Energiaunioni_700x250

Energiaunioni on oikeasti hyvä juttu

EU:n komissio esitteli 25.2 uuden energiastrategiansa, jossa EU:n 28 energiamarkkinaa yhdistetään yhdeksi energiaunioniksi. Tällä halutaan taata varma, kestävä, kilpailukykyinen ja kohtuuhintainen energiansaanti kaikille eurooppalaisille. Energiaunionin pääperiaatteina ovat jäsenmaiden välisen energiayhteistyön lisääminen sekä energiatehokkuuden ja vähähiilisen yhteiskunnan edistäminen. Ympyrä sulkeutuu ja ajatukset palaavat vääjäämättä EU:n syntyyn ja vuoden 1951 hiili- ja teräsyhteisön perustamiseen.

Kun Energiaunionin linjauksiin perehtyy tarkemmin, ymmärtää, että kyseessä on aidosti merkittävä Euroopan laajuinen hanke. Pääteemoja ovat Euroopan ulkopuolisen energiariippuvuuden vähentäminen, energian vapaan virtaamisen takaaminen yli valtionrajojen, parempi energiatehokkuus sekä siirtyminen vähähiiliseen yhteiskuntaan.

Suomella hyvät mahdollisuudet cleantechissä ja bioenergiassa

Energiaunioni antaisi hyvät mahdollisuudet suomalaiselle teollisuudelle ja elinkeinolle erityisesti cleantech- ja bioenergian alueilla. Näihin sektoreihin investoidaan entistä enemmän ja niiden markkinat pääsevät kehittymään voimakkaasti. Myös perinteisempi teollisuus hyötyy vakaammasta ja ennustettavammasta energiansaannista ja hinnoittelusta. Valitettavasti lupaukset edullisemmasta energiasta hyödyttävät pääasiassa maita, jossa nykyinen hintataso on korkea. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Saksa, Italia ja Tanska.

Energiakysymysten poliittisuus asettaa haasteita

Energiaunionin toteutuminen käytännön tasolla on vielä monen mutkan takana. Kyynikot ovatkin jo ehtineet kuopata hankkeen. Erityisen vaikeaksi ja herkäksi hankkeen tekee sen poliittisuus. Energiakysymykset ovat samaan aikaan turvallisuuspolitiikkaa, geopolitiikkaa, teollisuuspolitiikkaa, ympäristöpolitiikkaa ja aluepolitiikkaa. Energiaunioni herättää paljon keskustelua ja intohimoja, kun erilaiset edunvalvojat, lobbarit, ympäristöaktivistit, asiantuntijat, maallikot ja ne kuuluisat töpselimummot pääsevät vauhtiin. Siinä saavat Euroopan johtavat poliitikot ja asiantuntijat Energiaunionista vastaavan varapuheenjohtaja Maroš Šefčovič:n johdolla olla aikamoisia fakiireja, jotta he saavat hankkeen vietyä kunnialla maaliin, ja jotta edes kohtalainen osa tavoitteista toteutuisi.

Huonosti tai virheellisesti rakennetussa energiajärjestelmässä riskinä on se, että siinä paukkuu niin kattilat kuin muuntajatkin, ja hankkeelta sammuu viimeisetkin valot niin kuin New Yorkin surullisen kuuluisassa sähkökatkoksessa elokuussa 2003.

Toivon Energiaunionille haasteista huolimatta menestystä. Suomen teollisuudella ei olisi varaa menettää tätä mahdollisuutta.

Käy lukemassa myös edelliset blogini ”Teollinen internet pistää liiketoimintamallit uusiksi” ja ”Teollisuuden neljäs vallankumous on täällä – hukkaako Suomi mahdollisuuden?”.

Kim LehtoDirector Kim Lehto vastaa KPMG:n teollisuustoimialan palveluista Suomessa ja toimii osana KPMG:n strategia ryhmää. Liikkeenjohdon konsulttina hän on toiminut parikymmentä vuotta.

Vapaa-aika kuluu mukavasti lasten harrastuksen parissa, mökillä tai merellä. Myös viheriöt kutsuvat ylläpitämään golftasoitusta.

Kyvykas-johto-osaa-raportoida-700x250

Kyvykäs johto osaa raportoida – ja sijoittaja arvostaa

Yrityksen raportoinnin laatu vaikuttaa sijoittajien ja muiden sidosryhmien käsitykseen johdon kyvykkyydestä. Tällä taas on potentiaalia vaikuttaa pääoman hankinnan kustannuksiin, sillä sijoittajat ovat strategian, kannattavuuden ja kasvun lisäksi kiinnostuneita sijoituskohteiden johdon osaamisesta tehdessään päätöksiä. Kysyntä taloudellisesti merkityksellisen yritysvastuutiedon raportoinnille on vahvassa nousussa.

