Miksi Suomi ei ilmoittaudu mukaan verokilpailuun?

Miksi Suomi ei ilmoittaudu mukaan verokilpailuun?

Valtiot ovat perinteisesti käyneet verokilpailua yritysverotuksen saralla joko matalalla yhteisöveroasteella tai erilaisten verohelpotusten tai -tukien kautta. Tietyt kriteerit täyttävän yrityksen verotus voi olla hyvinkin alhaista. Yritysverotus, erilaiset yritystuet, kyseisen valtion kustannustaso, koulutus, infrastruktuurin kehittyneisyys ja markkinoiden läheisyys vaikuttavat olennaisesti yrityksen päätökseen toimintojensa sijoittamisesta.

Henkilöverotuksella voi myös olla ratkaiseva merkitys päätöksessä toimintojen sijoittamisesta. Tarkastelua voidaan syventää omistajien verotukseen osinkojen ja luovutusvoittojen verotuksen kautta, ja toisaalta avainhenkilöiden ja työntekijöiden verotukseen ansiotulojen verotuksen kautta.

KPMG:n tekemä globaali tutkimus henkilöveroasteista antaa viitekehyksen tarkasteluun. Valtiot jakautuvat selkeästi eri kategorioihin. Monet Itä-Euroopan maat ovat jo useamman vuoden ajan soveltaneet tasaveroa, joka on maasta riippuen ollut alhaisella 10-20% tasolla. Yhtenä syynä alhaiseen verotukseen on nimenomaan ollut houkutella ulkomaista osaamista ja tätä kautta pääomaa. Tässä on osittain myös onnistuttu. Viime aikoina talousvaikeuksista kärsineet valtiot, kuten Portugali ja Espanja, ovat toisaalta joutuneet nostamaan veroja korkeimpien marginaaliveroasteiden ollessa 50% tuntumassa. Ranska on taasen esimerkki talouden ja poliittisen ilmapiirin vaikutuksesta. Ranskassa verotuksen nostaminen on saanut myös veropakolaiskeskustelua aikaan, kun Gerard Depardieu muiden muassa muutti verotussyistä Belgiaan. Verotushan ei aina ole täysin rationaalinen lopputulos poliittisten intohimojen vaikuttaessa taustalla.

Verokilpailun perinteinen maa, Sveitsi, komeilee tilastoissa yllättävän korkealla korkeimpien veroasteiden osalta. Sveitsin osalta kantonien verotus vaihtelee kuitenkin paljon.  Toisaalta suurituloiset ja varakkaat henkilöt voivat hyödyntää huomattavasti matalampaakin verotusta niin sanotun ”lump-sum” –verotuksen kautta. Lisäksi tarkastelussa tulee huomioida luovutusvoittojen ja osinkojen maltillinen verotus.

Suomen asema kilpakentillä

Suomi ei ole koskaan varsinaisesti lähtenyt verokilpailuun mukaan. Yhteisöverotuksen maltillinen taso ja sen vaiheittainen alentaminen ovat olleet luonnollisia reaktioita maailmalla vallitsevaan tilanteeseen. Suunta on varmastikin oikea ja perusteltu.

Entä sitten henkilöverotuksen taso?

Toisaalta haluamme pitää sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävän verotuksen tason. Tämä on myös välttämätöntä rahoituksen näkökulmasta. Avainhenkilöverotus on yksi kysymys. Toisena kysymyksenä tulisi pohtia pääomaverotuksen ja omistajayrittäjien verotuksen järkevää tasoa sekä järjestelmän yksinkertaisuutta. Kolmas ja kaikista kriittisin asia on kuitenkin poliittisen keskustelun ja päätöksenteon nopeus ja ennustettavuus.

Veropolitiikkamme tulisi olla pitkäjänteisempää ja ennakoitavaa. Ei varmastikaan ole kenenkään etu, että kansakunnan innovatiivisimmat aivot miettivät ulkomaille muuttoa ja yritystoiminnan harjoittamista ulkomailla Suomen sijaan. Viime vuosien pääomatulo- ja osinkoverokeskustelu sekä ehdotetut erisuuntaiset muutokset ja epävarmuus ovat valitettavasti rapauttaneet uskoa kilpailukykyisen verojärjestelmän kehittämiseen.

Käy lukemassa myös edellinen blogitekstini aiheesta ”Suomalaista verokeskustelua vaivaa kapeakatseisuus”.

Antti EerolaPartner Antti Eerola vastaa People Services palveluvalikomastamme. Komennustenhallinta, kansainvälinen verotus ja ulkomaille etabloitumiset ovat Antin ydinosaamista. Vuosina 2003–2005 hän vastasi KPMG:n Nordic Tax Centeristä New Yorkissa.

Vapaa-ajan harrastuksista huolehtii vaimon lisäksi 4 lasta. Tämän lisäksi Antti juoksee 4 kertaa viikossa ja harkitsee shakinpeluun suhteen kilpakentille palaamista.