Public to private — takaisin yksityiseen omistukseen

Aiemmin houkutteleva listautumismarkkina on tekemässä täyskäännöstä, ja suunta näyttää olevan pois pörssistä takaisin yksityiseen omistukseen. Amer Sports, Basware ja Kotipizza tiedottivat jo saaneensa ostotarjouksen syksyn aikana, ja odotan, että lista saa vielä jatkoa.

Julkinen ostotarjous ylittää tyypillisesti pörssikurssin useilla kymmenillä prosenteilla. Tästä syystä ostotarjoukset luonnollisesti kiinnostavat omistajia, mutta harvempi tulee miettineeksi kuinka on mahdollista, että esimerkiksi pääomasijoittajan kannattaa ostaa yhtiö pois pörssistä markkinahintaa merkittävästi korkeampaan hintaan kun sen samalla täytyy pitää kiinni omille sijoittajilleen lupaamastaan tuottotavoitteesta? Eli 20—40 prosentin preemion päälle sen tulisi vielä kyetä tekemään vastaavan verran tuottoa omille sijoittajilleen. Kysymys on hyvä, tätä kannattaa miettiä hetki.

Miten pääomasijoittaja voi tehdä tuottoa ostamalla pörssiyhtiön kymmenien prosenttien preemiolla?

Osakkeen hinta ja arvo varsin usein poikkeavat toisistaan. Sadan euron hintainen osake voi olla eri ostajalle eriarvoinen, vaikka hinta on kaikille sama. Tietyissä tilanteissa pääomasijoittaja voi maksaa pörssilistatusta yhtiöstä merkittävän suuruisen preemion ja silti luoda lisäarvoa ostoksellaan. Tällaisten tilanteiden syntymiseen vaikuttavat esimerkiksi synergiat, pääomarakenteen optimointi ja informaation tehokkaampi hyödyntäminen.

Synergioista lisäarvoa – mutta kuinka paljon?

Pääomasijoittaja voi pyrkiä luomaan synergioita yhdistämällä päällekkäisiä toimintoja muiden omistamiensa yhtiöiden kanssa tai saamaan yhdistämisellä aikaan skaalaetuja. Tyypillisiin arvonluontitoimenpiteisiin voitaneen laskea myös epäpätevän johdon vaihtaminen, kannattamattomista liiketoiminnoista luopuminen ja uudenlaisten kannustin- ja johtamisjärjestelmien käyttöönotto.
Synergioiden varaan laskemisessa tulee kuitenkin olla erityisen varovainen, sillä ne arvioidaan helposti yläkanttiin. Aiheesta on kirjoitettu hyllymetreittäin toinen toistaan varoittavampia esimerkkejä.

Pääomarakenteen optimointi – velkavivulla vauhtia

Toinen yleisesti käytetty keino on velkavivun käyttö, jonka avulla kohdeyhtiön pääoman keskimääräinen kustannus (”WACC”) voidaan säilyttää aikaisemmalla tasolla tai saadaan jopa alemmas, vaikka oman pääoman tuottovaatimus samanaikaisesti kasvaisi. Lisäksi pääomasijoittaja voi hyötyä korkojen vähennyskelpoisuudesta, joka vähentää velan kustannusta verojen jälkeen. Lisääntynyt velkaisuus kasvattaa järjestelyn riskiä ja vaikuttaa sekä rahoituksen hintaan että saatavuuteen. Aina kyse ei kuitenkaan ole vain rahoituksen saatavuudesta tai hinnasta, vaan vivun käyttöä rajoittaa luonnollisesti myös yhtiön velankantokyky eli yhtiön tulevat kassavirrat ja niihin liittyvä epävarmuus. Velkavipu toimii kuitenkin edelleen mainiosti osana temppuvalikoimaa, kunhan pääomarakennetta ei viritetä liian tiukalle. Velkavivun käyttö mahdollistaa riittävän tuotto-odotuksen, jonka kääntöpuolena on lisääntynyt riski.

Tieto on valtaa – robotit tulevat

Kolmas selitys liittyy tiedon hyödyntämiseen. Teknologiaa hyödyntämällä etevä pääomasijoittaja voi löytää kohdeyhtiöstä muille piilossa olevia arvonluontimahdollisuuksia. Teknologian kehittyminen mahdollistaa suuren tietomassan aiempaa nopeamman analysoinnin ja uuden tiedon nopean yhdistämisen jo olemassa olevaan tietoon. Teknologian kehittyminen on aina luonut kilpailuetua, mutta viime vuosien kehitystahti erityisesti data-analytiikassa ja tiedon hallinnassa on ollut huimaa. Pääomasijoittaja pystyy myös tuomaan ajatuksensa käytäntöön, sillä hallituspaikka on yleensä ehtona sijoittamiselle.

Edellä lyhyesti esitellyt kolme keinoa mahdollistavat kohdeyhtiön ostamisen pois pörssistä muhkeallakin preemiolla niin kauan kuin sopivia kohteita riittää. Näitä keinoja sopivasti yhdistelemällä pörssikurssiin nähden reippaasti ylihintainen tarjous voi lopulta olla pääomasijoittajan kannalta hyvinkin tuottoisa sijoitus.