Rahanpesu – seuraus vai syy?

Keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksen tilastojen mukaan, petosrikokset muodostavat merkittävimmän osan rahanpesuilmoitusten ns. esirikoksista. Petosrikokset ovat hankalia, sillä ne eivät ole mediaseksikkäitä eivätkä ne ole nousseet lainvalvontaviranomaisten prioriteettilistalla kovin korkealle, sillä petokset hajautuvat usein satoihin tai jopa tuhansiin pieniin osiin. Vain harvoin puhutaan yksittäisistä satojen tuhansien tai miljoonien petosrikoksista. Vaikka tekokokonaisuudet ovat usein valtavia, yksittäiset yrityksille tai poliisille tehdyt ilmoitukset ovat arvoltaan pieniä. Tällöin ne jäävät usein myös poliisin tutkan ulkopuolelle ja liiketoiminnan riskienhallinnan mittareiden alapuolelle tai siedettävälle tasolle, jolloin niitä ei tehokkaasti torjuta. Petosliiketoiminnan koko on kuitenkin maailmanlaajuisesti erittäin merkittävä.

Covid-19 on näkynyt merkittävällä tavalla myös petoksiin liittyvissä tekotavoissa ja viestinnässä. Tekotapojen kuvauksiin ja kehitykseen ei kannata kuitenkaan kiinnittää liikaa huomiota, sillä se on jatkuvasti liikkuva maali. Sen sijaan pitää nähdä niiden taakse ja löytää tekoja indikoivat asiat. Ihmisen kyky huomata rikollista toimintaa esimerkiksi rahan siirtoon liittyvien tapahtumien reaaliaikaisessa seurannassa, on täysin riittämätön. Ihminen voi luoda sääntöpohjaisen järjestelmän ja sääntöjä muokkaamalla kehittää järjestelmän osumatarkkuutta. Tämä on kuitenkin hidasta ja väärien hälytysten määrä jää vielä liian korkeaksi. Keinoälyn parempi hyödyntäminen tapahtumiin tai kohteisiin liittyvässä riskiarvioinnissa vähentäisi vääriä hälytyksiä, nopeuttaisi uusiin tekotapoihin liittyvien tapahtumien havainnointia ja tehostaisi toimintaa muutoinkin.

Data ja koneet voivat olla erittäin hyvä renki ihmiselle rahanpesuriskien torjunnassa, mutta vastuuta ne eivät voi kantaa tai muuten ymmärtää rahanpesuriskien merkitystä yrityksen liiketoiminnassa. Kuten EBA:n konsultaatiokierros (JC 2019 87 CP) esitti, usein yritysten koko liiketoiminnan rahanpesuriskien arviointi jää vajaaksi. Tähän panostamalla yritys voisi tarkemmin määritellä liiketoiminnan riskit, riskinottohalukkuutensa ja asettaa torjuntatoimet oikealle tasolle.

Harva motivoituu siitä, että tulee illalla töistä kotiin ja toteaa, että kaikki asiakkaan tuntemistiedot ovat nyt kunnossa. Motivoivampaa lienee, että voi sanoa tunnistaneensa mahdollisen ihmissalakuljettajan ja näin auttanut ihmiskaupan uhreja. Monet toimijat näkevätkin rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen enemmän vastuullisuus- kuin kustannuskulmasta. Teknologia kehittyy ja tuo toivottavasti tulevaisuudessa vieläkin tehokkaampia työkaluja talousrikollisuuden tunnistamiseen ja ehkäisemiseen.