomaista tulevaisuuden teollisuustuotannolle, joka tunnetaan myös käsitteenä teollisuus 4.0.

Teollisuus 4.0, myös teolliseksi internetiksi kutsuttua teollisuuden neljättä vallankumousta voi verrata tietokoneshakkiin, jossa jokaisen siirron jälkeen tietokone analysoi ja vertailee mahdolliset peliskenaariot ja valitsee niistä parhaan seuraavaksi siirroksi. Tuotannon parametrejä ja dataa analysoidaan jatkuvasti ja toimintaa ohjataan dynaamisesti tiedon perusteella. Tulevaisuuden tehtaassa järjestelmä hallitsee ja optimoi tuotantoprosessia itsenäisesti ihmisen asettamien reunaehtojen ja sääntöjen edellyttämällä tavalla.

Tämä lähestymistapa mahdollistaa kussakin vallitsevassa tilanteessa parhaiden ja tehokkaimpien vaihtoehtojen tunnistamisen seuraaviksi suoritteiksi.

Teollisuus 4.0:n mahdollisuudet

Teollisuus 4.0 mahdollistaa joustavat ja optimoidut tuotantoprosessit, jotka lyhentävät merkittävästi markkinoilletuloaikaa esimerkiksi nopeuttamalla tuotantolaitoksen tai -linjan rakentamista. Tuotteista voidaan valmistaa helposti ja kustannustehokkaasti erilaisia vaihtoehtoja, sarjakokoja voidaan pienentää ja kaikkia resursseja voidaan hyödyntää tehokkaammin samalla, kun toiminnan laatu ja luotettavuus paranee.

Suomalainen valmistava teollisuus kärsii monenlaisista ongelmista. Kilpailukykymme on monilta osin vuosien myötä rapautunut sekä ulkoisista että sisäisistä syistä.

Miten suomipoika pärjää teollisuuden vallankumouksessa?

Suomalaisilla teollisuusyrityksillä on mahdollisuus menestyä tulevaisuudessa olemalla muutoksen eturintamassa ja omaksumalla uusia teknologioita ensimmäisten joukossa. Tätä varten tarvitaan rohkeita ja ennakkoluulottomia yrittäjiä ja yrityksiä, jotka näkevät uusia mahdollisuuksia ja uskaltavat tarttua niihin. Tarvitsemme myös tahtoa, ennakkoluulottomuutta ja onnistumisen halua yhteiskunnassa: rohkeutta ja valmiutta muuttaa rakenteita ja kehittää toimintaedellytyksiä niin, että ne ovat linjassa teollisuus 4.0:n kanssa, eivätkä edusta esimerkiksi teollisen massatuotannon aikakautta.

Esimerkiksi Saksassa on viimeisten 10 vuoden aikana määrätietoisesti kehitetty teollisuuden toimintaedellytyksiä. Tavoitteena on ollut säilyttää teollinen toiminta Saksassa. Yksistään Industrie 4.0 -kehitysohjelma on useiden satojen miljoonien panostus Saksan hallitukselta. Saksassa suhtaudutaan myönteisesti kehitykseen, iloitaan onnistumisista, tuetaan niitä, jotka yrittävät, ja ollaan innostuneita uusista mahdollisuuksista. Tämän päivän ilmapiiri Suomessa on valitettavan päinvastainen. Poukkoilevaa verotuskohtelua, pieneneviä kehitystukia, kustannuksia lisääviä velvoitteita, sääntöjä ja byrokratiaa, jahkailua ja päätöksenteon hitautta.

Suomalaiset ovat katajaista kansaa

Suomesta löytyy onneksi vielä meille tunnusomaista katajaista kansaa. Yrittäjiä ja yrityksiä, jotka vaikeasta ja kylmästä ilmastosta huolimatta ovat olleet rohkeita, uskoneet asiaansa ja tahtoneet onnistua. He ovat työllään ja menestystarinoitaan luomalla myös osoittaneet sen todeksi. Suomi tarvitsee kuitenkin monin verroin lisää tämän kaltaisia yrityksiä ja yrittäjiä, jotka tarttuvat uuden teollisen vallankumouksen mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin.

Me KPMG:llä haluamme omalta osaltamme myötävaikuttaa tähän. Osallistu kanssamme keskusteluun. Mahdollisuuksia on monia!

Käy lukemassa myös edelliset kirjoitukseni ”Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen” ja ”Kansainvälistyminen ja purjehduskausi vaativat huolellista valmistautumista”.

Kim LehtoDirector Kim Lehto vastaa KPMG:n teollisuustoimialan palveluista Suomessa ja toimii on osana KPMG:n strategia ryhmää. Liikkeenjohdon konsulttina hän on toiminut parikymmentä vuotta.

Vapaa-aika kuluu mukavasti lasten harrastuksen parissa, mökillä tai merellä. Myös viheriöt kutsuvat ylläpitämään golftasoitusta.