Parin viime vuoden aikana liike-elämässä on keskusteltu paljon yritysvastuuraportoinnin muodosta, kontekstista ja sisällöstä. Terveenä lähtökohtana uusissa raportoinnin viitekehyksissä on liiketaloudellisesti merkityksellisen yritysvastuutiedon raportointi. Merkityksellisen tiedon esille saaminen edellyttää analyysiä, jossa yritys kartoittaa sekä liiketoimintojen että sidosryhmien kannalta relevantteja teemoja.

Mikä ei-taloudellinen tieto?

Trendinä on viimeaikoina ollut perinteisen taloudellisen tiedon ja niin sanotun ei-taloudellisen tiedon yhdistäminen. Jälkimmäisellä tarkoitetaan käytännössä yritysvastuuta, eli taloudellista vastuuta yhdistettynä sosiaaliseen- ja ympäristövastuuseen. Siksi ”liiketaloudellisesti relevantti yritysvastuutieto” on kuvaavampi termi kuin ”ei-taloudellinen tieto”. Eihän Suomen urheiluelämääkään jaeta ”jääkiekkoon” ja ”ei-jääkiekkoon”.

Kehitettävää arvonluonnin ja yritysvastuun esiin tuomisessa

Tyypillisesti raportointi keskittyy menneeseen tilikauteen. Tästä seuraa se, että pitkän aikavälin arvoon vaikuttavat tekijät eivät saa ansaitsemaansa huomiota, pääomamarkkinat hinnoittelevat riskejä, joita tosiallisesti jo hallitaan, ja sijoittajat keskittyvät lyhyen aikavälin tuloksiin, koska he eivät saa selkeää kuvaa tulevasta. Analyytikko joutuu täyttämään aukot omilla oletuksillaan. Monella yrityksellä on parantamisen varaa arvonluontikyvyn kuvaamisessa eri aikaväleillä sekä yritysvastuun roolin esiin tuomisessa arvonluonnissa.

Riippumatta valittavasta raportoinnin viitekehyksestä, sinun kannattaa yrityksesi raportoinnissa osoittaa kolme tärkeää asiaa:

  1. Ymmärrät toimintaympäristöösi vaikuttavia tekijöitä ja markkinatilanteen kehitystä. Raportoinnissa kannattaa tuoda myös esiin, että sinulla on markkinatilanteeseen pohjautuva selkeä strategia ja liiketoimintamalli, joilla pärjäät myös tulevaisuudessa. Liiketoimintamallin selkeä kuvaaminen on tärkeä osa raportoinnin laatua.
  2. Sijoittajat haluavat tietää, miten yrityksesi tekee voittoa ja luo arvoa, joka johtaa kassavirtaan tulevaisuudessa. Osa toimintaympäristöön vaikuttavista megatrendeistä on yritysvastuupainotteisia, ja yritysten markkinoihin vaikuttavat sidosryhmien kasvavat yritysvastuun odotukset. Sinun on syytä analysoida, miten yritysvastuu vaikuttaa yrityksesi kilpailukykyyn ja kassavirtaan.
  3. Sijoittajia kiinnostavat myös strategiset tavoitteet ja toimet, joilla yrityksesi pääsee tavoitteisiinsa. On siis tärkeää, että kerrot edistymisestäsi myös strategisten yritysvastuutavoitteiden saavuttamisessa.

Johda kilpajuoksua ja erottaudu raportoinnillasi!

Sijoittajien yritysvastuuindekseissä menestyneet suomalaiset yritykset ovat osoittaneet, että ne kykenevät paitsi tekemään oikeita asioita myös raportoimaan niistä. Tämä vaikuttaa myönteisesti niin sijoittajien, asiakkaiden kuin muidenkin sidosryhmien arvostukseen.

Riskien raportoinnissa on monella yrityksellä kuitenkin vielä parannettavaa. Sijoittajia kiinnostaa tietää, onko riskejä arvioitu, mitkä riskit ovat nousseet esille, ja miten niitä hallitaan. Jotta voit kertoa yritysvastuuriskien hallinnasta uskottavasti, sinun täytyy ensin tunnistaa, arvioida ja vastuuttaa ne. Tämä näyttää olevan monella yrityksellä vielä kesken ja siksi onkin hyvä sauma sinulle ja yrityksellesi erottautua ja saada kilpailuetua.

