Näe pintaa syvemmälle – Vastuullisuusauditoinnit osana riskien johtamista

Viime kuussa palasin Indonesiasta, missä tein vastuullisuusauditointeja erään raaka-aineen alkulähteillä. Päästyäni Suomen kamaralle lentoreitiltäni suljettiin useita kenttiä hirmumyrskyn vuoksi ja seuraavalla viikolla uutisoitiin maanjäristyksistä ja tsunamista. Useilla auditointimatkoillani olen havainnut, ettei monillakaan – edes yrityksillä – ole köyhissä oloissa tietotaitoa suojautua luonnonkatastrofeilta. Onneksi myös me teemme töitä tilanteen parantamiseksi, ja nämä toimet voivat samalla varmistaa asiakkaidemme raaka-aineiden saannin kriittisiltä toimittajilta.

Kokonaisvaltaista salapoliisityötä

Vastuullisuusauditointimme kattavat viisi eri osa-aluetta: ihmisoikeudet, työoikeudet, työturvallisuus, ympäristö ja hallinnointitavat. Jokainen aihe käydään kokonaisvaltaisesti läpi kiertämällä auditoitava alue tarkasti, tekemällä dokumentaatiotarkastus sekä haastattelemalla auditoitavan toimipaikan johtoa ja 5-10 % työntekijöistä, kattaen erilaiset työntekijäprofiilit. Auditoidessani kohteita esimerkiksi Indonesiassa, Kiinassa ja Malesiassa olen huomannut, kuinka tärkeitä kaikki auditoinnin osa-alueet ovat. Yhtäkään teemaa tai toteutustapaa ei voi sivuttaa, jos halutaan oikeasti tietää mitä hankintaketjussa tapahtuu. Jokaisella maalla, toimialalla ja raaka-aineen valmistusketjulla on omat tyypilliset ongelmansa, mutta silti joka kerta auditoijan pitää haastaa oma nokkeluutensa ja salapoliisin lailla löytää totuus sanomatta jätetyistä asioista tai piiloon kätketyt asiat lukittujen lattialuukkujen alta.

Auditoinnin jälkeen valmistelemme auditointiraportin ja listan korjaustoimenpiteistä. Tämän avulla asiakas saa otettua kehitystä vaativat asiat puheeksi toimittajansa kanssa, jotta toimintaa saadaan kehitettyä ja hankintaa kyseiseltä toimittajalta voidaan jatkaa. Auditointituloksia voidaan hyödyntää myös kannustimien luomisessa; mikäli toimittaja saavuttaa riittävän hyvän tuloksen, saatetaan hankintaa heiltä lisätä tulevaisuudessa. Suunnitelman toteutumista valvotaan ja seuranta-auditointi tehdään tyypillisesti 1-2 vuoden kuluessa ensiauditoinnista.

Mikäli yrityksen hankintaketjusta löytyy toimijoita, joiden vastuullisuus ei ole mallikelpoisella tasolla, ei ole välttämättä vastuullisin teko lopettaa yhteistyötä. Jos merkittävä yhteistyökumppani lopettaa yllättäen kaupankäynnin ja sadat työntekijät jäävät syrjäisessä kylässä ilman töitä, on selvää, ettei lopputulos ole ihanteellinen. Auditoinneissa toimittajille annetaan aito mahdollisuus kehittyä auttamalla heitä ottamaan käyttöön kansainvälisiä hyviä toimintatapoja, joista he eivät ehkä muuten saisi tietoa. Näin heille luodaan mahdollisuuksia lisätä jatkossa liiketoimintaansa kansainvälisesti arvostettujen yritysten kanssa, sillä asioiden parantuessa he ovat houkuttelevampia liikekumppaneita.

Mitä muuta hyvää vastuullisuudessa on, kuin että se on oikea tapa toimia?

Tuntemalla hankintaketjunsa yritys paitsi ymmärtää raaka-aineidensa saatavuusriskit se voi myös välttää mittavien maineriskien realisoitumisen. On tärkeä pystyä osoittamaan eri tahoille tietävänsä mitä hankintaketjussa tapahtuu ja että puuttuu ongelmakohtiin. Hankintaketjun vastuullisuutta valvomalla ja läpinäkyvyyttä lisäämällä yritys voi laajentaa rahoittajauniversumiaan, sillä sijoittajien vaatimukset vastuullisista sijoituskohteista kehittyvät jatkuvasti. Myös kuluttajien tietoisuus ja medianäkyvyys ihmisoikeuksista, ympäristöasioista ja muista vastuullisuusteemoista lisääntyy kohisten, joten yhä useampi sidosryhmä osaa vaatia hankintaketjun vastuullisuutta yrityksiltä. Yritysten oman toiminnan vastuullisuuden ollessa jo hyvinkin valtavirtaa Suomessa tulee hankintaketjujen vastuullisuus varmasti nousemaan yhä enemmän pinnalle jatkossa. Ja tähän on parempi varautua etunojassa kuin profiloitua perässähiihtäjäksi.

Mietitäänkö teidän yrityksessänne ihmisoikeuksia, ilmastoriskejä tai muita hankintaketjuun liittyviä vastuullisuusasioita?