startup-urheilija

Sijoita startup-urheilijaan!

Kansainväliselle huipulle tähtäävän urheilijan tärkeimmät päätökset tehdään nuorena. Lapsuusvaiheen iloinen ja määrällisesti runsas liikunta on erittäin tärkeää, mutta 15─20 -vuotiaan nuoren valmistautumisen huippu-urheilijan uralle tulee olla jo suunnitelmallista. Urheilun iloisuus ja raikkaus on edelleen tärkeää, mutta pelkästään leikkimielisyys johtaa ainoastaan piirinmestaruuksiin vuonna 2017.

Yksinkertaisimmillaan urheilijan kehittyminen perustuu harjoittelun, ravinnon ja levon optimointiin. Laadukas, jokapäiväinen lajivalmennus, fyysinen ja henkinen valmennus, sekä palautumisen ja ravinnon seuranta ammattilaisten toimesta on kallista, sillä on väärin olettaa kenenkään tekevän työtään ilmaiseksi. Näiden laatutekijöiden päälle urheilijan on usein investoitava leireilyyn oikeissa olosuhteissa sekä parhaisiin kilpailuvarusteisiin ja -kalustoon.

Huippu-urheilun kilpailun jatkuva kiristyminen asettaa uusia vaatimuksia. Urheilija tarvitsee investoitavia pääomia paljon aiemmin ja enemmän mihin Suomessa on totuttu. Suomessa urheilijan rahoitus on perinteisesti toteutettu sponsoroinnilla, joka usein kattaa ainoastaan pienen osan tarvittavasta laadusta.

Sijoittaminen urheilijaan on kannattavampaa kuin ”tavallisiin” startup-yrityksiin.

Lännen media otsikoi haastatteluni KPMG:n urheilijoiden Startup-palvelusta ”Urheilun yrityskiihdyttäjä”. Otsikko kiteyttää hyvin Startup-urheilijakonseptin: KPMG toimii urheilijoiden yrittäjämäisen toiminnan vauhdittajana ja todellisen huippu-urheilun mahdollistajana.

KPMG haluaa kiihdyttää urheilijoiden menestymistä tarjoamalla monipuolisemman rahoitusrakenteen huipulle pääsemiseksi. Perinteisen sponsoroinnin rinnalle olemme luoneet urheilijan Startup-mallin, jossa on mahdollista rahoittaa urheilijan toimintaa sijoittamalla joko oman tai vieraan pääoman kautta. Kaikkien sijoitusinstrumenttien rinnalla urheilijaan sijoittaminen on uutta, mielekästä ja mahdollisesti erittäin kannattavaa. Se on kaiken lisäksi eettistä, yhteiskuntavastuullista ja luo isoja tarinoita ja tunteita.

Suomalaisessa urheilussa on aika mennä eteenpäin ja saatava urheilumenestyminen uudelle kasvu-uralle.

Perinteinen sponsorointi ja yhteistyö on tärkeää urheilijalle ja kumppaneille, mutta sijoittaminen olkoon raikas mahdollisuus. Urheilijalle osakeyhtiömuodon myötä rakentuu läpinäkyvyyttä, pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta ja riskin hallintaa, johon sijoittajan on turvallisempaa lähteä mukaan. Sijoittaja hyötyy myös osakeyhtiön verotuksellisista eduista kuten tappioiden, arvonlisäveron ja kulujen vähennyskelpoisuudesta, sekä koko urheilu-uran aikaisesta alhaisemmasta verorasituksesta. Kannattavuus realisoituu parempana sijoitetun pääoman tuottona.

KPMG:n tärkeä viesti Startup-urheilijoillemme on, että he ymmärtävät mahdollisuutensa urheilumarkkinoilla, hyödyntävät lainsäädännön, panostavat laatuun ja ottavat mukaansa urheilu-uran opit loppuelämän taipaleella, mahdollisesti yrittäjänä. Sijoittajat kyllä seuraavat perässä viisaita Startup -urheilijayrittäjiä.

 

Jyrki Louhi

Jyrki Louhi toimii asiantuntijana KPMG:n Sports Advisoryssa.