Harvard Business Schoolin viime vuonna toteuttamassa tutkimuksessa päädyttiin tulokseen, jossa niillä yrityksillä, jotka laativat integroidun raportin on enemmän pitkäaikaisia ja vähemmän nopeita voittoja hakevia sijoittajia. Mitä paremmin yritys noudattaa viitekehystä, sitä selvemmin ero näkyy omistuspohjassa.

Integrointi kantaa hedelmää!

Käy lukemassa myös aikaisemmat blogikirjoitukseni ”Edelläkävijä kääntää yritysvastuun riskit ja mahdollisuudet euroiksi” ja ”Yritysvastuustrategia on vastuunotto yhtiösi menestyksestä ja arvonnoususta”.

tomas-otterstrom-100x100Partner Tomas Otterström vastaa KPMG:n vastuullisen sijoittamisen, ilmasto- ja yritysvastuun palveluista. Hänellä on parinkymmenen vuoden kokemus liikkeenjohdon konsultoinnin, sijoitus- ja varainhoitotoiminnan sekä yritysvastuun johtotehtävistä.

Vapaa-aikaansa Tomas viettää perheensä kanssa sekä sulkapalloa jahdaten, johtamiskirjoja lukien että elämysmatkailua harrastaen. Hän on myös hyvän ruuan ystävä.

War-for-talents-and-money-700x250

War for talents and money

Venäjän ja lännen diplomaattiset suhteet ovat taantuneet kylmän sodan tunnelmiin. Protektionismi valtaa alaa. Siitä huolimatta Venäjä on laajentanut ulkomaalaisten ”highly-skilled” -asiantuntijoiden työluvan saantimahdollisuutta.

Vastaava ilmiö on käynnissä eri puolella maailmaa: ”War for talents and money.” Valtiot toisaalta tiukentavat maahanmuuttosäännöksiään ja vaatimuksiaan sekä kiristävät verotusta siellä, missä pystyvät. Toisaalta samaan aikaan ne tarjoavat parhaille yksilöille fast track -mahdollisuuden tulla maahan, monessa tapauksessa jopa alemmalla verotuksella. Selitys on yritysmaailmasta tuttu: lahjakkaimmat yksilöt tuovat vaurautta ja menestystä.

Kaksijakoinen trendi kiihtyy

Kaksijakoinen trendi on maailmalla yhä kiihtyvä. Aivan viime aikojen muutoksia on paljon. Tiukennuksista esimerkkeinä toimivat Kiinan viisumitiukennukset alle 90 päivän matkoille, USA:n request for evidence -prosessi, Sveitsin kiintiökeskustelut ja usean kehittyvän Aasian maan työlupaprossien tiukennukset. Samaan aikaan Intia on helpottanut turistiviisumikäytäntöjään, Tanska on uudistanut fast track -menettelynsä avainhenkilöille veroetujen kasvaessa, Hollannissa on tekeillä vastaavanlaisia uudistuksia ja Portugal on ilmoittanut verohelpotuksista muun muassa mahdollisuutena eläkkeiden nollaverotukseen. Listaa voisi jatkaa.

Ennakointi on kaiken A ja O

Miten yritysten tulisi sitten reagoida muutoksiin? Paras tapa on huolehtia siitä, että kansainvälisen liikkuvuuden prosessit on mietitty huolellisesti eri tilanteita varten niin työlupien, henkilöverotuksen, sosiaaliturvan, työnantajavelvoitteiden kuin mahdollisten yritysverovaikutustenkin kannalta. Ennakointi on kaiken A ja O. Sanktiot, taloudelliset menetykset, maineriski ja työntekijöiden vaikeudet viranomaisten kanssa kohdemaassa eivät varmasti ole minkään yrityksen paras strateginen valinta.

Suomen linjaus on ainakin toistaiseksi ollut maltillinen. Keppiä ja porkkanaa on käytetty varovaisesti. ”War for talents and money” -ajatusmalli ei välttämättä olisi kuitenkaan huono vaihtoehto. Voitettavaa on enemmän kun hävittävää.

Käy lukemassa myös edelliset blogikirjoitukseni ”Virtaset – Suomen talouden veturi ja selkäranka” ja ”Sveitsi varjelee rajojaan – rikkaiden rahat kelpaavat edelleen”.

Antti EerolaPartner Antti Eerola vastaa People Services palveluvalikomastamme. Komennustenhallinta, kansainvälinen verotus ja ulkomaille etabloitumiset ovat Antin ydinosaamista. Vuosina 2003–2005 hän vastasi KPMG:n Nordic Tax Centeristä New Yorkissa.

