Kohti kestävää arvonluontia

Kohti kestävää arvonluontia

Miltä teknologiayrityksen tuloslaskelma näyttäisi, jos siinä huomioitaisiin asiakkaiden päästövähennysten yhteiskuntataloudellinen arvo? Millaista sosiaalista pääomaa lisäävää arvoa mobiiliratkaisuja tarjoava yritys luo asiakkailleen? Kuinka suuri yhteiskuntataloudellinen hyöty syntyy jätteiden käytöstä raaka-aineena? Miten sähkökäyttöisen joukkoliikenteen kannattavuus muuttuu, kun sen ympäristö- ja sosiaaliset hyödyt huomioidaan rahassa?

Eräs keskeisimmistä käsitteistä yritysvastuussa tänä päivänä on arvo, tai tarkemmin arvonluonti. Arvonluonnin määritelmiä on monia, mutta yritysmaailmassa se on ensisijaisesti taloudellista arvon luontia osakkeenomistajille voiton, osinkojen ja pääoman kertymän muodossa. Kutsumme tätä liiketaloudelliseksi arvoksi, joka on globaalin talousjärjestelmän keskipisteessä. Yritysjohtajien tehtävänä on luoda liiketaloudellista arvoa. Sitä heiltä odottavat sekä sijoittajat että media, ja siihen perustuu myös heidän palkitsemisensa.

Liiketaloudellisen arvon lisäksi on olemassa toinen liitännäinen arvonluonti, jonka painoarvo kasvaa jatkuvasti yritysten agendoilla. Kyseessä on yhteiskuntataloudellinen arvonluonti.

Mitä on yhteiskuntataloudellinen arvo ja miten sitä luodaan?

Yritykset luovat arvoa yhteiskunnalle kolmella tavalla:

  • Taloudellisesti, muun muassa maksamalla veroja, luomalla työpaikkoja ja maksamalla palkkaa työntekijöille.
  • Sosiaalisesti, esimerkiksi tuottamalla hyödykkeitä ja palveluita, jotka parantavat ihmisten elämää.
  • Ympäristö huomioon ottaen, esimerkiksi tuottamalla uusiutuvaa energiaa, hyötykäyttämällä jätettä tai tuottamalla hyödykkeitä ja palveluita, jotka kohentavat ympäristön tilaa.

Samalla yritykset kuitenkin saattavat pienentää yhteiskuntataloudellista arvoa harjoittaessaan liiketoimintaa, esimerkiksi jos ne sekaantuvat lahjontaan, maksavat alhaisia palkkoja tai kuormittavat ympäristöä.

Miksi sinun on tärkeää ymmärtää yhteiskuntataloudellista arvonluontia?

Regulaatio kannustaa yritystäsi luomaan yhteiskuntataloudellista arvoa. Esimerkkejä tästä ovat muun muassa päästökauppa, epäterveellisten hyödykkeiden verottaminen ja raportointivaatimusten lisääminen.

Myös sidosryhmät kuten työntekijät, asiakkaat, paikallisyhteisöt ja kansalaisjärjestöt odottavat, että yrityksesi luo arvoa yhteiskunnalle, eikä vain osakkeenomistajille.

Lisäksi on muistettava, että markkinat muuttuvat jatkuvasti. Uusilla teollisuudenaloilla, jotka luovat arvoa yhteiskunnalle ratkaisemalla sosiaalisia ja ympäristöongelmia, on valtava liiketoimintapotentiaali. Älykkäät kaupunkiteknologiat, kiertotalouden konseptit ja uusiutuvan energian ratkaisut ovat tästä muutamia esimerkkejä.

Miten mitata yrityksen luomaa – ja tuhoamaa – arvoa yhteiskunnalle?

Yhteiskuntataloudellisen arvon laskeminen ei ole uutta. Suomessa liikenteen väylähankkeiden taloudellisen arvioinnin yhteydessä päästöt ja melu on arvioitu jo 1990-luvulla. Muoti- ja urheiluvaatevalmistaja Puma julkaisi ympäristövaikutukset sisältävän tuloslaskelmansa jo neljä vuotta sitten.