Louhi on entinen jääkiekkoilija, joka pelasi ammatikseen 15 vuotta sekä Suomen että Ruotsin pääsarjoissa. Uran jälkeen ja vapaa-ajallaan Jyrki on toiminut aktiivisesti niin jääkiekon kuin moottoriurheilunkin parissa.

Kenelle lankeaa urheilijan elatusvelvollisuus?

Kansainvälistä menestystä urheilussa tavoittelevan on oltava tänä päivänä urheilutyöllä itsensä elättävä ammattilainen. Harjoittelun vie niin paljon aikaa, että muuta työtä ei yksinkertaisesti voi tehdä. Harrasteurheilijat ja amatöörit voivat ehkä tavoitella kansainvälistä menestystä vain sellaisissa lajeissa, joissa kilpailijamäärät ovat pienemmät ja vaatimustaso alhaisempi.

Ammattiurheilijan tulot muodostuvat kaupallisilla urheilumarkkinoilla ja tyypillisesti kilpailemalla lajeissa, jotka ovat yleisesti suosittuja ja taloudellisesti arvokkaita. Suositut lajit keräävät urheilijoita, katsojia, faneja ja lipputuloja. Median kiinnostus kasvattaa näkyvyyttä, joka houkuttelee yrityksiä mainostamaan. Syntyy taloudellista arvoa, joka mahdollistaa urheilijoiden ammattilaisuuden ja elannon monelle muulle. Euromonitorin tekemän tutkimuksen mukaan maailman 15 arvokkainta lajia ovat: 1. Jalkapallo 2. Koripallo 3. Kriketti 4. Tennis 5. Yleisurheilu 6. Rugby 7. Formula 1 8. Nyrkkeily 9. Jääkiekko 10. Lentopallo.

On tietysti paljon markkina-arvoltaan vähemmän arvokkaita olympialajeja, joissa menestyminen on äärimmäisen kunnioitettavaa ja arvostettavaa, mutta kenelle lankeaa suomalaisen urheilijan elatusvelvollisuus lajissa, joka kiinnostaa harvoja suomalaisia?

Urheilijat ovat urheilumarkkinoiden yrittäjiä

Kuulen usein urheilijoiden sanovan, että he haluavat keskittyä vain harjoitteluun ja kilpailemiseen. Se ei valitettavasti yksistään riitä. Urheilijoiden on harjoitettava urheiluammattiaan kokonaisvaltaisemmin jo paljon ennen palkintorahoja.

Urheilijayrittäjät kantavat suurta toiminnallista urheiluriskiä, sillä urheilijalla ei ole loputtomasti aikaa kehittyä, urheilijat voivat loukkaantua työkyvyttömäksi ja urheilijalta voivat loppua taloudelliset resurssit. Yrittäjinä urheilijoiden tulee myydä tarinaansa ja brändiään sekä huolehtia kumppaneiden tyytyväisyydestä. Laadukkaan harjoittelun lomassa urheilijan ja hänen sidosryhmiensä on pohdittava ammattilaisuuden ansaintalogiikkaa, kumppaneille tarjottavia ratkaisuja ja lisäarvon tuottamista. Myös viime blogissani esitellyt KPMG:n startup -urheilijat ovat aihetta ratkoneet.

Urheilija-ammatin ideologisen ja oikeudellisen aseman päivitys tälle vuosikymmenelle on suomalaisen urheilun tärkeimpiä tehtävä.

Julkisen sektorin tulee panostaa merkittävästi urheilijoiden olosuhteisiin, kuten harjoitteluolosuhteisiin sekä liikunta-, valmennus- ja urheilulääketieteeseen, mutta korvaus varsinaisen urheilutyön tekemisestä ja elannon saannista tulee urheilumarkkinoilta. Olympiakomitea, lajiliitot ja julkinen sektori voisivat toimia urheilijoiden rahoittajina ja myöntää starttirahaa urheilijayrittäjälle uskottavaa urheiluliiketoimintasuunnitelmaa vastaan, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti miten urheilullista menestystä pyritään saavuttamaan. Suunnitelmaa voitaisiin hyödyntää luonnollisesti yhteistyökumppaneiden ja sijoittajien hankinnassa aivan kuten tavallisilla yritysmarkkinoilla.