Vapaa-ajan harrastuksista huolehtii vaimon lisäksi 4 lasta. Tämän lisäksi Antti juoksee 4 kertaa viikossa ja harkitsee shakinpeluun suhteen kilpakentille palaamista.

Flickr_David_Goering_700x250

Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn lisenssin?

Voisinko hyödyntää organisaationi ylimääräiset ohjelmistolisenssit myymälle ne käytettyjen lisenssien välittäjälle? Entä onko käytettyjen lisenssien ostaminen turvallista? Miten maksimoin lisensseistä saatavan hyödyn? Voiko lisenssihallinnalla saavuttaa kilpailuetua?

Suorittamissamme lisenssitarkastuksissa törmäämme usein paitsi alilisensointiin, myös sellaisiin tilanteisiin, joissa organisaatio on ostanut ohjelmistojen käyttöoikeuksia tai ylläpitosopimuksia yli oman tarpeensa. Tilanne on monessa mielessä ongelmallinen. Ylilisensoinnin aiheuttama hukka on selkeä taloudellinen rasite, joka olisi vältettävissä paremmilla sisäisillä kontrolleilla. Tilanne on myös vaikeasti korjattavissa, ohjelmistolisensseillä kun ei ole jälkimarkkinoita, koska yrityksille ja yhteisöille tarjottavien volyymilisensointiohjelmien ehdot kieltävät lisenssien luovuttamisen oman organisaation tai konsernin ulkopuolelle.

Mutta hetkinen, miksi sitten sain yritykseeni markkinointiviestin, jossa luvataan juuri tätä: myy ylimääräiset lisenssit kauttamme, ja osta puuttuvat lisenssit meiltä, käytettyinä?

Käytettyjen lisenssien kaupan yleistymisen taustalla on kaksi oikeusjuttua, joissa Oracle ja SAP ovat yrittäneet estää käytettyjen lisenssien kaupan, mutta tuomioistuimet ovat asettuneet käytettyjen lisenssien myyntiä tukevalle kannalle.

Lisenssien jälkimarkkina ei ole täysin vapaata

Euroopan unionin tuomioistuimen päätös asettaa muutamia rajoituksia lisenssien jälleenmyynnille: alkuperäisen lisenssin haltijan on lopetettava lisenssin käyttö jos lisenssi luovutetaan edelleen, eikä hankittua lisenssierää saa pilkkoa, vaan se täytyy luovuttaa aina kokonaan, samanlaisena kuin alkuperäinen ostaja on sen hankkinut.

Lisäksi lisenssien siirto pitäisi pystyä rekisteröimään ohjelmistovalmistajan prosessien mukaisesti ja niiden tietojärjestelmissä. Muuten voi olla vaikea esimerkiksi auditointitilanteessa todistaa, olevansa siirrettyjen lisenssien nykyinen omistaja. Arvattavastikaan ohjelmistovalmistajat eivät ole kovin innokkaita tukemaan tätä, mutta oikeuden päätösten jälkeen ovat kuitenkin pakotettuja näin toimimaan, ainakin EU:ssa.

Lisenssien hankinta omistamisesta vuokraamiseen

Jos käytettyjen lisenssien välittäminen yleistyy, ohjelmistovalmistajat luultavasti reagoivat laskemalla lisenssien hintoja suunnilleen samalle tasolle kolmannen osapuolen myyjien kanssa, ja nostavat samalla ylläpitomaksuja tai määrittelevät ne pakollisiksi. Siirtyminen tilausmaksu- ja pilvipalvelu-tyyppiseen lisensointiin joka tapauksessa vähentää tulevaisuudessa omistukseen ostettavien, määräämättömän ajan voimassaolevien ohjelmistolisenssien tarvetta. Vuokralisensointiin sopeutuminen ja toimivan pilvistrategian luominen ovatkin toimenpiteitä, joiden avulla organisaatiot voivat parhaiten valmistautua tähän muutokseen.

Toimiva lisenssienhallinta tuottaa kilpailuetua

Vastuuta lisensoinnin oikeellisuudesta ei voi koskaan ulkoistaa sen enempää ohjelmistovalmistajalle kuin lisenssien jälleenmyyjällekään. Siksi jokaisen organisaation tulee itse pystyä pitämään kirjaa ja raportoimaan omasta ohjelmisto-omaisuuden käytöstään. Tämä on mahdollista vain tuomalla tätä tukevat työkalut ja prosessit osaksi organisaation päivittäistä toimintaa. Vaikka käytettyjen lisenssien tarjoamat mahdollisuudet vaikuttavatkin ensi vilkaisulla houkuttelevilta, niihin pätee vanha viisaus: tarjous, joka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, monesti myös on sitä. Pikavoittojen sijaan on suositeltavaa tavoitella pitkän aikavälin toiminnan tehostamista.

