Mitä verotuksessa tapahtuu seuraavaksi?

Vuoden vaihtuessa on tapana ennustaa tulevaisuutta. Yritysten ja yksityishenkilöiden kannalta tämä on tärkeää esimerkiksi tulevaisuuden investointeja ja hankintoja suunniteltaessa. Tinojen sijasta voimme ennustaa Suomen verotuksessa tapahtuvista taloustilanteesta johtuvista lähivuosien muutoksista sekä vaalien lähestyessä ilmaistuista suurimpien puolueiden kannanotoista.

YLE julkaisi 5.1. neljän suurimman puolueen puoluesihteereiden haastatteluun perustuvan uutisen, joka oli paljon puhuvasti otsikoitu ”Suuret puolueet sormi suussa kun verotuotot hyytyvät”. Uutisen mukaan vuonna 2014 verokertymä on kasvanut hitaasti, ja valtiontalouden kannalta merkittävän arvonlisäveron tuotto on hyytynyt.

Olematon talouskasvu ei kasvata verokertymää

Nykyinen olematon talouskasvu ei tule kasvattamaan verokertymää. Suurin osa puoluesihteereistä kuitenkin torjuu mahdollisuuden, että pienemmän verokertymän kanssa voitaisiin elää. Menoleikkaukset maistuvat karvailta, joten puoluesihteereiden ensimmäinen lääke on parantaa taloudellista kehitystä ja lisätä työpaikkoja. Koska maailman talouskehitys ei kuitenkaan näytä antavan lähivuosina vetoapua eikä uusia työpaikkoja luovia innovaatioita ole näköpiirissä, tämä voitaneen kuitata toiveajatteluksi. Jos talouskehitystä olisi mahdollista parantaa poliittisilla päätöksillä, tätä keinoa olisi luultavasti jo käytetty.

Nostaakko vai alentaakko verotusta?

Useimmat puoluesihteerit torjuvat tuloverotuksen alentamisen, mutta nostamistakaan ei esitetä. Arvonlisäveroa ei haluta nostaa, mutta alentaminenkaan ei ole realistista. Yritysveroa ei haluta muuttaa suuntaan taikka toiseen, ei myöskään perintöveroa, jonka tuotto on pudonnut neljänneksen. Kevennyksiä ehdottavat lähinnä perussuomalaiset energia- ja polttoaineveroihin. Kokoomuksen puoluesihteeri ehdottaa taas verotuksen kiristämistä kiinteistöveroon. Keskustan puoluesihteeri näkee mahdollisuuksia puuttua yritysten kansainväliseen verosuunnitteluun ja verovähennyksiin.

Valistunut veikkaus siitä, mitä tuleman pitää

Näiden näkemysten perusteella onkin mahdollista laatia valistunut arvaus tulevan hallituksen verolinjauksista. Ensinnäkään henkilöiden tuloverotukseen tuskin on odotettavissa kevennyksiä, pienituloisille mahdollisesti suunnattuja matalapalkkaisen työn vastaanottamiseen kannustavia huojennuksia lukuun ottamatta. Kulutusverojen osalta arvonlisäveroa ei välttämättä koroteta, mutta olisi kummallista jos öljyn hinnanlaskua seurannut polttoaineiden hintojen lasku ei jo tällä hetkellä houkuttaisi valtiovarainministeriötä ehdottamaan polttoaineverojen kiristämistä seuraavalle hallitukselle. Kiinteistöveron korotus auttaa kattamaan kuntien vajeita, mutta sitä tuskin ulotetaan pelto- ja metsämaahan, mikäli keskustapuolueesta tulee johtava hallituspuolue. Kansainvälisesti toimivien yritysten väitetty verokikkailu siirtohinnoilla on poliittisesti sopiva kohde. Valtiovarainministeriö onkin jo laatimassa hallituksen esitystä, joka antaa verohallinnolle oikeuden luonnehtia yritysten liiketapahtumat uudelleen siten kuin verohallinto sopivaksi katsoo.

Verotuksen alalla ei siis ole näköpiirissä merkittäviä innovaatioita tai aloitteita, jotka innostaisivat yrittäjyyteen tai investointeihin. Parhaassa tapauksessa tuleva hallitus löytää työttömyyden lievittämiseksi muiden keinojen ohella veroporkkanoita, jotka kannustavat vastaanottamaan lyhytaikaisia tai osa-aikaisiakin töitä. Pahimmassa tapauksessa mitään kannustavaa ei keksitä, veronkorotuksilla alennetaan ostovoimaa entisestään, ja verottajan mielivallan mahdollistavilla siirtohinnoittelusäännöksillä heikennetään Suomen kiinnostavuutta investointikohteena.