Urheilijoiden ammatinharjoittamista on tarkasteltava ammattimaisemmin ja yrittäjämäisemmin, sillä valtion ei kannata palkata urheilijoita pienillä apurahoilla alhaisen todennäköisyyden menestymiseen. Kansainvälinen huippu-urheilu karkaa entistä enemmän, jos noudatamme ”menesty ja saa tukea”-logiikkaa. Urheilun markkina-arvo kasvaa vauhdilla, mutta julkisen sektorin jaettava potti ei. Huippu-urheilu ja erityisesti nuoret urheilijat tarvitsevat pääomia jo varhain. Velvollisuus pääomien hankkimiseen on kaikilla, niin urheilijoilla kuin kattojärjestöillä.

Jyrki LouhiJyrki Louhi toimii asiantuntijana KPMG:n Sports Advisoryssa.

Louhi on entinen jääkiekkoilija, joka pelasi ammatikseen 15 vuotta sekä Suomen että Ruotsin pääsarjoissa. Uran jälkeen ja vapaa-ajallaan Jyrki on toiminut aktiivisesti niin jääkiekon kuin moottoriurheilunkin parissa.

Formuloiden huoltotyö

Tukeeko suomalainen sponsorointi urheilua oikeaan aikaan?

Rion olympialaiset päättyivät ja laajan jälkipyykin perusteella voimme olla yksimielisiä ainakin siitä, että urheilu on todella arvokasta ja tärkeää. Huippu-urheilijan arvo on menestyksessä, mutta ennen kaikkea tarinassa. Kummassa suomalainen sponsorointi on mukana?

Ainoa olympiamitalistimme Mira Potkonen on 35-vuotias sankarinyrkkeilijä, joka tullee olympiamenestyksen jälkeen saamaan uusia sponsoreita ja tukijoita. Onnea Mira! Mutta kuinka moni yhteistyökumppani on osallistunut siihen kaikkein arvokkaimpaan, eli urheilijan tarinaan?

Aikaisin aloitetun kumppanuuden merkitys urheilijan menestyksessä ja tarinassa

Urheilija tarvitsee monipuolista tukea aikaisessa vaiheessa, paljon ennen unelmien toteutumista ja olympiamitaleja. Suomalaisten urheilijoiden valmennus- ja toimintaympäristön on kehityttävä voittajamaiden tasolle. Huipulle tähtäävät urheilijamme eivät voi antaa etumatkaa siinä vaiheessa, kun pitäisi rakentaa vahva tarina ja onnellinen loppu.

Me KPMG:llä olemme osallistuneet urheilijan menestymiseen ja tarinaan toimimalla siten, että urheilija on alusta asti yrittäjä. Urheilija tarvitsee menestyäkseen lahjakkuuden ja kovan työn lisäksi kokonaisvaltaisen urheilu- ja liiketoimintasuunnitelman.

KPMG:n nuoret tiimiurheilijat, formulakuljettaja Niko Kari ja tennispelaaja Patrik Niklas-Salminen tarvitsevat aikaisen vaiheen pääomaa investoidakseen tasavertaiseen mahdollisuuteen muiden kansainvälisten lahjakkuuksien kanssa. He tarvitsevat lääkäreitä, fysiologista ja lajiteknistä valmennusta sekä ravitsemus- ja mentaalivalmennusta. Yksinkertaistettuna he tarvitsevat jo nyt asiantuntijatiimin tullakseen mestareiksi.

Startup-urheilijayrittäjyys – hallitusti huipulle

Startup-urheilijayrittäjämme Niko ja Patrik hyödyntävät urheilun  kaupallistumisen ja oikeudellistumisen, sekä pyrkivät yhtiöinä toimimaan läpinäkyvästi ja kannattavasti. He haluavat yrittäjinä luoda arvokkaan ja mielenkiintoisen suomalaisen urheilijatarinan yhdessä sidosryhmiensä kanssa. Urheilun arvon ymmärtäen he tekevät kaikkensa unelmiensa eteen, minkä lisäksi he voivat hyödyntää kilpaurheilun ja urheilijayrittäjyyden kokemuksia loppuelämän yrittäjyyden taipaleella.