Tommi Perasto toimii  KPMG:llä ohjelmisto-omaisuuden hallinnoinnin asiantuntijana.

Antti-Pekka Keränen on tekijänoikeuslainsäädäntöön perehtynyt juristi, joka työskentelee KPMG:n Oulun toimistossa.

 Kuva: David Goering / Flickr (Picture has been cropped)

Verotus_Flickr_Eric_Schepers_700x250

Mitä verotuksessa tapahtuu seuraavaksi?

Vuoden vaihtuessa on tapana ennustaa tulevaisuutta. Yritysten ja yksityishenkilöiden kannalta tämä on tärkeää esimerkiksi tulevaisuuden investointeja ja hankintoja suunniteltaessa. Tinojen sijasta voimme ennustaa Suomen verotuksessa tapahtuvista taloustilanteesta johtuvista lähivuosien muutoksista sekä vaalien lähestyessä ilmaistuista suurimpien puolueiden kannanotoista.

YLE julkaisi 5.1. neljän suurimman puolueen puoluesihteereiden haastatteluun perustuvan uutisen, joka oli paljon puhuvasti otsikoitu ”Suuret puolueet sormi suussa kun verotuotot hyytyvät”. Uutisen mukaan vuonna 2014 verokertymä on kasvanut hitaasti, ja valtiontalouden kannalta merkittävän arvonlisäveron tuotto on hyytynyt.

Olematon talouskasvu ei kasvata verokertymää

Nykyinen olematon talouskasvu ei tule kasvattamaan verokertymää. Suurin osa puoluesihteereistä kuitenkin torjuu mahdollisuuden, että pienemmän verokertymän kanssa voitaisiin elää. Menoleikkaukset maistuvat karvailta, joten puoluesihteereiden ensimmäinen lääke on parantaa taloudellista kehitystä ja lisätä työpaikkoja. Koska maailman talouskehitys ei kuitenkaan näytä antavan lähivuosina vetoapua eikä uusia työpaikkoja luovia innovaatioita ole näköpiirissä, tämä voitaneen kuitata toiveajatteluksi. Jos talouskehitystä olisi mahdollista parantaa poliittisilla päätöksillä, tätä keinoa olisi luultavasti jo käytetty.

Nostaakko vai alentaakko verotusta?

Useimmat puoluesihteerit torjuvat tuloverotuksen alentamisen, mutta nostamistakaan ei esitetä. Arvonlisäveroa ei haluta nostaa, mutta alentaminenkaan ei ole realistista. Yritysveroa ei haluta muuttaa suuntaan taikka toiseen, ei myöskään perintöveroa, jonka tuotto on pudonnut neljänneksen. Kevennyksiä ehdottavat lähinnä perussuomalaiset energia- ja polttoaineveroihin. Kokoomuksen puoluesihteeri ehdottaa taas verotuksen kiristämistä kiinteistöveroon. Keskustan puoluesihteeri näkee mahdollisuuksia puuttua yritysten kansainväliseen verosuunnitteluun ja verovähennyksiin.

Valistunut veikkaus siitä, mitä tuleman pitää

Näiden näkemysten perusteella onkin mahdollista laatia valistunut arvaus tulevan hallituksen verolinjauksista. Ensinnäkään henkilöiden tuloverotukseen tuskin on odotettavissa kevennyksiä, pienituloisille mahdollisesti suunnattuja matalapalkkaisen työn vastaanottamiseen kannustavia huojennuksia lukuun ottamatta. Kulutusverojen osalta arvonlisäveroa ei välttämättä koroteta, mutta olisi kummallista jos öljyn hinnanlaskua seurannut polttoaineiden hintojen lasku ei jo tällä hetkellä houkuttaisi valtiovarainministeriötä ehdottamaan polttoaineverojen kiristämistä seuraavalle hallitukselle. Kiinteistöveron korotus auttaa kattamaan kuntien vajeita, mutta sitä tuskin ulotetaan pelto- ja metsämaahan, mikäli keskustapuolueesta tulee johtava hallituspuolue. Kansainvälisesti toimivien yritysten väitetty verokikkailu siirtohinnoilla on poliittisesti sopiva kohde. Valtiovarainministeriö onkin jo laatimassa hallituksen esitystä, joka antaa verohallinnolle oikeuden luonnehtia yritysten liiketapahtumat uudelleen siten kuin verohallinto sopivaksi katsoo.

