Karuja kokemuksia kikystä

Työmarkkinakeskusjärjestöt neuvottelivat kilpailukykysopimuksen (kiky) viime keväänä ja sen osana sovittiin muun muassa työajan pidentämisestä 24 tunnilla vuodessa palkkaa korottamatta. Työajan pidennys astui useimmilla aloilla voimaan 1. tammikuuta 2017. Käytännössä työajan pidennys on toteutettu työehtosopimusten kautta siten, että kunkin toimialan työehtosopimukseen on otettu yksilölliset määräykset työajan pidennystä koskien. Työajan pidennysmääräysten tulkitseminen ja soveltaminen on kuitenkin käytännössä ollut kaikkea muuta kuin ongelmatonta.

Useimmissa työehtosopimuksissa on olemassa ns. perälautamalli, jonka työnantaja voi ottaa käyttöön yksipuolisella ilmoituksella ilman paikallista sopimista. Monissa tapauksissa perälautamalli pidentää työaikaa 38 tuntiin viikossa niillä työntekijöillä, joilla työaika on 37,5 tuntia viikossa. Mikäli työnantaja kuitenkin haluaa sijoittaa työajan pidennyksen esimerkiksi arkipyhille, viikonlopuille tai soveltaa muuta käytäntöä, tulee työajan pidennyksestä sopia paikallisella sopimuksella.

Paikallisen sopimisen tulkintaongelmat

Tulkintaongelmia on aiheuttanut työajan pidennyksestä sopiminen paikallisella sopimuksella erityisesti niissä tilanteissa, joissa työntekijät eivät ole valinneet keskuudestaan luottamusmiestä. Luottamusmiehen puuttuminen on hyvinkin tyypillistä monissa pk-sektorin yrityksissä. Käytännöllisintä olisi, että työnantaja voisi sopia työajan pidennyksestä yksilöllisesti kunkin työntekijän kanssa molemmille osapuolille mieluisalla tavalla. Usein työehtosopimusmääräykset kuitenkin hankaloittavat tätä merkittävällä tavalla. Jotkut työehtosopimukset edellyttävät, että mikäli työnantaja sopii työajan pidennyksestä työnantajan ja työntekijän välisellä keskinäisellä sopimuksella, tulee työajan pidennyksen toteutua samalla tavoin kunkin yksittäisen työntekijän kanssa. Toiset työehtosopimukset puolestaan edellyttävät, että työnantajan tulee ensin sopia paikallisesti siitä, että työajan pidennyksestä sovitaan työnantajan ja työntekijän välisellä keskinäisellä sopimuksella. Vasta tämän jälkeen työnantaja voi erillisellä sopimuksella sopia työajan pidennyksestä yksilöllisesti kunkin työntekijän kanssa. Mikäli yksikin yrityksen työntekijöistä vastustaa ensin mainittua paikallista sopimusta, ei yksilöllinen sopiminen ole mahdollista kenenkään työntekijän kanssa. Tällä tavoin työehtosopimukset käytännössä tekevät yksilöllisen sopimisen työantajan ja työntekijän välillä lähes mahdottomaksi.

Työsuhteen päättyminen ja sisään tehdyt tunnit

Tulkintaongelmia tulee tulevaisuudessa aiheuttamaan myös se, kuinka 24 tunnin työajan pidennystä käsitellään työsuhteen päättymisen yhteydessä niissä tilanteissa, joissa työntekijä on tehnyt työajan pidennyksen jo alkuvuodesta esimerkiksi työskentelemällä kolmena lauantaipäivänä. Mikäli hänen työsuhteensa päättyy kesken vuoden herää kysymys siitä, tuleeko työnantajan kompensoida niin sanotut sisään tehdyt työajan pidennystunnit työntekijälle lopputilissä? Työehtosopimukset eivät ota kysymykseen kantaa, mutta todennäköistä on, että asia tulee herättämään keskustelua työsuhteen päättymisen yhteydessä. Todennäköistä on myös se, että työajan pidennykseen liittyvät tulkintaongelmat eivät rajoitu edellä mainittuihin, vaan lisää on tulossa. Kokonaisuutena näyttää siltä, että työajan pidennys on toteutettu hätäisesti, eikä sen vaikutuksia tai konkreettisia hyötyjä ole riittävästi arvioitu eri toimialojen tarpeista lähtöisin.

 

Johanna Uusitalo toimii KPMG:llä työoikeuden asiantuntijana. Yhteistoimintamenettelyt ja työsuhderiidat ovat Johannan ydinosaamisalueita.

Vapaa-aikaansa Johanna viettää perheensä ja koiransa kanssa sekä urheillen.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2017!