On olemassa runsaasti dataa, jonka perusteella yhteiskunnallinen arvo on laskettavissa taloudellisin termein. Tarve yritysten toiminnan ja investointien yhteiskuntataloudellisen arvonluonnin arvioimiseksi on ilmeinen ja kiinnostus suuri. On kuitenkin hyväksyttävä, että data ja metodologiat eivät salli yhtä vahvoja arvioita, kuin puhtaat finanssilaskelmat. Tästä huolimatta metodologiat mahdollistavat luotettavan tavan tunnistaa, vertailla ja hallita keskeisimmät elementit yrityksen arvonluonnissa, ja antavat eväät vastata sidosryhmien odotuksiin. Euromääräisen hintalapun laskeminen arvonluonnille voi mullistaa yritysvastuun kentän.

Talousosaaminen ja yritysvastuu käsi kädessä

Harva johtajana toimiva rahoituksen ja yritystalouden ammattilainen on samalla yritysvastuun osaaja. Yritysvastuu ei ole ollut osa jokapäiväistä työtä, eikä yritysvastuun terminologia tai kieli ole tuttua. Ennen kuin tämä kuilu yritysvastuuosaajien ja taloussammattilaisten välillä saadaan poistettua, yritysvastuulla tulee olemaan haasteita saavuttaa asema, jonka se ansaitsee – jotta johtajat onnistuisivat työssään paremmin.

Jos yrityksesi luo arvoa sekä liiketaloudellisesti että yhteiskuntataloudellisesti, sillä on vankka jalansija myös tulevaisuudessa. Suomi tarvitsee yrityksiä, joilla on kerrottavanaan menestystarinoita arvonluonnista.

KPMG on kehittänyt KPMG True Value-metodologian, jonka avulla esimerkiksi yritysten, investointien ja projektien sekä liiketaloudellista että yhteiskuntataloudellista arvonluontia voidaan mitata euroissa.

Käy lukemassa myös edelliset blogikirjoitukseni “Kyvykäs sijoittaja osaa raportoida ja sijoittaja arvostaa” sekä ”Edelläkävijä kääntää yritysvastuun riskit ja mahdollisuudet euroiksi”.

tomas-otterstrom-100x100Partner Tomas Otterström vastaa KPMG:n vastuullisen sijoittamisen, ilmasto- ja yritysvastuun palveluista. Hänellä on parinkymmenen vuoden kokemus liikkeenjohdon konsultoinnin, sijoitus- ja varainhoitotoiminnan sekä yritysvastuun johtotehtävistä.

Vapaa-aikaansa Tomas viettää perheensä kanssa sekä sulkapalloa jahdaten, johtamiskirjoja lukien että elämysmatkailua harrastaen. Hän on myös hyvän ruuan ystävä.

Kyvykäs johto osaa raportoida – ja sijoittaja arvostaa

Yrityksen raportoinnin laatu vaikuttaa sijoittajien ja muiden sidosryhmien käsitykseen johdon kyvykkyydestä. Tällä taas on potentiaalia vaikuttaa pääoman hankinnan kustannuksiin, sillä sijoittajat ovat strategian, kannattavuuden ja kasvun lisäksi kiinnostuneita sijoituskohteiden johdon osaamisesta tehdessään päätöksiä. Kysyntä taloudellisesti merkityksellisen yritysvastuutiedon raportoinnille on vahvassa nousussa.

Parin viime vuoden aikana liike-elämässä on keskusteltu paljon yritysvastuuraportoinnin muodosta, kontekstista ja sisällöstä. Terveenä lähtökohtana uusissa raportoinnin viitekehyksissä on liiketaloudellisesti merkityksellisen yritysvastuutiedon raportointi. Merkityksellisen tiedon esille saaminen edellyttää analyysiä, jossa yritys kartoittaa sekä liiketoimintojen että sidosryhmien kannalta relevantteja teemoja.

Mikä ei-taloudellinen tieto?

Trendinä on viimeaikoina ollut perinteisen taloudellisen tiedon ja niin sanotun ei-taloudellisen tiedon yhdistäminen. Jälkimmäisellä tarkoitetaan käytännössä yritysvastuuta, eli taloudellista vastuuta yhdistettynä sosiaaliseen- ja ympäristövastuuseen. Siksi ”liiketaloudellisesti relevantti yritysvastuutieto” on kuvaavampi termi kuin ”ei-taloudellinen tieto”. Eihän Suomen urheiluelämääkään jaeta ”jääkiekkoon” ja ”ei-jääkiekkoon”.