Tulevina viikkoina politiikalla on merkitystä, ja voimme kaikki kansalaisina ainakin yrittää vaatia ehdokkailtamme selkokielisiä aloitteita veropolitiikasta.

eric_sandelin_100x100Partner Eric Sandelinilla on 15 vuoden kokemus KPMG:llä yritysten siirtohinnoittelusta ja kansainvälisestä verotuksesta.

Ericin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi opiskelevaa lasta. Harrastuksinaan hän kuntoilee ja havainnoi maailman tapahtumia ja ilmiöitä.

Kuva: Eric Schepers / Flickr (Picture has been cropped.)

Virtaset – Suomen talouden veturi ja selkäranka

Jälleen on se aika vuodesta, jolloin herra Virtanen piehtaroi kateudessa. Verotilaston kärki on vuoden aikana netonnut tuhansia kertoja Virtasta enemmän, eli tilastollisesti enemmän, mitä Virtasen suku ja ystävät yhteensä ansaitsevat koko elämänsä aikana. Veroprosentti on verotilaston kärjessä matala, suunnilleen Virtasen ansiotuloveroprosentin verran. Tästä kuuluu kiitos pääomatulojen maltillisemmalle verotukselle. Verotilastot puhuttavat, mutta niiden viihdearvoa ei voi kieltää. Ne kuuluvat osana suomalaiseen almanakkaan.

Supercellin omistajien maksamat parinsadan miljoonan euron verot ovat Suomen oloissa hyvin poikkeukselliset. Myös Virtanen kiittää nöyrästi tästä panoksesta yhteisiin talkoisiin. Jokaisella asialla ja ilmiöllä on ääripäänsä, kuten gaussin käyrä on meille opettanut. Kansainvälisessä vertailussa Suomen käyrä on lattea, tuloerot ovat keskimäärin selvästi alemmat kuin useimmissa muissa maissa.

Valtion verokertymästä reilusti yli puolet (noin 25 miljardia euroa) kertyy palkansaajien ansiotuloveroista. Arvonlisävero ja valmisteverot ovat seuraavaksi suurimpia valtion tuloeriä. Valtio kerryttää kassaa huomattavasti vähemmän yritysten yhteisöverosta, henkilöiden pääomatuloveroista puhumattakaan.

Virtanen onkin Suomen talouden ehdoton selkäranka. Käytännössä Virtasten perhe kerryttää suurimman osan valtion tuloverobudjetista ja kulutushyödykkeiden arvolisäverokertymästä. Siinä sivussa he kartuttavat kollektiivisen eläkekertymän ja ovat jokaisen suomalaisen pankin kultakimpaleita.

Virtaset ovat Suomen talouden jalkaväen sotilaita, taistelijoita, jotka kamppailevat isänmaan puolesta myös vaikeina aikoina. He eivät jätä Suomen verokarhua pulaan muuttamalla ulkomaille, tai vaikkapa sijoittamalla ulkomaisiin arvokiinteistöihin. He ovat valmiita myös tinkimään omasta palkkakehityksestään, jotta Suomen talous saataisiin nostettua taantumasta. Tämä on saavutus, johon yhä aleneva ja kansainvälisestikin keskiarvotasolla oleva yritysverotus ei kertymineen pysty. Toki samaan hengenvetoon on syytä muistaa, että nimenomaan suomalaiset yritykset mahdollistavat tämän kaiken.

Antti EerolaPartner Antti Eerola vastaa People Services palveluvalikomastamme. Komennustenhallinta, kansainvälinen verotus ja ulkomaille etabloitumiset ovat Antin ydinosaamista. Vuosina 2003–2005 hän vastasi KPMG:n Nordic Tax Centeristä New Yorkissa.

Vapaa-ajan harrastuksista huolehtii vaimon lisäksi 4 lasta. Tämän lisäksi Antti juoksee 4 kertaa viikossa ja harkitsee shakinpeluun suhteen kilpakentille palaamista.