Blogissa hiljennytään nyt joulun ja uudenvuoden viettoon, palaamme uusin kirjoituksin ensi vuoden puolella.

Toivotamme kaikille rentouttavaa joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta 2017!

asiantuntija etätyössä

Vanhentuneesta työaikalaista tullut työnteon este

Voimassa olevan työaikalakimme perusta on pitkälti perinteisessä tehdastyössä, jossa korostetussa asemassa oli työntekijöiden työaikasuojelu. Tuohon aikaan työn tekeminen oli sidottu aikaan ja paikkaan, eikä etätyön käsitettä tunnettu.

Työn tekemisen muoto on muuttunut ajasta ja paikasta riippumattomaksi, mutta siitä huolimatta työaikalain mukainen säännöllinen työaika on edelleenkin 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Ylimenevä työ on ylityötä, joka tulee korvata työntekijälle 50 %:lla tai 100 %:lla korotettuna ylityökorvauksena tai vastaavana vapaana. Sunnuntaitunnit korvataan aina 100 %:lla korotettuna.

Työaikalaki todellisuudesta vieraantunut

On selvää, että työaikalain säännökset nykymuodossaan ovat todellisuudesta vieraantuneita eivätkä käytännössä taivu tämän päivän tieto- ja asiantuntijatyöhön. Työtä saatetaan tehdä niin kotona, junassa kuin autossakin sekä pieninä palasina ympäri vuorokauden. Parhaat innovaatiot saattavat syntyä saunan lauteilla, mökkilaiturilla tai hiihtoladulla.

Työaikalain tiukkojen raamien sovitteleminen käytännön tekemiseen on lähestulkoon mahdoton tehtävä niin työantajalle kuin työntekijällekin. Seurauksena on työaikalain vastainen toiminta työpaikoilla ja ylitöitä koskevat korvauskanteet tuomioistuimissa.

Työaikalain pakottavan luonteen vuoksi työnantaja ja työntekijä eivät myöskään voi sopia säänneltyä pidemmistä työpäivistä tai työviikoista ilman, että työnantajalle muodostuisi velvoite korvata tunnit ylitöinä. Tämä ei ole mahdollista edes työntekijän sitä oma-aloitteisesti pyytäessä. Voidaankin puhua todellisesta työnteon esteestä: työnantajalla olisi halu työllistää ja maksaa palkkaa ja työntekijällä halu tehdä työtä, mutta tämä ei ole mahdollista ilman ylityökorvauksilla korotettua palkanosaa. Työn teettäminen ylityönä taas ei ole työantajalle kannattavaa, minkä seurauksena työ jää tekemättä ja palkka maksamatta.

Ainoa jousto liukuvassa työajassa

Tällä hetkellä ainoa jousto löytyy liukuvan työajan pykälästä, jonka mukaan työpäiviä voidaan pidentää tai lyhentää kolmella tunnilla. Työtuntien maksimisaldo ei kuitenkaan saa ylittää 40 tuntia. Lisäksi jotkut työehtosopimukset mahdollistavat työaikapankin käyttöönoton, jossa liukuman pituus tai työtuntien kertymä saattaa olla työaikalakia suurempi. Työaikapankkijärjestelmän käyttöönotto on useimmiten valitettavasti varattu vain työnantajajärjestöön kuuluville työnantajille. Mikäli työnantaja valitsee olla järjestäytymätön, ei työaikapankin käyttömahdollisuutta ole.

Uudistuksia ehkä luvassa

Muutoksia on toivottavasti tulossa, sillä työaikalain kokonaisuudistushanke käynnistettiin keväällä 2016. Kyseessä on yksi hallitusohjelman kärkihankkeista, jolla paikallista sopimista edistetään ja työllistämisen esteitä puretaan. Tällä hetkellä työryhmässä käydään asiasta alustavaa keskustelua ja hallituksen esitys annetaan eduskunnalle viimeistään kesäkuun 2017 aikana.

Uudistukset tulevat todelliseen tarpeeseen, sillä asiantuntijatyö, etätyö ja erilainen liikkuva työ tulee lisääntymään entisestään. Perinteinen työajan seuranta tulee menettämään merkitystään ja tarkastelun painopiste tulee siirtymään työn tuloksiin. Lopputuloksesta ja työn laadusta tulee työn tekemiseen käytettyä aikaa tärkeämpää.

Johanna Uusitalo toimii KPMG:llä työoikeuden asiantuntijana. Yhteistoimintamenettelyt ja työsuhderiidat ovat Johannan ydinosaamisalueita.

Vapaa-aikaansa Johanna viettää perheensä ja koiransa kanssa sekä urheillen.

Hyvää kesää!