Kehitettävää arvonluonnin ja yritysvastuun esiin tuomisessa

Tyypillisesti raportointi keskittyy menneeseen tilikauteen. Tästä seuraa se, että pitkän aikavälin arvoon vaikuttavat tekijät eivät saa ansaitsemaansa huomiota, pääomamarkkinat hinnoittelevat riskejä, joita tosiallisesti jo hallitaan, ja sijoittajat keskittyvät lyhyen aikavälin tuloksiin, koska he eivät saa selkeää kuvaa tulevasta. Analyytikko joutuu täyttämään aukot omilla oletuksillaan. Monella yrityksellä on parantamisen varaa arvonluontikyvyn kuvaamisessa eri aikaväleillä sekä yritysvastuun roolin esiin tuomisessa arvonluonnissa.

Riippumatta valittavasta raportoinnin viitekehyksestä, sinun kannattaa yrityksesi raportoinnissa osoittaa kolme tärkeää asiaa:

  1. Ymmärrät toimintaympäristöösi vaikuttavia tekijöitä ja markkinatilanteen kehitystä. Raportoinnissa kannattaa tuoda myös esiin, että sinulla on markkinatilanteeseen pohjautuva selkeä strategia ja liiketoimintamalli, joilla pärjäät myös tulevaisuudessa. Liiketoimintamallin selkeä kuvaaminen on tärkeä osa raportoinnin laatua.
  2. Sijoittajat haluavat tietää, miten yrityksesi tekee voittoa ja luo arvoa, joka johtaa kassavirtaan tulevaisuudessa. Osa toimintaympäristöön vaikuttavista megatrendeistä on yritysvastuupainotteisia, ja yritysten markkinoihin vaikuttavat sidosryhmien kasvavat yritysvastuun odotukset. Sinun on syytä analysoida, miten yritysvastuu vaikuttaa yrityksesi kilpailukykyyn ja kassavirtaan.
  3. Sijoittajia kiinnostavat myös strategiset tavoitteet ja toimet, joilla yrityksesi pääsee tavoitteisiinsa. On siis tärkeää, että kerrot edistymisestäsi myös strategisten yritysvastuutavoitteiden saavuttamisessa.

Johda kilpajuoksua ja erottaudu raportoinnillasi!

Sijoittajien yritysvastuuindekseissä menestyneet suomalaiset yritykset ovat osoittaneet, että ne kykenevät paitsi tekemään oikeita asioita myös raportoimaan niistä. Tämä vaikuttaa myönteisesti niin sijoittajien, asiakkaiden kuin muidenkin sidosryhmien arvostukseen.

Riskien raportoinnissa on monella yrityksellä kuitenkin vielä parannettavaa. Sijoittajia kiinnostaa tietää, onko riskejä arvioitu, mitkä riskit ovat nousseet esille, ja miten niitä hallitaan. Jotta voit kertoa yritysvastuuriskien hallinnasta uskottavasti, sinun täytyy ensin tunnistaa, arvioida ja vastuuttaa ne. Tämä näyttää olevan monella yrityksellä vielä kesken ja siksi onkin hyvä sauma sinulle ja yrityksellesi erottautua ja saada kilpailuetua.

Harvard Business Schoolin viime vuonna toteuttamassa tutkimuksessa päädyttiin tulokseen, jossa niillä yrityksillä, jotka laativat integroidun raportin on enemmän pitkäaikaisia ja vähemmän nopeita voittoja hakevia sijoittajia. Mitä paremmin yritys noudattaa viitekehystä, sitä selvemmin ero näkyy omistuspohjassa.

Integrointi kantaa hedelmää!

Käy lukemassa myös aikaisemmat blogikirjoitukseni ”Edelläkävijä kääntää yritysvastuun riskit ja mahdollisuudet euroiksi” ja ”Yritysvastuustrategia on vastuunotto yhtiösi menestyksestä ja arvonnoususta”.

tomas-otterstrom-100x100Partner Tomas Otterström vastaa KPMG:n vastuullisen sijoittamisen, ilmasto- ja yritysvastuun palveluista. Hänellä on parinkymmenen vuoden kokemus liikkeenjohdon konsultoinnin, sijoitus- ja varainhoitotoiminnan sekä yritysvastuun johtotehtävistä.

Vapaa-aikaansa Tomas viettää perheensä kanssa sekä sulkapalloa jahdaten, johtamiskirjoja lukien että elämysmatkailua harrastaen. Hän on myös hyvän ruuan ystävä.