Verotuksen alalla ei siis ole näköpiirissä merkittäviä innovaatioita tai aloitteita, jotka innostaisivat yrittäjyyteen tai investointeihin. Parhaassa tapauksessa tuleva hallitus löytää työttömyyden lievittämiseksi muiden keinojen ohella veroporkkanoita, jotka kannustavat vastaanottamaan lyhytaikaisia tai osa-aikaisiakin töitä. Pahimmassa tapauksessa mitään kannustavaa ei keksitä, veronkorotuksilla alennetaan ostovoimaa entisestään, ja verottajan mielivallan mahdollistavilla siirtohinnoittelusäännöksillä heikennetään Suomen kiinnostavuutta investointikohteena.

Tulevina viikkoina politiikalla on merkitystä, ja voimme kaikki kansalaisina ainakin yrittää vaatia ehdokkailtamme selkokielisiä aloitteita veropolitiikasta.

eric_sandelin_100x100Partner Eric Sandelinilla on 15 vuoden kokemus KPMG:llä yritysten siirtohinnoittelusta ja kansainvälisestä verotuksesta.

Ericin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi opiskelevaa lasta. Harrastuksinaan hän kuntoilee ja havainnoi maailman tapahtumia ja ilmiöitä.

Kuva: Eric Schepers / Flickr (Picture has been cropped.)

oletko-tavannut-tilintarkastajasi_700x250

Oletko tavannut ihka elävän tilintarkastajasi?

Tilintarkastussesonki on käynnistynyt ja tilintarkastajat suuntaavat yrityksiin ja tilitoimistoihin tarkastamaan asiakkaiden päättynyttä tilikautta. Osalle yrityksistä tilintarkastaja mielikuvallisesti näyttäytyy valitettavasti edelleen kerran tilikaudessa ilmestyvänä, pelottavanakin orgaanina, joka tulee pedanttisella otteella tarkastamaan, ovatko pilkut ja pisteet oikeilla paikoillaan.

Korostunut sosiaalinen kanssakäyminen on nykyisin jäädäkseen tullut toimintatapa. Yritysten ja yrittäjien kanssa keskustellessa kuulee kuitenkin hämmästyttävän usein, että tilintarkastajaa ei ole milloinkaan tavattu. Ainoa konkreettinen todiste hänen olemassaolostaan on kaupparekisterimerkinnän lisäksi kerran vuodessa ilmestyvä autografi.

Tutustu ja tunne

Toimintaympäristön jatkuvat muutostilanteet ja haasteet edellyttävät aikaisempaa proaktiivisempaa kanssakäymistä sidosryhmien kanssa. Tämä koskee myös suhdetta tilintarkastajaan. Yhtiön ja sen keskeisten henkilöiden tulee tuntea yhtiön tilintarkastaja ja yhteistyön tulee olla aktiivista ja helppoa. Tilintarkastajalle tulee uskaltaa kertoa myös haasteista ja ongelmista. Nykypäivänä yhtiö voi odottaa tilintarkastajalta proaktiivista otetta. Tilintarkastajan pitäisi olla yksi niistä henkilöistä, joita johdon ja omistajien on helppo lähestyä aiheesta kuin aiheesta.

Katse myös tulevassa

Vaikka tilintarkastajan keskeinen tehtävä onkin päättyneen tilikauden tarkastaminen, niin yhteydenpidon tilintarkastajan kanssa tulee olla proaktiivista läpi tarkastettavan tilikauden. Keskusteluiden fokuksen tulee olla kuluvassa ja tulevissa vuosissa. Pelkkiin peruutuspeileihin katsominen ei tarjoa enää tänä päivänä yrityksille sitä tukea, jota he tarvitsevat tilintarkastajiltaan. Yrityksen johto ja omistajat eivät kaipaa sparrausta ja näkemyksiä ainoastaan taaksejääneistä aalloista vaan etenkin edessä olevista karikoista ja myötätuulta tarjoavista reittivalinnoista.

Odota tilintarkastajalta 10-ottelijan taitoja

Koska tilintarkastajalta saa tarvittaessa odottaa näkemyksellisyyttä, on hänellä ja hänen käytössään olevalla tiimillä oltava laajaa osaamista ja kokemusta. Tilintarkastajan on kyettävä seuraamaan muuttuvaa pykäläviidakkoa ja sitähän Suomessa tunnetusti riittääkin, kansainvälisistä pykälistä puhumattakaan. Tarkastuksen ympärillä vaikuttaa luonnollisesti vero- ja lakikysymykset, samoin kuin kertaluonteiset tapahtumat, kuten omistus- ja rakennejärjestelyt. Kaikkiin liiketoimintaan liittyviin kysymyksiin on lupa odottaa tilintarkastajan näkemystä.