Niko Karin ja Patrik Niklas-Salmisen voidaan sanoa tähtäävän huipulle hallitusti –  urheilun menetystekijöihin panostetaan monipuolisesti ja laadukkaasti. Menestystekijöiden kehittäminen vaatii urheilun lisäksi järkevää liiketoimintasuunnitelmaa mukaan lukien myynti, markkinointi, asiakashallinta, juridiikka ja taloushallinto. Startup-urheilijan taloudellinen yhteistyökumppani voi olla asiakas, rahoittaja, tai omistaja.  Urheilu on arvokasta ja urheilijayrityksen valuaatio eli arvonmääritys on suuri.

Sponsorit, yhteistyökumppanit ja rahoittajat joita kaikkia onnitellaan tulevaisuudessa, ovat mukana jo silloin kun urheilija tarvitsee eniten tukea. He ymmärtävät ja hyödyntävät urheilun todellisen arvon, tarinan, johon he ovat valmiita hyppäämään jo johdannon jälkeen, eivätkä jää odottamaan pelkästään menestystä. He ovat heti mukana siellä kuuluisassa urheilijan keskiössä. Onnittelut kaikille teille, jotka olitte mukana olympia-urheilijoidemme tarinoissa.

Jyrki LouhiJyrki Louhi toimii asiantuntijana niin Sports Advisoryssa kuin Tilintarkastuksen ja verotuksen yksiköissä.

Louhi on entinen jääkiekkoilija, joka pelasi ammatikseen 15 vuotta sekä Suomen että Ruotsin pääsarjoissa. Uran jälkeen ja vapaa-ajallaan Jyrki on toiminut aktiivisesti niin jääkiekon kuin moottoriurheilunkin parissa.

Brasilian lippu

Irvokkaat kisat

Talouselämän kytkeminen urheiluun alkaa monen mielestä olla jo kulunutta. Riossa käydyt karkelot antavat kuitenkin riittävän oikeutuksen pohdiskella urheilun johtamista, vallan jakautumista ja urheilutalouden rakenteita. Olympialaiset ovat tarjonneet mielenkiintoisia sivujuonia, jotka ovat osin jättäneet varsinaisen ydinasian tummiin varjoihinsa.

Mediamylläkkä kisojen alla uumoili elokuusta vähintäänkin mielenkiintoista kuukautta urheilun saralla. Ja näin kävi. Valitettavasti maailmanennätykset ja olympiahenki eivät ole olleet pääosassa Rion olympialaisten ympärillä velloneessa uutisoinnissa. Paremmin kuin koskaan aiemmin urheilu kuitenkin auttoi maailmaa näkemään, millainen merkitys talouden ohjaamalla vallan jakautumisella on päätösten syntymiselle.

Dramatiikkaa alusta loppuun

Aivan kisojen alla maailman urheilukansaa hämmästyttänyt Venäjän doping-skandaali käänsi katseet itänaapuriin. Kotikatsomoissa jännitettiin, minkälaisista sanktioista Kansainvälinen olympiakomitea päättäisi osallistumisoikeuden suhteen. Ainekset todelliseen rysäykseen ja urheilun vallan uusjakoon tulivat julkisesti ruodittaviksi. Monen hämmästykseksi ratkaisu delegoitiinkin lajiliitoille.

Varsinaiset kisatkin ovat olleet luonteeltaan ristiriitaiset. Televisioruutujen ääreen on välittynyt näyttävästi järjestetty tapahtuma ja maailman parhaiden urheilijoiden onnistumiset ja pettymykset. Dramatiikkaa on ollut niin urheilusuorituksissa kuin niiden ulkopuolellakin. Otsikoihin ovat päätyneet Usain Boltin ylivoiman ja maantiepyöräilyssä hurjasti kaatuneen Annemiek van Vleutenin lisäksi luonnonpuistoon rakennettu golfkenttä ja vaarallisen likainen merivesi. Faveloiden keskelle rakennettu elitistinen urheiluympäristö kuvastaa irvokkuudessaan koko urheilun tämänhetkistä ristiriitaa. On vaikea nähdä, miten Kansainvälisen olympiakomitean kestävän kehityksen tavoitteet toteutuvat Rioon rakennetun urheiluinfrastruktuurin muodossa, kun koko Brasilia on vakavien talousongelmien keskellä. On myös pakko huomioida se mahdollisuus, että kisojen päätyttyä kovalla rahalla rakennetut kisa-areenat rapistuvat käyttökelvottomiksi – tämä on valitettavasti todistettu jo useaan otteeseen aiempien olympialaisten jälkeen.