Kerro Venäjä-riskeistä tilinpäätöksessä – Suojaat oman selustasi!

Vielä edellisvuonna suomalaisyritykset kertoivat Venäjä-seikkailuistaan varsin mieluusti. Nyt kun kiinnostuneita olisi entistä enemmän, ei sankaritarinoita juuri kuule. Tilinpäätöksessä yhtiön tulee kertoa onnistumistensa lisäksi liiketoimintaan liittyvistä riskeistä. Nykyisessä maailmantilassa yhtiön Venäjä-uutiset jopa kasvattavat painoarvoaan raportoinnissa.

Venäjän toimintoihin eivät välttämättä päde enää samat vanhat oletukset. Palataan perustavanlaatuisten kysymysten äärelle. Pyöriikö tuotantolaitoksesi entiseen malliin? Onko myyntiyhtiölläsi asiakkaita ja tuotteillesi kysyntää uudessa tilanteessa? Muuttuvatko käyvän arvon perustana olevat vuokrasopimukset?

Muutokset suomalaisyritysten Venäjä-suunnitelmiin ovat olleet toistaiseksi maltillisia, mutta liiketoiminta Moskovassa ja Pietarissa on muuttunut. Monet pienet länsitoimijat ovat lähteneet Venäjän markkinoilta ja suuremmat yritykset ovat supistaneet toimintojaan. Valuuttapohjaisia sopimuksia on viime aikoina vaihdettu ruplamääräisiksi. Lähteneen asiakkaan tilalle on heikossa markkinatilanteessa hankala löytää uutta.

Tilinpäätöksessä luupin alle joutuvat arvostuskysymykset, arvonalentumiset ja niiden testaus

Kuluttajien ostovoima heikkeni syksyn aikana. Kalliista ulkomaisista tuotteista tulee entistä helpommin epäkurantteja. Venäläisessä tilinpäätöksessä hitaasti kiertävien tuotteiden arvostukseen ei oteta kantaa, vaikka emoyhtiön raportoinnissa ne olisi alaskirjattava.

EU:n ja Yhdysvaltojen Venäjälle asettamat talouspakotteet heikentävät liiketoiminnan rahoitusmahdollisuuksia. Yritysten maksuvalmiustilanne heikkenee. Venäläiseen kirjanpitoon tehty luottotappiovaraus ei useinkaan ole länsiraportoinnin näkökulmasta riittävä.

Vuoden päättävään ruplan kurssiin liittyy aina monenlaisia intressejä. Joulukuun puolessa välissä eurolla sai ruplia lähes sata, mutta 31. joulukuuta vaihtokurssi oli enää 68 ruplaa eurolta. Rupla saattaa vielä heiketä kevään mittaan ja kurssimuutokset vaikuttavat kuvaan tytäryhtiön tilasta. Venäjän markkinoiden rajut heilahtelut ovat jatkuneet koko viime syksyn, eikä ole syytä olettaa, että kevätpuolella meno olisi tasaisempaa. Tilinpäätöshetken jälkeiset tapahtumat on tarpeen vaatiessa raportoitava.

Venäjäsijoitusten painoarvo ei kaikessa liiketoiminnassa ole ollut sidosryhmiä hetkauttava tieto. Nyt myös Finanssivalvonta on ilmaissut kiinnostuksensa ja lisännyt yhtiön riippuvuuden Venäjästä huomioitavaksi riskitekijäksi IFRS-valvonnassa. Tilanteen muuttuessa sijoitukset itänaapuriin kiinnostavat eri tahoja entistä enemmän. Kertomalla toiminnasta riittävästi tilinpäätöksessä ja sen liitetiedoissa johto suojaa myös omaa selustaansa.

Käy lukemassa myös edelliset blogitekstini ”Reagoi ajoissa epävarmuuteen Venäjällä – Muista nämä 5 neuvoa!” ja ”Suhtaudu investointeihisi Venäjällä pitkäjänteisesti – Ukrainasta huolimatta”.

Risto Rausti on työskennellyt useita vuosia taloushallinnon tehtävissä Venäjällä ja toimii nykyisin KPMG:n asiantuntijana Venäjän liiketoiminta-alueella.

