Pääomasijoitusalan resilienssi koronaviruksen käänteissä, vol. 2

Blogin ensimmäisessä osassa käsiteltiin koronan aiheuttamia haasteita pääomasijoitusalalle nykyisten salkkuyhtiöiden sekä uusien sijoitusten ja exitien kannalta. Toisessa osassa asiaa lähestytään vielä varainkeruun ja pääomakutsujen osalta. Lisäksi tarkastellaan toimialoja, joilla tehtiin eniten transaktioita finanssikriisin aikoihin. Voisiko näiltä toimialoilta löytyä jälleen uusia sijoituskohteita nykyisen kriisin väistyessä?

Vaikutukset varainkeruuseen ja pääomakutsuihin

Jo useamman vuoden vahvana jatkunut fundraising-markkina on kasvattanut rahastoissa sijoitettavana olevan pääoman määrän ennätyslukemiin. Uusien rahastojen keräämiseen korona langettaa moniulotteisia haasteita. Ovatko sijoittajat valmiina tekemään uusia sitoumuksia ylipäätään, saati tekemään niitä ”virtuaalisella kädenpuristuksella”? Ennen kriisin puhkeamista käynnistetyt varainkeruut ovat ainakin jossain määrin helpompi viedä loppuun etäyhteyksien välityksellä, mutta uusien rahastojen kerääminen ja rahoituskierrosten järjestäminen hankaloituu huomattavasti. Rajojen sulkemisten myötä fyysiset tapaamiset kansainvälisten sijoittajien kanssa ovat useissa maissa toistaiseksi mahdottomia. Maailmalta löytyy kuitenkin jo esimerkkejä, että sijoitussitoumuksia on tehty pelkkien etäyhteyksien kautta, kuten Tikehau Capitalin tapaus osoittaa.

Haasteen varainkeruulle äkkijyrkässä talouskriisissä voi luoda myös niin sanottu ”nimittäjäefekti” (”denominator effect”). Listatun markkinan sijoitusten arvon romahtaessa, vähemmän likvidien listaamattomien sijoitusluokkien, kuten pääomasijoitusten, suhteellinen arvo sijoittajien sijoitussalkusta (osoittaja) kasvaa, koko portfolion (nimittäjä) arvon kutistuessa. Tämä voi suistaa tavoiteallokaatiot raiteiltaan ja nostaa pääomasijoitukset ylipainoon. Joillekin sijoittajille tämä voi tarkoittaa korjaavien toimenpiteiden tekemistä, kuten uusien sijoitussitoumusten hetkellistä jäädyttämistä tai osuuksien myymistä sekundäärimarkkinalla.

Sijoittajien ongelmat pääomakutsuihin vastaamisessa voivat aiheuttaa päänvaivaa jo kerätyille rahastoille. Ongelmat voivat aiheutua esimerkiksi nimittäjäefektin takia, mikäli sijoittajalla on lakisääteisiä rajoituksia sijoitusten suhteen, tai sijoittajan omien likviditeettihaasteiden vuoksi sijoituksista saatavien kassavirtojen ja pääoman palautusten hiipuessa.

Positiivisen kautta asiaa lähestyttäessä, kriisin aiheuttama valuaatiokorjaus tarjoaa kriisin hellittäessä varmasti hyviä oston paikkoja. Historiallisessa tarkastelussa näistä kriisijaksoa seuranneista rahastovuosikerroista on tullut keskimäärin erityisen hyviä.

Kiinnostavat toimialat PE-yhtiöille uusien ostokohteiden kannalta – statistiikkaa finanssikriisin ajalta

Diilimäärät sekä raha- että kappalemääräisesti putosivat murto-osaan finanssikriisin aikana vuosina 2008-2009 vuoden 2007 huipputasolta. Transaktiomarkkinan jäähtymisestä huolimatta, vilkkaimmat toimialat transaktioiden osalta säilyivät melko lailla samoina. Toimialalistan kärjessä Euroopassa vuonna 2009 olivat: 1. Farma, lääketiede ja bioteknologia, 2. Teollisuus ja kemikaalit, 3. Yrityspalvelut.

Taulukko: Private equity diilit Euroopassa sektoreittain vuosina 2007-2009

Defensiivinen farma- ja terveydenhoitosektori laajemminkin on varmasti toimialana sellainen, joka on kiinnostava yritysostokohteiden kannalta nykytilanteessakin. Hoiva-alan saama negatiivinen julkisuus viimeisen vuoden aikana on aiheuttanut turbulenssia PE-yhtiöiden keskuudessa. Vuonna 2019 teknologiasektorin PE-yritysostot nousivat Euroopassa ennätystasolle.

Vallitsevassa tilanteessa, sosiaalisen etäännyttämisen ja lisääntyvän etätyöskentelyn aikana, teknologiayhtiöt säilynevät varmasti kiinnostuksen kohteina tänä vuonnakin. Kuluttajatoimiala oli listan sijalla 4. vuonna 2009. Tällä hetkellä kuluttajatuotteisiin ja -palveluihin suuntautuneisiin yrityksiin suhtautuminen voi olla varauksellisempaa, kun kriisin luonne on nyt täysin toisenlainen kuin finanssikriisissä.