Toivotamme kaikille lukijoillemme rentouttavaa kesää! Nauttikaa auringosta, niin teemme mekin. Blogin pariin palaamme jälleen elokuussa.

Epäasianmukaisien rahansiirtojen havaitseminen vientitoiminnassa on helppoa

Epäselviin rahavirtakuvioihin liittyy usein laittomia piirteitä, kuten rahanpesua tai tullaukseen liittyviä laittomuuksia. Vientiyrityksen kannalta näiden havaitseminen ja asioihin puuttuminen ei kuitenkaan vaadi liikoja.

Kolmas osapuoli

Lähtökohtaisesti tilanne saattaa olla mätä, jos liiketoimeen liittyy ostajan ja myyjän lisäksi kolmas osapuoli, jonka rooli jää epäselväksi. Kun raha kiertää sopimuksessa mainitsemattoman kolmannen osapuolen hallussa, on sitä myös hankala lähteä oikeusteitse perimään.

Venäläisessä toimintaympäristössä sopimukset allekirjoittaa pääjohtaja tai hänen valtuuttamansa henkilö. Käytännössä se tarkoittaa, että tytäryhtiön johto on aina tietoinen tehdyistä järjestelyistä. Edes niissä tapauksissa joissa kaksoislaskutus on emon ja tytäryhtiön välistä, hyöty ei yleensä jää konserniyhtiöille, vaan välittäjät tai järjestelyssä mukana olleet työntekijät syövät sen kuormasta.

Kaksoislaskutus & kuittikauppa

Idänliiketoiminnassa tyypillinen esimerkki on kaksoislaskutus, jossa tavara tuodaan maahan käyttämällä väärää tullikoodia tai tullausarvoa. Tullauksen tekee huolitsija tai muu kolmas taho, jolla on sopivat suhteet väärinkäytöksen tekemiseksi. Usein tavara siirtyy prosessissa tämän kolmannen tahon omistukseen ja tästä syystä myyjä saa rahansa muulta kuin varsinaiselta ostajalta.

Koska myyntisopimuksen tiedot eivät käy yksiin maksajan kanssa, ostajan velka ei vastaa myyjän saamista ja yhtiöidenvälisissä saldovahvistuksissa on usein epäselvyyksiä. Jos yhtiössä epäillään kiellettyä toimintatapaa, voidaan riski eliminoida käyttämällä myyntiehtoa, jonka mukaan myyjä hoitaa maahantuonnin.

”Tunne asiakkaasi” on monella tapaa käyttökelpoinen neuvo, vaikkakin vaikea kovin syvällisesti noudattaa, jos asiakkaita on tuhansia. Myyntihenkilökunnalla tulee olla käsitys asiakaskunnasta ja hyväksytyistä toimintatavoista. Kuittikauppa tai välistä vetäminen on hankalaa, jos materiaali- ja rahavirtojen kontrollit ovat kunnossa.

Puolivillaiset selitykset

Tilanne, jossa tuotteen maksaa muu kuin ostaja on poikkeuksellinen. Vielä poikkeuksellisempaa on, että raha tulee kokonaan eri valtiosta yhtiöltä, jolla ei silmämääräisesti ole mitään yhteyttä ostajaan. Poikkeamien havaitseminen on helppoa, kunhan reskontrassa maltetaan kiinnittää asiaan huomiota. Epäselvää perustelua, että tämä on kohdemaan tapa tai näin on aina tehty, ei pidä sellaisenaan hyväksyä. Lähtökohtaisesti rahat tulevat ostajalta. Perusteet muulle menettelylle pitää avata ja syyt kolmansien osapuolien maksamille suorituksille dokumentoida.

Sovitut pelisäännöt on syytä kerrata ja toimintaan liittyvien kontrollipisteiden tehokkuutta ajoittain tarkastella. Tämä ei ole sen vaikeampaa kuin miltä kuulostaa. Reskontran ohjeistamisella ja puolen tunnin neuvonpidolla myyntihenkilöstön kanssa yhtiö voi välttyä monilta ikävyyksiltä ja turhalta maineriskiltä.

Risto Rausti on työskennellyt useita vuosia taloushallinnon tehtävissä Venäjällä ja toimii nykyisin KPMG:n asiantuntijana Venäjän liiketoiminta-alueella.

Tähtisade

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2016!

Blogissa hiljennytään joulun ja uudenvuoden viettoon, palaamme uusin kirjoituksin ensi vuoden puolella.

Toivotamme kaikille rentouttavaa joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta 2016!

Pelto auringossa

Aurinkoista kesää!

KPMG toivottaa hyvää kesää! Blogi jää kesätauolle, palaamme uusin kirjoituksin jälleen elokuussa. Nautinnollista lomailua ja auringonpilkahduksia kaikille lukijoillemme!