Suomen ei kannata olla koekaniini veroraportoinnin kasvattamisessa

Verotulot riittävät yhä huonommin äänestäjille luvattujen julkisten palvelujen tuottamiseen. Valtiovarainministeriöt joutuvat keksimään uusien verotuskohteiden ohella myös tukittavia porsaanreikiä. Tällaisia on löytynyt muun muassa Irlannista, jota monet, pääasiassa yhdysvaltalaiset suuryritykset käyttävät verosuunnittelussa siirtäessään tuloja edelleen veroparatiiseihin. Tämä on herättänyt kansalaisjärjestöt ja vähitellen myös OECD:n pohtimaan aloitteita veropohjan rapautumisen estämiseksi.

Eräs OECD:n aloitteista on vaatimus maakohtaisesta verotietojen raportoinnista. Aloitteen mukaan yritysten tulisi siirtohinnoitteludokumentoinnin osana eritellä myös muun muassa maakohtainen liikevaihto konsernin sisäiseen ja ulkoiseen jaoteltuna, voitto, maksetut ja suoriteperusteisesti kertyneet verot, sijoitettu pääoma, voitto ja työntekijöiden lukumäärä. Lisäksi aloitteessa esitetään raportoitavaksi eri maissa sijaitsevat tytäryhtiöt, sivuliikkeet ja muut yksiköt, ja selvittämään kunkin osalta näiden pääasialliset liiketoiminnot. Kuulostaa työläältä ja monimutkaiselta – ja sitä se myös on. Aloitetta kuitenkin perustellaan sillä, että näin veroviranomaiset saavat paremmat taustatiedot siirtohinnoittelua koskeviin verotarkastuksiin.

OECD ei ole ainoa maakohtaisia verotietoja vaativa taho. Suomessa valtion enemmistöomisteisten yhtiöiden edellytetään raportoivan maakohtaiset veronsa julkisesti. Vaatimusta perustellaan avoimuudella.

Mitkä ovat raportoinnin kustannukset? Entä hyödyt?

Aloitteissa ei juurikaan ole pohdittu lisääntyvän raportoinnin kustannuksia tai hyötyjä. Kuten aina, lisääntyneen raportoinnin kustannukset jäävät yritysten maksettavaksi, joten aloitteentekijöiden ei tarvitse niistä välittää. Yritysten taloushallinto-osastot tarvitsevat lisää työvoimaa tai ulkopuolista apua tietojärjestelmien säätämiseen, joten lisääntyvä raportointi saattaa väliaikaisesti parantaa työllisyyttä. Toisaalta tästä aiheutuvat kustannukset ovat yrityksille verotuksessa vähennyskelpoisia (ellei tätä keksitä kieltää), joten ainakin tältä osin valtioiden verotulot jopa pienenevät.

Kannattaako Suomen olla veronkierron estämisen eturintamassa?

Suomessa aloitteita on perusteltu yleisellä pyrkimyksellä olla veronkierron estämisen eturintamassa. Suomen verottajalla on kuitenkin toistaiseksi ollut laajat valtuudet saada yrityksiltä kaikki haluamansa tiedot, mukaan lukien OECD:n aloitteen piiriin kuuluvat tiedot ulkomaisten konserniyksiköiden osalta. Toisaalta Suomen kattavan väliyhteisölainsäädännön ansiosta suomalaisilla yrityksillä ei ole edes intressiä siirtää tulojaan veroparatiiseihin. Näin ollen kukaan ei ole esittänyt, miten maakohtainen verotietojen raportointi konkreettisesti parantaa Suomen veroviranomaisten jo ennestään laajoja mahdollisuuksia torjua veronkiertoa. Ainakaan tiedonpuute ei ole estänyt veroviranomaista esittämästä siirtohinnoitteluun liittyen merkittäviä lisäyksiä yritysten verotettavaan tuloon.

Ei ole uskottavaa, että Suomen tai muidenkaan maiden verottaja saa kerättyä lisääntyvän raportointivelvoitteen perusteella lisää verotuloja. Siksi herääkin kysymys, kannattaisiko Suomen vaihteeksi olla pyrkimättä eturiviin koekaniiniksi. Kuten Outotecin talous- ja rahoitusjohtaja Mikko Puolakkakin Kauppalehden haastattelussa (20.10) toteaa, kysynkin, kannattaisiko meidän seurata ensin muiden maiden kokemuksia siitä, tuottaako maakohtainen verotietojen raportointi todella yhteiseen kassaan verotuloja. Vai onko ainoa tarkoitus antaa julkisuuteen kuva, että poliittiset päättäjät ovat tekevinään jotakin hyödyllistä julkisen talouden vajeen kattamiseksi?