Olympiahengen merkitys punnitaan kisojen jälkeen

Toisaalta on ollut kerrassaan hienoa katsoa asialleen omistautuneiden urheilijoiden, kuten Petra Ollin tai Mira Potkosen sitoutumista olennaiseen. Areenalle astuttaessa häviäminen ei näyttänyt olevan edes vaihtoehto. Ihailtava rohkeista yksilöistä huokuva itsevarmuus palautti uskoa suomalaisen urheilun menestymisen edellytyksiin. Hattu päästä myös niille urheilijoille, jotka kaikkensa antaneena ja tappion kärsittyään nostavat kilpakumppaninsa käden kattolamppuja kohti osoittaakseen vastustajansa olleen reilussa kamppailussa parempi.

Kisojen jälkeen selviää, jatketaanko urheiluun kanavoidun julkisen rahan kohdennusten ruotimista tai urheilun poliittisen valtapelin taivastelua. Huomion kääntämiseksi olennaiseen tarvitaan Petroja ja Miroja, vastuunkantajia ja esimerkkejä. Niitä, jotka vievät läpi luottamuksen palauttamisen prosessin suoraselkäisesti ja itsensä alttiiksi laittaen. Tarvitaan uutta vaihdetta nostamaan tavoitteet korkeammalle ja asennetta, jossa häviäminen ei ole vaihtoehto. Tarvitaan rohkeita päätöksiä, jotka hälventävät epäluottamuksen ilmapiiriä ja luovat uskoa parempaan huomiseen. Samoin tarvitaan urheilun kuluttajia, asiakkaita, jotka eivät tyydy nykyiseen, vaan uskaltavat vaatia enemmän ja odottaa huipputuloksia. Syksyn alkaessa urheilujärjestelmä on murroksessa.

Jussi Nikander toimii KPMG:llä hyvinvointialan sekä liikunnan ja urheilun asiantuntijana. Urheiluympäristön muutokset ja hyvinvointiin kytkeytyvät trendikeskustelut ajavat Jussia pohtimaan ilmiöiden yhteiskunnallisia vaikutuksia ja ihmisten käyttäytymisen takana olevia tekijöitä. Vapaa-aikansa Jussi viettää kamppailu-urheilun parissa tai perheen kanssa ulkoillen maaseudun rauhassa.

Onko urheilijan kansainvälinen verosuunnittelu kannattavaa?

Urheilun ja urheilijoiden merkitys viihteen tarjoajina kasvaa. Sosiaaliset kanavat lisäävät henkilöihin kohdistuvaa huomiota ja seurantaa, jolloin urheilijoiden markkina-arvon kasvaessa yleiset talouden piirteet, kuten suuret tulot ja verosuunnittelu, seuraavat mukana.

Kannattaako urheilijan tuhlata ajatuksiaan veroparatiiseihin? Ei kannata. Urheilijan kansainvälinen verosuunnittelu on kaiken kaikkiaan melko ongelmallista. Urheilua ja urheilijaa koskee OECD:n mallisopimuksen urheilija-artikla 17, jonka sisältö poikkeaa merkittävästi muiden ammatinharjoittajien ohjesäännöistä.

Jo 1960-luvulla OECD ilmaisi huolensa urheilijoiden veronkiertämisestä sekä ilmoitettujen tulojen vähättelystä  kotimaassa. Rajoitetusti verovelvollisia urheilijoita ja esiintyviä taiteilijoita tulee urheilija-artikla 17 mukaan verottaa esiintymisvaltiossa heidän sieltä saamistaan tuloista. Aiemmin oltiin sitä mieltä, että tulojen lähdevaltiolla on paremmat mahdollisuudet verottaa urheilijoita ja esiintyviä taiteilijoita. Urheilijan henkilökohtaiseen urheilutoimintaan perustuva palkkio on lähdeverotuksen alaista tuloa esiintymisvaltiossa, riippumatta siitä maksetaanko palkkio yhtiölle vai urheilijalle itselle.

