Rakennusalan-sääntelyn-noudattaminen-maksaa-maltaita_700x250_3

Rakennusalan sääntelyn noudattaminen maksaa maltaita

Edellisessä blogissani pohdin rakennusalan verotaakan suuruutta ja päätin analyysini siihen, että lainsäädännön noudattamisen kustannukset ansaitsisivat enemmän huomiota.

Tässä joitakin esimerkkejä rakennusalan sääntelyn kukkasista:

  • sinkkutalouksille rakennetaan pääkaupunkiseudulla kolmioita ja neliöitä
  • autopaikkoja myydään autottomille
  • energialuokka osoittaa C:tä vaikka todellinen energiankulutus on B-tasoa
  • ”rakennusalan verotus” saa terminä useimmat talousihmisetkin voimaan pahoin
  • perustajaurakoitsija voi joutua laatimaan jopa neljä eri versiota tilinpäätöslaskelmistaan.

Tähän liittyen tekee mieleni esittää eduskuntavaalien lähestyessä seuraava ajatus puolueiden strategiatyön tueksi. Kuinkahan moni äänestäjä vastustaisi byrokratian keventämistä ja byrokratian määrästä aiheutuvien asuntojen hintojen nousupaineiden hillitsemistä? Ottamatta kantaa puoluepolitiikkaan, ainakin Keskusta on jo pohtinut aihetta.

Juokse, jos joku kehuu hallitsevansa yksin rakennusalan verotuksen ja kirjanpidon

Tilintarkastajan roolissa olen jo kauan sitten määritellyt tavoitteekseni ainoastaan sen, että pystyisin hallitsemaan ”otsikkotasolla” toimialaa koskevan keskeisimmän verosääntelyn. Olen täysin riippuvainen veroasiantuntijoistamme, joilla on mahdollisuus keskittyä vain yhteen asiakokonaisuuteen. Tästä huolimatta toimialalla tulee jatkuvasti vastaan ilmiöitä, joille ei ole varmaa verotuksellista tulkintaa. Toinen yleinen ilmiötyyppi on se, että verotuksellinen tulkinta on selvä, mutta hieman irti arkitodellisuudesta.

Eräs lempiesimerkkini tästä on perustajaurakoinnin kirjanpito ja tuloverotus. Joskus voi käydä esimerkiksi niin, että rakennusliike joutuu maksamaan verot vielä myymättömistä asunnoista. Pörssinoteerattu rakennusliike voi puolestaan joutua laatimaan jopa neljä eri versiota tilinpäätöslaskelmista. Tämä johtuu siitä, että perustajaurakoinnin kirjanpitolain mukainen kirjanpito, sen tuloverotus, IFRS-tuloutuskäytännöt sekä IFRS 8-standardin mukainen segmenttiraportointi voivat kaikki poiketa toisistaan. Ja valmista pitäisi tulla mielellään tammikuussa. Kuinkahan moni yhtiö vielä malttaa odottaa tilikauden päättymistä ennen kuin tilinpäätöksen laadinta aloitetaan?

Tekninen sääntely oma lukunsa

Koska en ole insinööri, pitäydyn yksityiskohtaisessa analyysissani verotuksen ja kirjanpidon puolella. Talousmiehenä en kuitenkaan malta olla kommentoimatta, että sääntelyn noudattamisen kulut valuvat väistämättä muun muassa asuntojen hintoihin. Jos rakennusliike ei itse usko esimerkiksi rakennettavien autopaikkojen menekkiin, se varmaankin pyrkii kattamaan tämän asuntojen myyntihinnoissa.

Edelleen minun on vaikea ymmärtää sitä, että energiapihimpi talo voi saada huonomman energialuokituksen. Tämä johtuu eri energiamuotojen eriarvoisesta laskentateknisestä kohtelusta. Valveutuneena kansalaisena olen huolissani siitä, johtaako tämä sääntely-ympäristön ja meidän kaikkien kukkaron kannalta epätarkoituksenmukaiseen asuntotuotantoon. Asunnon hinnan ohella huomiota tulisi tässä suhteessa kiinnittää myös tulevien ylläpitokulujen tasoon.

Asunnon ostajana minua puolestaan kiinnostaa taloyhtiötason hoitokustannusten taso, ei yksittäisten rakennusten erilliset energiatodistukset, jos vaikka rivitaloyhtiössä sattuisi olemaan viisi eri rakennusta. Paperipinon paksuudella mitattuna olen kuullut nyrkkisäännöstä sentti per todistus, eli 1 cm versus 5 cm. Sentilläkin voitaisiin ehkä pärjätä.

Joku tekee tämänkin työn, ja joku toinen maksaa siitä. Rakentajan on huomioitava byrokratian kulut tavalla tai toisella asuntojen ja muun tuotannon hinnoissa. Muutoin yhtälö ei toimi. Erilaisia normeja toki tarvitaan, mutta meidän lienee aiheellista olla myös huolestuneita ylisääntelyn vaaroista.

Teemu HaatajaKHT Teemu Haataja vastaa KPMG:n rakennus- ja kiinteistösijoitusalan palveluista Suomessa ja työskentelee samalla toimialaan erikoistuneena tilintarkastajana.