Käy lukemassa myös edelliset blogikirjoitukseni ”Miten välttää punainen kortti veromuutosten pelikentällä?” ja ”Verottaja tuntee liiketoimintasi sinua paremmin”.

eric_sandelin_100x100Partner Eric Sandelinilla on 15 vuoden kokemus KPMG:llä yritysten siirtohinnoittelusta ja kansainvälisestä verotuksesta.

Ericin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi opiskelevaa lasta. Harrastuksinaan hän kuntoilee ja havainnoi maailman tapahtumia ja ilmiöitä.

Yritysvastuustrategia on vastuunotto yhtiösi menestyksestä ja arvonnoususta

”Yritysvastuustrategia? Mehän olemme vastuullisia, vaikka meillä on vähän parannettavaa vastuullisuuden kommunikoinnissa.”

Keskustelu yritysvastuusta kääntyy liian usein viestinnän suuntaan. On toki mahdollista, että yrityksen ainoa puutteellinen yritysvastuun osa onkin juuri viestintä. Se miten asiat koetaan, on tosiasioita ratkaisevampaa. Perception is everything!

Viestintä on kuitenkin vain yksi osa ketjusta. Myöskään raportointia ei tulisi ylikorostaa, koska yritysvastuu syntyy liiketoiminnan prosesseista ja toiminnoista eli teoista, osana jokapäiväistä johtamista ja päätöksentekoa. ”Raportointi edellä” -toimiminen saattaa paitsi johtaa substanssiköyhään tulokseen, se antaa myös viherpesun maun. Lukija aistii nopeasti jos viestin takana ei ole uskottavaa sitoutumista, tavoitteita, prosesseja, päätöksiä eikä yritysvastuun ammattiosaamista.

Yritysvastuu on liian harvoin osa liiketoimintastrategiaa

Yritysvastuun strategiset näkökohdat sisältyvät harvoin liiketoimintastrategiaan. Tämä onkin viesteistäni tärkein: yritysvastuu on keskeinen osa liiketoimintastrategiaa ja sen merkitys kasvaa jatkuvasti. Tässä hallituksella ja johtoryhmällä on keskeinen rooli. Yritysvastuuta pitää johtaa ja sille pitää asettaa selkeitä tavoitteita. Kokemukseni mukaan näin tapahtuu liian harvoin.

Yritysvastuu kattaa koko arvoketjun

Aikoinaan yritysvastuu koski ensisijaisesti päästöjen hallintaa ja työturvallisuutta. Viime vuosien aikana yritysvastuun merkitys on kasvanut ja laajentunut nopeasti. Mukaan ovat astuneet muun muassa sosiaaliset ja hallintotapaan liittyvät näkökohdat sekä vuorovaikutus sidosryhmien kanssa. Yritysvastuu ulottuu yli koko arvoketjun, raaka-aineiden hankinnasta tuotteiden loppusijoitukseen sidosryhmävaikutuksia unohtamatta. Sijoittajat puhuvat tyypillisesti ESG:stä (environmental, social and governance aspects). Käytännössä sekä yritykset että sijoittajat pyrkivät vastuuasiat huomioimalla parempaan riskienhallintaan ja sitä kautta parempaan kannattavuuteen ja tuottoon.

Yritysvastuu on jatkuvassa kehityksessä. Teemojen ja toimintaympäristön seuraaminen ja ennakoiminen edellyttävät jatkuvaa työtä ja perehtymistä. Yritysvastuun sisällön laajentumisen ja sen liiketoiminnallisen merkityksen kasvamisen myötä johtamiseen tarvitaan uutta osaamista.

Liiketaloudellinen näkökulma on ratkaiseva

Hyvä yritysvastuustrategia ottaa huomioon tärkeiden sidosryhmien odotukset ja arvot. Eri sidosryhmien näkemysten painoarvot saattavat korostua yrityksen tilanteen mukaan. Asiakkaat ja henkilöstö ovat aina tärkeimpiä sidosryhmiä. Omistajien ja sijoittajien näkemykset korostuvat entisestään listautumis- tai rahoitustilanteessa, viranomaisten näkemykset lupa- ja valvontatilanteissa. Yritysvastuukysymysten olennaisuusmäärittelyssä huolellinen liiketoiminnallinen analyysi on tarpeen sidosryhmäanalyysin rinnalla.