Nykyisessä toimintaympäristössä ei enää kuitenkaan ole mahdollista, että tilintarkastajalla itsellään on valmiudet suoriutua kaikista 10-ottelun lajeista kiitettävin arvonsanoin. Tilintarkastajalla on oltava käytössään riittävät asiantuntijaresurssit, jotta mikä tahansa vastaan tuleva asia pystytään hoitamaan ja sitä kautta tarjoamaan asiakkaalle parasta mahdollista palvelua.

Sinun tehtäväsi on haastaa tilintarkastajasi!

Tilintarkastajan pitää pystyä tarjoamaan yritykselle näkemyksiä. Yrityksen ei tulisi päästää tilintarkastajaa liian helpolla vaan häneltä tulee vaatia riittävästi aikaa keskustelulle ja ajatustenvaihdolle. Tavoitettavuus tulee olla kunnossa ympäri vuoden.

Tarkastuskäynnit ovat monessa yrityksessä parhaillaan käynnissä. Haasta ja tutustu tilintarkastajaasi ja varmista, että tunnette toisenne riittävän hyvin, ja että elementit yhteistyön tiivistämiselle entisestään ovat olemassa.

Käy lukemassa myös edellinen blogini ”PK-yrityksistä lisää yhteisöveroa”.

Jouni_Sivunen_100x100Jouni Sivunen vastaa KPMG:n perhe- ja kasvuyrityspalveluista Uudellamaalla ja työskentelee samalla vero- ja lakiasiantuntijana. Jouni harrastaa liikuntaa ja matkustelua. Harrastukseksi voitaneen lukea myös innostus kehittää uusia toimintatapoja PK-yritysten avuksi.

Talouskasvun-jarru_700x250_-Flickr_Harold-Lloyd

Lisääntynyt sääntely talouskasvun jarruna

G20-maat sopivat marraskuun 2014 kokouksessaan Brisbanessa, että sääntelyä ei enää lisätä. Sen sijaan nyt keskitytään olemassa olevan sääntelyn toteuttamiseen. Valitettavasti sääntelyn määrä on kuitenkin jo nyt niin suurta, että se omalta osaltaan jarruttaa eurooppalaista talouskasvua. Suuri osa regulaatiotsunamista on vasta toteutumassa tulevien vuosien aikana. Tästä syystä finanssiala joutuu jatkossakin jarruttamaan liiketoiminnan kasvua. Sääntelyn määrä näkyy suoraan asiakkaan rahoituksen saatavuudessa, hinnassa ja valintamahdollisuuksissa sekä tietysti myös pankki- ja vakuutusalan työpaikkojen vähenemisenä.

Asiakas maksaa sääntelyn kustannukset

Jo nyt sääntelyn nyky- ja odotetut kustannukset ovat siirtyneet asiakkaiden maksettaviksi. Korkeammat vakavaraisuusvaatimukset, tiukempi suhtautuminen riskeihin, tuottamattoman likviditeetin määrän lisäyksen vaatimukset, pidemmän ottolainauksen kustannukset ja erinäiset verot ovat esimerkkejä finanssialan toimijoiden tulosta ja tasetta rasittavista sääntelyistä. Sekä yksityishenkilöiden että yritysten velanoton kustannukset ovat keskimäärin selvästi nousseet, kun pankkien on entistä tarkemmin otettava huomioon riskisopeutettu pääoman tuottovaatimus ja sääntelyn lisäkustannukset.

Pienet ja keskisuuret yritykset jäävät ilman rahaa

Suuremmilla yrityksillä on useimmiten paremmat mahdollisuudet saada pankki- ja markkinarahoitusta kuin pienemmillä. Pienemmät yritykset eivät välttämättä ole pankeille kiinnostavia korkeamman riskiprofiilinsa, lyhyen tai heikon historiansa ja vähäisen tunnettuuden vuoksi. Pienemmät yritykset eivät myöskään tarjoa pankeille yhtä paljon muita liiketoimintamahdollisuuksia verrattuna isompiin yrityksiin, jolloin lainan myöntäminen ei välttämättä ole yhtä kiinnostavaa tai se on ainakin kalliimpaa. Pienempien yritysten rahkeet eivät myöskään riitä suoraan rahoitusmarkkinarahoitukseen sen vaatiman uskottavuuden, tunnettuuden ja hallinnollisen työn takia. Lainat jäävät nostamatta, investoinnit tekemättä, riskejä ei oteta ja yritys ei kasva yhtä nopeasti kuin mitä se tekisi jos lainaa saisi helpommin. Laajemmin tämä ongelma vaikuttaa Euroopan (ja Suomen) taantuman taittumisvauhtiin.