Urheilija-artikla 17:n kohta 2 estää urheilijoita välttämästä lähdeveroa käyttämällä väliyhtiöitä toiminnassaan. Joissain tapauksissa tulojen osalta ei ole merkitystä edes sillä, onko työn- tai toimeksiantaja tai rahapalkinnon maksaja sopimusvaltiosta.

Tennispelaaja Andre Agassi maksoi kansainvälisistä tuloistaan lähdeveron Iso-Britanniaan pelatessaan Wimbledonin tennisturnauksessa. Agassin tapauksessa verotuksen kohteeksi joutuneet palkkiot muodostuivat muutoin kuin tennisturnauksessa esiintymisen, eli pelaamisen, perusteella. Palkkiot perustuivat Agassin brändiarvoon ja immateriaalioikeuksien hallintaan globaalin urheiluvälinevalmistajan kanssa. Kyseinen tapaus kiteyttää kansainvälisen urheiluverotuksen arvaamattomuuden. Verotus määrättiin siitä huolimatta, että Iso-Britannia ei ollut kenellekään sopimusosapuolista asuinvaltio, kumpikaan palkkion maksavista yhtiöistä ei harjoittanut liiketoimia suorasti eikä epäsuorasti Iso-Britanniassa, eikä palkkiota maksettu Iso-Britanniassa.

Kannattava verosuunnittelu on virheiden välttämistä

Lain mukaan toimivalle urheilijalle ei ole hyötyä siirtää varojaan veroparatiiseihin. Niin ikään henkilökohtaiseen brändiin ja imagoon liittyvät palkkiot kannattaa avoimesti ilmoittaa urheilijan tai niitä hallinnoivan yhtiön asuinvaltioon. Kannattavaa kansainvälistä verosuunnittelua urheilijalle on pyrkiminen nettoverotukseen. Hyvin monet urheilijat jättävät kulut vähentämättä ja siten maksavat kohtuuttoman paljon veroja. Esimerkiksi urheilija saa ulkomailta kilpaillessaan palkkion 100 rahaa. Hänen kilpailukulunsa ovat 70 rahaa. Kilpailumaa pidättää palkkiosta lähdeveron 15 %, joka on siis bruttoverotusta ja tosiasiallinen verorasitus on täten 50 %. Nykyisin on kuitenkin mahdollista saada kulut vähennettyä ja päästä nettoverotuksen piiriin, mikä kuitenkin vaatii verotusmenettelyn hallintaa.

Kannattavaa verosuunnittelua on niin ikään kaksinkertaisen verotuksen ja muiden epäedullisten taloudellisten seurausten välttäminen. Kansainvälinen verolainsäädäntö on erittäin vaikea viidakko ja verosuunnittelu on nimenomaan järkevien liiketoimien toteuttamista kohtuullisin verorasituksin.

Jyrki LouhiJyrki Louhi on työskennellyt KPMG:llä elokuusta 2015 lähtien. Hän toimii asiantuntijana niin Sports Advisoryssa kuin Tilintarkastuksen ja verotuksen yksiköissä.

Louhi on entinen jääkiekkoilija, joka pelasi ammatikseen 15 vuotta sekä Suomen että Ruotsin pääsarjoissa. Uran jälkeen ja vapaa-ajallaan Jyrki on toiminut aktiivisesti niin jääkiekon kuin moottoriurheilunkin parissa.

Ironman Australia uintikisa

Miten urheilija voi ansaita imagollaan?

Henkilöbrändillä tarkoitetaan imagon ja maineen yhdistelmää, jonka arvoa voidaan yritysbrändin tavoin kasvattaa. Imago-oikeuksilla on täten oikeudellisesti kaupallista arvoa, joita voidaan suojata, hallita ja luovuttaa kolmannen osapuolen käyttöön.

Nimi, esiintyminen, ääni, nimikirjoitus tai jokin muu merkkiominaisuus, josta voi tunnistaa tai erottaa henkilön, ovat kaikki imagon osia. Urheilijan imago-oikeus tarkoittaa täten urheilijan kykyä kontrolloida ja hallita kaikkia imagon osia. Imago-oikeuden voidaan myös määritellä olevan jotain, mihin urheilija on investoinut yksilönä.