Yritysvastuu nousee luonnollisesti myös riskienhallinnan asialistalle. Yllättävän harva yritys on huomioinut yritysvastuun haasteet riskienarvioinnissa, mikä näkyy riskien puutteellisessa hallinnassa. Jokaisen yrityksen tulisi analysoida, miten eri yritysvastuun osa-alueilla olevat riskit aiheuttavat realisoituessaan myynnin menetystä, kustannusten nousua, uusia odottamattomia investointitarpeita tai velvoitteiden ja juridisen vastuun kasvua.

Entä maineen kolhiintuminen? Pahimmillaan yritysvastuuriskin realisoituessa niin maine kuin välitön kilpailukyky asiakasrajapinnassa heikkenevät. Uhkakuvina ovat niin ikään sijoittajaluottamuksen heikentyminen tai velvoitteenhoidon kustannusten nousu.

Yritysvastuussa on kyse myös mahdollisuuksista. Usean yrityksen olisi hyvä etsiä liiketoimintamahdollisuuksia yritysvastuun kautta ja miettiä, mitkä yritysvastuun ominaisuudet kuvaavat ja tukevat heidän brändejään.

Yritysvastuu kuuluu ylimmälle johdolle

Vastuut ja roolit yritysvastuun johtamisessa on allokoitu eri tavoin eri yrityksissä. Monen yrityksen hallituksessa onkin yksi tai useampi yritysvastuun toteutumista seuraava henkilö. Operatiivisenkin vastuun pitää olla riittävän korkealla. Sidosryhmät voivat päätellä yrityksen suhtautumisen yritysvastuuseen muun muassa siitä, onko yrityksellä yritysvastuupäällikkö vai -johtaja, onko hän johtoryhmässä ja raportoiko hän viestintä- tai markkinointijohtajalle, talousjohtajalle vai toimitusjohtajalle. Monet sidosryhmät odottavat, että yritysvastuu on ylimmän johdon asialistalla.

…ja takaisin viestintään ja raportointiin

Raportointi ja viestintä seuraavat yritysvastuun toteuttamista ja tuloksellisuutta. Raportointi on itse asiassa pääasiallinen yritysvastuun tiedon lähde useille sidosryhmille. Raportoinnissakin on tehtävä tärkeitä valintoja viestinnän tavoitteista, avoimuuden tasosta ja pääasiallisista kohderyhmistä.

Tavoitetason asettamisessa lähtökohtana voi tietysti olla lainsäädännön ja normiston noudattaminen, mutta jos yritysvastuuraportin keskeinen viesti on, että yritys noudattaa lakia, se ei vielä suurta kunnioitusta herätä.

Yritysvastuu on muutakin kuin vastuuta ympäristöstä ja turvallisuudesta. Se on vastuunotto yrityksestä ja sen tulevaisuudesta, menestyksestä ja arvonnoususta. Ja tämä tekee siitä osan liiketoimintastrategiaa. Hyvä yritysvastuustrategia on kohtalonkysymys, joka ratkaisee tulevaisuutesi.

Käy lukemassa myös viimeisimmät kirjoitukseni ”Ilmastonmuutos on miljardibisnes” ja ”Viisas johto tuottaa lisäarvoa myös raportointivaiheessa”.

tomas-otterstrom-100x100Partner Tomas Otterström vastaa KPMG:n vastuullisen sijoittamisen, ilmasto- ja yritysvastuun palveluista. Hänellä on parinkymmenen vuoden kokemus liikkeenjohdon konsultoinnin, sijoitus- ja varainhoitotoiminnan sekä yritysvastuun johtotehtävistä.

Vapaa-aikaansa Tomas viettää perheensä kanssa sekä sulkapalloa jahdaten, johtamiskirjoja lukien että elämysmatkailua harrastaen. Hän on myös hyvän ruuan ystävä.

Nyt keskitytään tulevaisuuteen. Myös raportoinnissa.

Nyt keskitytään tulevaisuuteen. Myös raportoinnissa.