Asunnon hinnasta lähes puolet on veroja

Asunnon hinnasta lähes puolet on veroja

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat tuttavani päivittelevät säännöllisesti, miten kukaan voi tulla toimeen Helsingissä näillä asumisen kustannuksilla. Ja vaikka tulisikin, asuminen on niin ahdasta, että henki meinaa mennä. Mikä asunnoissa oikein maksaa?

Tilastokeskuksen mukaan kesällä 2013 uuden kerrostaloasunnon keskihinta oli pääkaupunkiseudulla 4942 euroa per m2. Myös juoksevien asumiskustannusten määrä suhteessa pääkaupunkiseutulaisten kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin on hyvin korkea.

Sijainti on luonnollisesti yksi selittävä tekijä asuntojen hinnassa, mutta havahduttavaa on myös se, että erilaiset verot ja viranomaismaksut muodostavat vuonna 2013 leijonan osan uuden asunnon hinnasta.

VTT:n lokakuussa 2012 tekemän selvityksen mukaan rakentamisen yhteiskunnallisista vaikutuksista verojen osuus kattoi noin 41 prosenttia asunnon hinnasta. Tämän jälkeen varainsiirtoveron ja arvonlisäveron korotuksista johtuen, veron osuus on noussut jo 43 prosenttiin vuonna 2013. SRV:n vuoden 2013 ensimmäisen kvartaalin osavuosikatsauksessa toimitusjohtaja Jukka Hienonen arvioi verojen osuuden olevan jopa 45 prosenttia.

”Todellinen veroaste” on rakennusalalla keskimääräistä korkeampi

Yllä mainituista arvioista puuttuvat rakennuslupa-, maankäyttö- ja kaavoitusmaksujen osuus, sekä kustannus, joka syntyy toimialan yrityksille hyvin laajan ja yksityiskohtaisen taloushallintoon, verotukseen ja rakentamistekniikkaan liittyvän lainsäädännön noudattamisesta. Näiden kustannusten osuus rakennushankkeen kokonaismenoista on merkittävä. Ne nostavat rakennusalan ”todellisen veroasteen” selvästi keskimääräistä korkeammalle tasolle. Onkin aiheellista kysyä, elääkö toimiala jo ylisääntelyn alla.

Asiaa kannattaa peilata esimerkiksi Suomen bruttoveroasteeseen, joka oli vuonna 2012 noin 44 prosenttia. Asunnon hinnassa sisällä olevat verot ovat valtaosin samoja, jotka kirpaisevat kaikkia yrityksiä Suomessa, toimialasta riippumatta. Esimerkiksi arvonlisävero- ja yhtiöiden tuloveroprosentit ovat toimialasta riippumattomia. Lisäksi työllistäminen on Suomessa kallista toimialalla kuin toimialalla. Toisaalta kuitenkin yllä kuvatut toimialasidonnaiset kulut ja viranomaismaksut, kiinteistövero, varainsiirtovero sekä keskimääräistä korkeammat työnantajavelvoitteet kuten tapaturmavakuutukset, nostavat rakennusalan verotaakkaa.

Asunnon hankinnan kustannukset tuskin pienenevät tulevaisuudessa

Erityisesti kiinteistöveron suhteellinen kasvuvauhti on ollut varsin kova viime vuosina. Näin tullee olemaan jatkossakin kuntien taloustilanteen kiristyessä.

Verojen maksu ei myöskään lopu asunnon hankintaan, vaan verojen osuus ylläpitokustannuksista pyörii myös keskimäärin yli 45 prosentin tasolla Uudellamaalla.

Onko siis mitään tehtävissä? Ei juurikaan, sillä vaatimukset merkittävistä asuntokauppaan kohdentuvista veronalennuksista eivät liene realistisia. Pieni askel oikeaan suuntaan olisi kuitenkin kevään 2013 varainsiirtoverouudistuksen uudelleenarviointi, koska vero jarruttaa asuntokaupan ohella myös talouskasvua yleisesti. Myös monimutkaisen lainsäädännön aiheuttamat kustannukset tulisi nostaa näkyvämmin tapetille, sillä nämä kustannukset näkyvät väistämättä asuntojen hinnoissa sekä hidastavat siten kasvun lisäksi työvoiman liikkuvuutta.

Teemu HaatajaKHT Teemu Haataja vastaa KPMG:n rakennus- ja kiinteistösijoitusalan palveluista Suomessa ja työskentelee samalla toimialaan erikoistuneena tilintarkastajana.