Urheilija itsessään on ammatti

Yritysten lisääntynyt mielenkiinto hyödyntää urheilua ja urheilijoita oman brändinsä luomisessa, kehittämisessä ja myynnin edistämisessä on merkittävä. Urheilijoista on tullut hyödykkeitä, joita yritykset kaupallistavat, kun taas urheilijat itse vasta opettelevat kaupallistamaan itseään.  Mainospaikkoja ja näkyvyyttä on toki osattu myydä jo pitkään, mutta liike-elämän tapaan myös urheilubisnes kehittyy jatkuvasti. Urheilijan kannattaa tuntea ja kokea itsensä ammattilaiseksi koko persoonallaan, eikä ainoastaan suoritustensa kautta.

Urheilija voi hallita imago-oikeuksiaan ja brändiään juridisesti ja verotuksellisesti järkevällä tavalla. Urheilija voi yhtiöittää ammatinharjoittamisensa ja täten hallita oikeuksiaan yhtiönsä kautta. Jopa joukkueurheilijoiden on mahdollista myydä ja antaa imago-oikeudet kolmannen osapuolen haltuun. Vuonna 2000 jalkapallolegendat David Platt ja Dennis Bergkamp saivat Englannissa korkeimman oikeuden myöntävän päätöksen tulouttaa pelaajaimagoonsa liittyvät palvelut omistamilleen yhtiöille. Tämän lisäksi pelaajat saivat seuralta normaalia ansiotuloa pelaamisestaan.

Urheilijan mahdollisuus muuntaa kilpailemisesta tai pelaamisesta syntyneet palkkiot imago-oikeuksista muodostuviksi palkkioiksi aiheuttaa houkutuksen pienentää ansiotuloveroja ja työnantajamaksuja ohjaamalla imago-oikeuspalkkiot yhtiön tuloksi. Urheilijan tulee muodostaa ero kaupallista arvoa sisältävän imagon ja rahanarvoisten pelaaja-/urheilijataitojen välille, sekä osoittaa selkeästi aito järjestely liittyen pelaajapalveluihin ja erikseen promootiopalveluihin. Tällaisista järjestelyistä muodostuvat promootiotulot eivät siten perustu pelaajan ja seuran väliseen sopimussuhteeseen.

Sosiaalisen median ansaintamahdollisuudet

Sosiaalinen media on oiva paikka osoittaa urheilijan kaupallinen brändiarvo. Maailman parhaiden urheilijoiden yhden twiittauksen tai tägäyksen arvo liikkuu 100 000 – 150 000 euron välissä. Miksei suomalainenkin urheilija voisi älykkäällä some-strategialla luoda tavoitettavuutta ja vaikuttavuutta, mistä yritykset ovat valmiita maksamaan. Urheilijan on helppo olla tuotteiden, omien arvojensa tai aatteidensa äänenkannattaja ja näin luoda omaa brändiä.

Jyrki LouhiJyrki Louhi on työskennellyt KPMG:llä elokuusta lähtien. Hän toimii asiantuntijana niin Sports Advisoryssa kuin Tilintarkastuksen ja verotuksen yksiköissä.

Louhi on entinen jääkiekkoilija, joka pelasi ammatikseen 15 vuotta sekä Suomen että Ruotsin pääsarjoissa. Uran jälkeen ja vapaa-ajallaan Jyrki on toiminut aktiivisesti niin jääkiekon kuin moottoriurheilunkin parissa.

Mies katsoo kiikareilla

Mihin liike-elämä tarvitsee entisiä huippu-urheilijoita?

Onko urheilu-uraansa lopetteleva huippu-urheilija tutkintoja suorittamaton väliinputoaja, vai jo yhden ammatin kautta kokemusta kerännyt moniosaaja? Molemmista ääripäistä löytyy eläviä esimerkkejä.

Kansainvälisellä tasolla kilpailleen urheilijan on täytynyt tehdä töitä pitkäjänteisesti, kohdata väistämättäkin pettymyksiä ja nousta niistä huolimatta ylös yhä uudestaan, sekä etsiä omia rajojaan. Näille ominaisuuksille on pakko olla kysyntää myös liike-elämässä.

