Pilvenpiirtaja_700x250

BEPS – häntä alkaa heiluttaa koiraa

OECD ja G20 julkaisivat 5.10. BEPS-hankkeen osana joukon raportteja, joista useat koskivat siirtohinnoittelua. BEPS-hankkeen tavoitteena on pyrkiä estämään kansainvälisten suuryritysten aggressiivinen verosuunnittelu, joka vaikuttaa valtioiden veropohjan murenemiseen ja voitonsiirtoon alemman verorasituksen piiriin.

Siirtohinnoittelua koskevien raporttien keskeinen ajatus on, että verotettava tulos tulee näyttää siellä, missä konsernin taloudellisesti merkittävin työ tehdään, kontrolloidaan ja kannetaan keskeiset riskit ja asetetaan merkittävimmät omaisuuserät riskille alttiiksi. Konserniyhtiöt, jotka ilman omia henkilö- ja muita resursseja ainoastaan rahoittavat konsernin keskeisiä toimintoja (esimerkiksi tutkimus- ja kehitystoimintaa), tai joille on pelkästään sopimusteknisesti siirretty liiketoiminnan riskejä, ovat lähtökohtaisesti oikeutettuja vain rutiinituottoon.

Konserniyhtiöiden välisten sopimusten vaikutukset korostuvat tulevaisuudessa

Osana siirtohinnoitteluohjeiden täsmentämistä korostetaan konserniyhtiöiden välisten sopimusten ja niiden tosiasiallisen toiminnan vertailua, sekä konsernin sisäisten liiketapahtumien liiketaloudellisen mielekkyyden arviointia muut konserniyhtiöille tarjolla olevat vaihtoehdot huomioon ottaen. Mikäli liiketapahtumaa ei voida pitää mielekkäänä, tai yhtiöiden tosiasiallinen toiminta ei vastaa kirjallista sopimusta, veroviranomainen voi sivuuttaa konserniyhtiöiden sopimat ehdot ja verottaa tosiasiallisen liiketapahtuman mukaisesti. Raportissa luonnollisesti todetaan, että verovelvollisen sopimien ehtojen sivuuttamiseen tulisi suhtautua varovaisesti ja liiketapahtuman mielekkyyttä ei tulisi kyseenalaistaa tilanteissa, joissa riippumattomien osapuolten välillä on vastaavanlaisia liiketapahtumia.

Meillä Suomessa on kokemusta konserniyhtiöiden sopimien ehtojen sivuuttamisesta ja liiketapahtumien uudelleenluokittelusta siirtohinnoittelua koskevien verotarkastusten yhteydessä. KHO tosin kielsi uudelleenluokittelun pelkästään siirtohinnoittelua koskevien riitojen yhteydessä kesällä 2014. Konserniverokeskus muutti lähestymistapaansa, ja pyrkii nyt verottamaan ”todellisen liiketapahtuman” perusteella uudelleenkarakterisoinnin sijaan. On odotettavissa, että OECD:n BEPS-hankkeen rohkaisema Konserniverokeskus kyseenalaistaa konserniyhtiöiden välisten sopimusten ehtoja ja liiketapahtumien mielekkyyttä entistä useammin.

Kasvavat riskit muuttavat toimintatapoja niin meillä kuin muualla

Riski konsernin sisäisten liiketapahtumien sivuuttamisesta ja verottamisesta veroviranomaisen näkemyksen mukaisen ”todellisen liiketapahtuman” perusteella aiheuttaa yrityksille merkittävää epävarmuutta tulevina vuosina. Riski ei tietenkään rajoitu vain Suomeen. Yritykset voivat pyrkiä hakemaan ennakkohinnoittelusopimuksia (APA) ja ennakkoratkaisuja merkittävimmistä konsernin sisäisistä liiketapahtumista, mutta jo pelkästään veroviranomaisten rajallisista resursseista johtuen tällä tavoin ei voida minimoida kaikkia riskejä.

Luultavaa on, että yritykset järjestävät sisäisiä liiketapahtumiaan veroviranomaisten hyvin tuntemien mallien mukaisiksi. Myyntiyhtiöistä tulee vähäriskisiä agentteja tai jakelijoita, joiden siirtohinnoittelua arvioidaan kustannusten päälle jäävän katteen perusteella. Siirtohinta asetetaan siten, että myyntiyhtiö tekee aina tasaista mutta matalaa voittoa. Vastaavasti valmistusyhtiöitä muutetaan entistä useammin vähäriskisiksi sopimusvalmistajiksi, jotka niin ikään tekevät alhaista ja varmaa voittoa. Monimutkaisempiin liiketapahtumiin voidaan rakentaa voitonjakomalli (profit split), jonka mukaan tulos tai tappio jaetaan konserniyhtiöiden kesken.

Odotettavissa kaavamaisia ratkaisuja?

Eräs siirtohinnoittelun keskeisiä periaatteita on tähän asti ollut, että verovelvollinen voi vapaasti päättää konsernin sisäisten liiketapahtumien hinnoittelusta ja OECD:n siirtohinnoittelumenetelmiä käytetään ainoastaan lopputuloksen markkinaehtoisuuden arviointiin. BEPS-hanke voi käytännössä johtaa tästä periaatteesta luopumiseen. Yritykset voivat olla vastahakoisia ottamaan sitä riskiä, että konsernin sisäinen liiketapahtuma sivuutetaan siksi, että veroviranomainen pitää sitä oman näkemyksensä perusteella liiketaloudellisesti epämielekkäänä, tai että toimintojen ja riskien jakautuminen ei vastaa veroviranomaisen käsitystä. Verovelvolliselle kaatuva todistustaakka yhdessä epävarmuuden aiheuttaman riskin kanssa voi ohjata yrityksiä entistä enemmän kaavamaisiin siirtohinnoitteluratkaisuihin, joita riippumattomien osapuolten välillä ei todellisuudessa esiinny.

Käy lukemassa myös edelliset blogini ”Voiko verottajan kanssa tehdä yhteistyötä?” ja ”Verottajan verojalanjälki näkyviin!”.

eric_sandelin_100x100Partner Eric Sandelinilla on 15 vuoden kokemus KPMG:llä yritysten siirtohinnoittelusta ja kansainvälisestä verotuksesta.

Ericin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi opiskelevaa lasta. Harrastuksinaan hän kuntoilee ja havainnoi maailman tapahtumia ja ilmiöitä.