Kohti uutta arkea

Kuka meistä ei arvostaisi läheisyyttä ja yhdessäoloa, puistokonserttia tai iltaa elokuvateatterissa? Meidät on tehty elämään ja tekemään töitä yhdessä, jakamaan kokemuksia sekä oppimaan yhdessä. Mutta nyt, koronatilanteen tiukentuessa, elämme pakosta omassa kuplassa, virtuaalisissa ympäristöissä. Elämä keskittyy omien seinien sisäpuolelle ja yhteenkuuluvuutta luodaan sähköisten digitaalisten välineiden avulla.

Samalla kun etäillään, on osalla huoli työpaikasta ja toimeentulosta, osalla läheisten terveydestä. Moni jo tuttu käsite tai perusarvo saa uuden sisällön – ainakin terveyden ja turvallisuuden merkitys on konkretisoitunut uudella tavalla. Moni puhelu tai sähköposti päättyykin nyt sanoihin ”pysy terveenä” tai ”stay safe”. Tunteemme ja kokemuksemme muovaavat käyttäytymistämme, valintojamme ja uutta arkea. Sitä miten ja missä asumme, työskentelemme, kulutamme ja vietämme vapaa-aikaa.

Mikä saa meidät tulevaisuudessa valitsemaan asuinpaikkamme?

Pienistä kaupungeista kasvukeskusten liepeillä voi tulla houkutteleva vaihtoehto muillekin kuin lapsiperheille. Yhä useampi arvostaa luonnon läheisyyttä ja pienkaupungin idylliä. Tuttuus luo turvallisuuden ja läheisyyden tunnetta. Ehkä näemme muuttoliikkeen vahvistuvan pienemmille paikkakunnille, todistamme elinvoimaisten pienten kaupunkien nousun. Kaupunkien skenaariotyö on hyvässä vauhdissa ennen kuin arvaammekaan.

Entä miten ja missä haluamme jatkossa työskennellä?

Läheskään kaikkia tehtäviä ei voi hoitaa Teamsilla, mutta jo nyt osa meistä voi valita etätyöskentelyn ja hoitaa tehtävät kotoa tai vaikka mökiltä käsin. Virtuaaliteknologian kehittyessä tämä mahdollisuus on yhä useamman ulottuvilla. Etätyöskentely tuo joustavuutta arkeen, mutta samalla työn ja vapaa-ajan raja hälvenee entisestään. Digiloikat ja harppaukset draivaavat työn murrosta hyvinkin tehokkaasti, meidän pitää vain olla siihen valmiita.

Haluaisin uskoa, että kuluttajina teemme valintoja entistä vastuullisemmin. Toimintaympäristömme kun tuntuu olevan herkkääkin herkempi muutoksille. Ehkä jopa tyydymme vähän vähempään ja arvostamme sitä mitä meillä jo tänä päivänä on. Esimerkiksi matkailu lähialueilla voi tarjota yllättäviä elämyksiä, ja samalla taata työtä ja hyvinvointia suomalaisille.

Hiljentyneet puistot, kirjastot, teatterit ja ravintolat korostuvat kaupunkikuvassa. Ne tulevat kyllä taas täyttymään elämästä ja ihmisvilinästä – tarve liikkua ja hakeutua muiden ihmisten seuraan on edelleen olemassa. Mikä loppujen lopuksi muuttuu, jää nähtäväksi. Muutos tulee joka tapauksessa olemaan huima.