Vai mitäpä tuumaat urheilijasta, joka on edellisen kauden jälkeen jälleen puoli vuotta harjoitellut ja valmistautunut kisakauteen ja loukkaa polven eturistisiteen juuri ennen kauden alkua? Polvileikkauksen jälkeen ”normaaliin toimistotyöhön” voisi palata lähes heti, mutta huippu-urheilijalla tuleva kisakausi on väistämättä ohi. Seuraava mahdollisuus näyttää taitonsa ja saavuttaa menestystä on vuoden päästä uuden kisakauden alkaessa – vasta kaiken vaadittavan kuntoutuksen ja uuden harjoituskauden jälkeen.

Siirtyminen huippu-urheilijasta liike-elämän tiimipelaajaksi

Huippu-urheilija tarvitsee useita tukihenkilöitä matkalla maailman huipulle. Taustalle tarvitaan ammattimaista valmennus-, huolto-, lääkäri- ja asioidenhoito-osaamista. Silti kukaan muu tai mikään järjestelmä ei nosta urheilijaa viimeisiä askelmia maailman huipulle. Ne askeleet on otettava itse. Tarvitaan ennen kaikkea omistautumista, ainaista itsensä epämukavuusalueelle viemistä ja uskallusta kokeilla uusia metodeja kehittyäkseen. Ei riitä, että kopioi muita, vaan on oltava parempi. Ero on hiuksenhieno hyvän ja huipun välillä – harvoin se on sattumaa. Ihan kuten muussakin työelämässä.

Urheilijalla itsellään on iso vastuu urastaan, mutta oman tiimin merkitystä ei pidä unohtaa. Tiimi luo olosuhteet ja erityisesti menestyksen mahdollistavan ilmapiirin. Urheilija on valmentajan lisäksi vastuussa ilmapiiristä. Kun urheilija antaa kaikkensa sitoutuneesti, on valmentajakin (=johtaja) valmis laittamaan itsensä likoon . Myös kannustus ja hyvästä työstä huomioiminen tulee tapahtua molempiin suuntiin – se on menestyvän tiimin rakentamista.

Uran loppuessa edellytykset ovat olemassa, mutta vaihto muuhun työelämään ei tapahdu automaattisesti. Samoja ominaisuuksia päämäärätietoisesta työnteosta on hyödynnettävä myös jatkossa. Kukaan ei tule hakemaan menestynyttäkään urheilijaa kotisohvalta töihin.

Itsensä haastaminen kannattaa aina

Omaa uraa lopettaessa, 18 vuotta 200 matkavuorokauden vuositahdilla maailmancupin tasolla kilpailleena tuntui aluksi houkuttelevalta pitää leppoisa välivuosi. Olisi kerrankin aikaa ”tehdä mitä huvittaa”. Onneni olivat lähipiirin ihmiset, jotka ymmärsivät heti haastaa miettimään uusia motivaation kohteita täysin muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Liian pitkä joutenolo olisi voinut johtaa vaikeuksiin tarttua myöhemmin uusiin asioihin, joita ei vielä osaa, mutta voi oppia nopeasti samalla huippu-urheilijan luonteella.

Huippu-urheilu-uran jälkeenkin sitä kokee ajoittaista stressiä aikatauluista ja riittävästä osaamisesta uusilla alueilla. Silti olen vakuuttunut, että se tuo sisältöä ja mielekkyyttä elämään. Uskon ja toivon, että suomalaisessa liike-elämässä arvostetaan entisiä huippu-urheilijoita, jotka ovat valmiita opettelemaan liike-elämän lainalaisuuksia.

Olen tässä juuri jäämässä äitiyslomalle. Sporttia ja suomalaista liike-elämää tulee varmasti seurattua perhearjen sivussa myös kesällä. Tiiviimmin KPMG:n Sports Advisory -tiimiin palaan jälleen äitiysloman jälkeen. Sporttista kevättä ja kesää!

Tanja Poutiainen-Rinne toimii KPMG:n Sports Advisory -tiimin erityisasiantuntijana.