koekaniini

Suomen ei kannata olla koekaniini veroraportoinnin kasvattamisessa

Verotulot riittävät yhä huonommin äänestäjille luvattujen julkisten palvelujen tuottamiseen. Valtiovarainministeriöt joutuvat keksimään uusien verotuskohteiden ohella myös tukittavia porsaanreikiä. Tällaisia on löytynyt muun muassa Irlannista, jota monet, pääasiassa yhdysvaltalaiset suuryritykset käyttävät verosuunnittelussa siirtäessään tuloja edelleen veroparatiiseihin. Tämä on herättänyt kansalaisjärjestöt ja vähitellen myös OECD:n pohtimaan aloitteita veropohjan rapautumisen estämiseksi.

Eräs OECD:n aloitteista on vaatimus maakohtaisesta verotietojen raportoinnista. Aloitteen mukaan yritysten tulisi siirtohinnoitteludokumentoinnin osana eritellä myös muun muassa maakohtainen liikevaihto konsernin sisäiseen ja ulkoiseen jaoteltuna, voitto, maksetut ja suoriteperusteisesti kertyneet verot, sijoitettu pääoma, voitto ja työntekijöiden lukumäärä. Lisäksi aloitteessa esitetään raportoitavaksi eri maissa sijaitsevat tytäryhtiöt, sivuliikkeet ja muut yksiköt, ja selvittämään kunkin osalta näiden pääasialliset liiketoiminnot. Kuulostaa työläältä ja monimutkaiselta – ja sitä se myös on. Aloitetta kuitenkin perustellaan sillä, että näin veroviranomaiset saavat paremmat taustatiedot siirtohinnoittelua koskeviin verotarkastuksiin.

OECD ei ole ainoa maakohtaisia verotietoja vaativa taho. Suomessa valtion enemmistöomisteisten yhtiöiden edellytetään raportoivan maakohtaiset veronsa julkisesti. Vaatimusta perustellaan avoimuudella.

Mitkä ovat raportoinnin kustannukset? Entä hyödyt?

Aloitteissa ei juurikaan ole pohdittu lisääntyvän raportoinnin kustannuksia tai hyötyjä. Kuten aina, lisääntyneen raportoinnin kustannukset jäävät yritysten maksettavaksi, joten aloitteentekijöiden ei tarvitse niistä välittää. Yritysten taloushallinto-osastot tarvitsevat lisää työvoimaa tai ulkopuolista apua tietojärjestelmien säätämiseen, joten lisääntyvä raportointi saattaa väliaikaisesti parantaa työllisyyttä. Toisaalta tästä aiheutuvat kustannukset ovat yrityksille verotuksessa vähennyskelpoisia (ellei tätä keksitä kieltää), joten ainakin tältä osin valtioiden verotulot jopa pienenevät.

Kannattaako Suomen olla veronkierron estämisen eturintamassa?

Suomessa aloitteita on perusteltu yleisellä pyrkimyksellä olla veronkierron estämisen eturintamassa. Suomen verottajalla on kuitenkin toistaiseksi ollut laajat valtuudet saada yrityksiltä kaikki haluamansa tiedot, mukaan lukien OECD:n aloitteen piiriin kuuluvat tiedot ulkomaisten konserniyksiköiden osalta. Toisaalta Suomen kattavan väliyhteisölainsäädännön ansiosta suomalaisilla yrityksillä ei ole edes intressiä siirtää tulojaan veroparatiiseihin. Näin ollen kukaan ei ole esittänyt, miten maakohtainen verotietojen raportointi konkreettisesti parantaa Suomen veroviranomaisten jo ennestään laajoja mahdollisuuksia torjua veronkiertoa. Ainakaan tiedonpuute ei ole estänyt veroviranomaista esittämästä siirtohinnoitteluun liittyen merkittäviä lisäyksiä yritysten verotettavaan tuloon.

Ei ole uskottavaa, että Suomen tai muidenkaan maiden verottaja saa kerättyä lisääntyvän raportointivelvoitteen perusteella lisää verotuloja. Siksi herääkin kysymys, kannattaisiko Suomen vaihteeksi olla pyrkimättä eturiviin koekaniiniksi. Kuten Outotecin talous- ja rahoitusjohtaja Mikko Puolakkakin Kauppalehden haastattelussa (20.10) toteaa, kysynkin, kannattaisiko meidän seurata ensin muiden maiden kokemuksia siitä, tuottaako maakohtainen verotietojen raportointi todella yhteiseen kassaan verotuloja. Vai onko ainoa tarkoitus antaa julkisuuteen kuva, että poliittiset päättäjät ovat tekevinään jotakin hyödyllistä julkisen talouden vajeen kattamiseksi?

Käy lukemassa myös edelliset blogikirjoitukseni ”Miten välttää punainen kortti veromuutosten pelikentällä?” ja ”Verottaja tuntee liiketoimintasi sinua paremmin”.

eric_sandelin_100x100Partner Eric Sandelinilla on 15 vuoden kokemus KPMG:llä yritysten siirtohinnoittelusta ja kansainvälisestä verotuksesta.

Ericin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi opiskelevaa lasta. Harrastuksinaan hän kuntoilee ja havainnoi maailman tapahtumia ja ilmiöitä.