Maailmalla uusi lähestymistapa raportointiin liittyen valtaa vahvasti alaa. Hankkeen nimi on ”Integrated Reporting” (IR), ja sen perusajatuksena on saada yritykset kertomaan sijoittajille ja muille intressiryhmille asioistaan keskittyen tulevaisuuteen. 

Integroidussa raportissa painotetaan tulevaisuuden näkymiä, yrityksen ansaintalogiikkaa ja liiketoimintamallia sekä vuorovaikutusta ympäröivään yhteiskuntaan yhdistämällä ja parantamalla nykyistä vuosikertomus-, vastuullisuus- ja sijoittajainformaatiota, olennaisia asioita korostaen. Ohessa kuusi keskeistä kysymystä ja vastausta.

1. Tuleeko raportoinnin määrä kasvamaan tulevaisuudessa?

Ei. Tavoitteena on päinvastoin vähentää raportointimäärää keskimäärin keskittymällä yrityksen arvonmuodostuksen kannalta olennaisiin asioihin.

2. Miten raportointi tulee muuttumaan nykyiseen verrattuna?

Raportoinnissa tulisi kertoa yrityksen vaikutuksista ympäröivään yhteisöön kuuden eri pääomalajin muutosten kautta. Näitä ovat taloudellinen, tuotantorakenteiden, aineeton, inhimillinen, sosiaalinen ja luonnon pääoma. Tässäkin pätee olennaisuuden periaate.

3. Kuinka paljon tulevaisuudesta pitää kertoa?

Lukuja ei tarvitse kertoa ellei halua, ja usein sekä kilpailutilanne että pörssien vaatimukset tekevät sen ei-toivotuksi asiaksi johdolle. Sen sijaan strategian painopisteet, liiketoiminnan ajurit, mahdollisuudet ja riskit liiketoiminnassa sekä muut keskeiset valitun liiketoimintamallin ydinkohdat arvonluonnin kannalta on hyvä tuoda esille. Tavoitteena on se, että sijoittaja itse näiden asioiden pohjalta ymmärtää paremmin arvonmuodostuksen ja voi tehdä parempia johtopäätöksiä yrityksen tulevaisuudesta.

4. Mikä taho on integroidun raportoinnin takana?

Kyseessä on itsesääntelyhanke, johon International Integrated Reporting Council (IIRC) on luonut asiasta viitekehyksen. Tämä viimeisteltiin joulukuussa 2013. IIRC koostuu edustajista sijoittajista, suuryrityksistä, viranomaisista, asiantuntijayrityksistä sekä muista intressiryhmistä.

5. Ovatko jotkut yritykset jo toteuttaneet integroituja raportteja?

IIRC:n pilottihankkeen osana 120 suuryritystä maailmanlaajuisesti aikoo siirtyä integroituun raportointiin kuluvan vuoden aikana. Tällaisia yrityksiä ovat muun muassa Coca Cola, Unilever, Danone ja Deutsche Bank.
Useat yritykset ovat siirtyneet integroituun raportointiin jo aikaisemminkin. Esimerkiksi koko Etelä-Afrikan pörssi on jo maaliskuusta 2010 toteuttanut integroitua raportointia ”noudata tai selitä”-periaatteella.

6. Entä mikä tilanne on Suomessa?

Yksittäiset yritykset tulevat toteuttamaan vuoden 2013 vuosikertomuksen integroidun raportoinnin periaatteiden mukaisesti. Integroitu raportointi siis tullee osaksi suomalaistenkin (listattujen) yritysten raportointia jollain aikavälillä. Tähän uuteen lähestymistapaan kannattaa varautua ajoissa, jotta ehdit uudistaa raportointia ennen kuin ulkopuolinen paine kasvaa liian kovaksi. Ja ennen kuin kilpailijasi ehtivät ensin ja paistattelevat positiivisesti julkisuuden ja sijoittajien valokeilassa.

Käy lukemassa myös edelliset kirjoitukseni Focus on next practices ja Pankkien sääntelyvyöry – Asiakas, kaiva kuvetta!.

Christian LiljeströmPartner Christian Liljeström vastaa KPMG:n neuvontapalveluista. Hän on toiminut liikkeenjohdon konsulttina yli 20 vuotta. Uransa aikana hän on nähnyt niin loputonta korkeasuhdannetta kuin yllättäviä taantumiakin sekä kuplan puhkeamisia. Maailma muuttuu ja yritykset sen mukana (tai edellä).

.