Toimijoiden määrä vähenee pankki- ja vakuutusmarkkinoilla – asiakkaiden valintamahdollisuudet supistuvat

Suomessa on viime vuosien aikana nähty enemmän fuusioita, yhteenliittymiä ja muita rakennejärjestelyitä finanssilaitosten välillä kuin pitkiin aikoihin. Useimpien järjestelyiden syyksi on mainittu kiristyvä sääntely, joka joko tarkoituksellisesti tai tarkoittamattaan suosii suurempia toimijoita. Näillä toimijoilla on enemmän uskottavuutta, pääoman ja velan hankintamahdollisuuksia sekä resursseja hoitaa sääntelyn vaatimaa hallintoa. Regulaatio vähentää pienten finanssialan toimijoiden syntymistä jatkossa jo pelkästään hallinnollisen työn määrän mutta myös kiristyvien pääomavaatimusten takia. Asiakkaan valintamahdollisuudet ovat supistuneet. Ja harvemmin kilpailun määrän väheneminen on muutenkaan hyvä asia.

Innovointi hidastuu finanssialalla

Uudet innovaatiot sekä pankki- että vakuutusmarkkinoilla pitävät sisällään mahdollisuuden käyttää esimerkiksi pilvipalveluita, sosiaalista mediaa, mobiililaitteita ja pitkälle vietyä analytiikkaa, johon nykysääntely ei kaikilta osin vielä taivu. Uusien arvoa luovien (tai sitä tuhoavien) toimintatapojen innovointi hidastuu vääjäämättä tiukassa regulaatioympäristössä.

Uusia rahoitusmuotoja syntyy finanssitoimialan ulkopuolella

Maailma muuttuu ja uusia rahoitusmuotoja keksitään tuon tuosta. Esimerkkinä innovatiivisesta rahoitusmuodosta toimii netin välityksellä tapahtuva ”peer-to-peer”-lending, jossa sekä lainanotto- että lainanantopuolella ovat yksityishenkilöitä ja pienyrityksiä. Mukana transaktioissa ei ole toimiluvan alaisia toimijoita, vaan lopulliset luottoriskit tulevat suoraan lainojen antajille. Myös netin ja muiden kanavien välityksellä tapahtuvat laskujen myynti, erityyppiset joukkorahoitusmuodot (crowd funding) sekä oman pääoman keräys yksityishenkilöiltä suoraan pienyrityksiin, ovat nostaneet päätään kehittyneimmillä rahoitusmarkkinoilla. Toki yllämainittujen rahoitusmuotojen volyymi on vielä marginaalista, mutta se on hyvä osoitus siitä, että rahavirrat hakeutuvat yhä uusilla tavoilla ylimääräistä pääomaa omistavilta sitä tarvitseville tahoille, myös ei-säännellyillä markkinoilla.

Lisääntynyt sääntely toimii tällä hetkellä talouskasvun jarruna, yhtenä syynä muiden joukossa. Sääntelyä on tullut liikaa liian lyhyessä ajassa, ja tämä vaikeuttaa omalta osaltaan suhdanteiden kääntymistä kasvuun Euroopassa ja Suomessa. Pahimmassa tapauksessa jäämme pidemmäksikin aikaa talouskasvun osalta farmijoukkueen vilttiketjuun, kiitos liian populistisen politikoinnin.

Käy lukemassa myös edelliset kirjoitukseni ”Go Canada Go – Kanada houkuttaa halvemmilla liiketoimintakustannuksilla!” ja  ”Nyt keskitytään tulevaisuuteen. Myös raportoinnissa.”.

Christian LiljeströmPartner Christian Liljeström vastaa KPMG:n neuvontapalveluista. Hän on toiminut liikkeenjohdon konsulttina yli 20 vuotta. Uransa aikana hän on nähnyt niin loputonta korkeasuhdannetta kuin yllättäviä taantumiakin sekä kuplan puhkeamisia. Maailma muuttuu ja yritykset sen mukana (tai edellä).

Kuva: Harold Lloyd / Flickr (Picture has been cropped)