Sote-uudistus vol. 5: Minkä suunnan uusi hallitus ottaa?

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tie on ollut pitkä ja polveileva. Seuraavaksi haasteeseen tarttuu uusi hallitus, joka joutuu sote-mallin lisäksi etsimään ratkaisuja esimerkiksi hoitoalan resurssipulaan.

Parin viikon takaisten eduskuntavaalien polarisoitunut tulos johtaa myös soten kannalta mielenkiintoisiin hallitusneuvotteluihin. Suuressa osassa vaaliohjelmia oli esitetty tarve kuntia suuremmista sote-palveluiden järjestäjistä. Valtaosa puolueista esittää myös jonkinasteista valinnanvapautta esimerkiksi nykyistä palvelusetelijärjestelmää muokkaamalla.

Perustuslakivaliokunta saattaa jälleen olla vaa’ankieliasemassa, sillä perustuslaki asettaa tiukat reunaehdot esimerkiksi kuntien rinnalle mahdollisesti muodostettavien itsemääräämisalueiden koolle. Tämä saattaa aiheuttaa hankaluuksia mallissa, jossa suurten kaupunkien nähdään muodostavan itsemääräämisalueen yksin.

Perusongelma edelleen ratkaisematta

Sote-uudistuksen taustalla alusta asti olleet uudistustarpeet eivät ole kadonneet. Miten ratkaistaan yhtälö, jossa ikääntyvän väestörakenteen ja laitoshuollon lisääntyvän tarpeen myötä kulut kasvavat, mutta rahoituspohja on riittämätön, jolloin valtaosa kunnista ei ennusteiden mukaan tule selviämään edessä olevasta hoitohaasteesta?

Leveämpien hartioiden lisäksi esiin nousee myös kysymys siitä, miten palveluketjuja kehittävä palveluintegraatio toteutetaan. Erityisesti sosiaalipalveluissa asiakas- ja palveluohjauksen kehittämisen merkitys korostuu, ja katkoskohdat hoitoketjuissa tulevat yhteiskunnalle yhä kalliimmiksi.

Yksityisellä sektorilla on uudistuksessa edelleen merkittävä rooli, sillä kestävä julkinen sote-toiminta ei tule pärjäämään ilman yksityisen sektorin henkilöstö- ja tilaresursseja. Miten nämä resurssit saadaan järkevässä laajuudessa käyttöön eroavista poliittisista näkemyksistä huolimatta?

Alueelliset järjestelyt korostuvat

Aiempi maakuntapohjainen sote-valmistelu on saanut kuntatoimijat saman neuvottelupöydän ääreen. Horisontissa on usein toive siitä, että nyt laadittavat uudet mallit otettaisiin myöhemmin valtakunnallisestikin käyttöön.

Sote-kiinteistöinvestoinnit kasvavat, ja potilastietojärjestelmähankintoja on edessä siellä täällä. Päivystysasetuksen asettamat rajoitukset sekä kustannusten hallinnan haasteet saattavat ohjata kunnallisen sote-toiminnan ulkoistukseen tai yhteisyritysjärjestelyihin yksityisten toimijoiden kanssa. Järjestelyjä toteutettaessa kuntatoimijat törmäävät kysymykseen siitä, millä reunaehdoilla julkinen sektori voi toimia eri toimintaympäristöissä.

Vuoteen 2035 mennessä sote-palveluihin tarvitaan asiantuntijoiden mukaan noin 200 000 uutta työntekijää väestön vanhenemisen kautta lisääntyvän hoidon tarpeen vuoksi. Ongelmana ovat erityisesti hoitohenkilökunnan epätasainen jakautuminen työ- ja perusterveydenhuollon välillä ja resurssien oikea allokointi.

Miten turvataan tasalaatuinen hoito uudistuksen seuraavassa vaiheessa, valittavasta mallista riippumatta?

Miten KPMG voi auttaa?

KPMG:n Tax & Legal Government -tiimimme on ollut lukuisten julkishallinnon asiakkaidemme tukena merkittävissä rakennejärjestelyissä ja organisaatiouudistuksissa sekä toimintamallin muutoksiin liittyvissä juridisissa, toiminnallisissa ja liiketoimintasuunnittelullisissa kysymyksissä.