BEPS – häntä alkaa heiluttaa koiraa

OECD ja G20 julkaisivat 5.10. BEPS-hankkeen osana joukon raportteja, joista useat koskivat siirtohinnoittelua. BEPS-hankkeen tavoitteena on pyrkiä estämään kansainvälisten suuryritysten aggressiivinen verosuunnittelu, joka vaikuttaa valtioiden veropohjan murenemiseen ja voitonsiirtoon alemman verorasituksen piiriin.

Siirtohinnoittelua koskevien raporttien keskeinen ajatus on, että verotettava tulos tulee näyttää siellä, missä konsernin taloudellisesti merkittävin työ tehdään, kontrolloidaan ja kannetaan keskeiset riskit ja asetetaan merkittävimmät omaisuuserät riskille alttiiksi. Konserniyhtiöt, jotka ilman omia henkilö- ja muita resursseja ainoastaan rahoittavat konsernin keskeisiä toimintoja (esimerkiksi tutkimus- ja kehitystoimintaa), tai joille on pelkästään sopimusteknisesti siirretty liiketoiminnan riskejä, ovat lähtökohtaisesti oikeutettuja vain rutiinituottoon.

Konserniyhtiöiden välisten sopimusten vaikutukset korostuvat tulevaisuudessa

Osana siirtohinnoitteluohjeiden täsmentämistä korostetaan konserniyhtiöiden välisten sopimusten ja niiden tosiasiallisen toiminnan vertailua, sekä konsernin sisäisten liiketapahtumien liiketaloudellisen mielekkyyden arviointia muut konserniyhtiöille tarjolla olevat vaihtoehdot huomioon ottaen. Mikäli liiketapahtumaa ei voida pitää mielekkäänä, tai yhtiöiden tosiasiallinen toiminta ei vastaa kirjallista sopimusta, veroviranomainen voi sivuuttaa konserniyhtiöiden sopimat ehdot ja verottaa tosiasiallisen liiketapahtuman mukaisesti. Raportissa luonnollisesti todetaan, että verovelvollisen sopimien ehtojen sivuuttamiseen tulisi suhtautua varovaisesti ja liiketapahtuman mielekkyyttä ei tulisi kyseenalaistaa tilanteissa, joissa riippumattomien osapuolten välillä on vastaavanlaisia liiketapahtumia.

Meillä Suomessa on kokemusta konserniyhtiöiden sopimien ehtojen sivuuttamisesta ja liiketapahtumien uudelleenluokittelusta siirtohinnoittelua koskevien verotarkastusten yhteydessä. KHO tosin kielsi uudelleenluokittelun pelkästään siirtohinnoittelua koskevien riitojen yhteydessä kesällä 2014. Konserniverokeskus muutti lähestymistapaansa, ja pyrkii nyt verottamaan ”todellisen liiketapahtuman” perusteella uudelleenkarakterisoinnin sijaan. On odotettavissa, että OECD:n BEPS-hankkeen rohkaisema Konserniverokeskus kyseenalaistaa konserniyhtiöiden välisten sopimusten ehtoja ja liiketapahtumien mielekkyyttä entistä useammin.

Kasvavat riskit muuttavat toimintatapoja niin meillä kuin muualla

Riski konsernin sisäisten liiketapahtumien sivuuttamisesta ja verottamisesta veroviranomaisen näkemyksen mukaisen ”todellisen liiketapahtuman” perusteella aiheuttaa yrityksille merkittävää epävarmuutta tulevina vuosina. Riski ei tietenkään rajoitu vain Suomeen. Yritykset voivat pyrkiä hakemaan ennakkohinnoittelusopimuksia (APA) ja ennakkoratkaisuja merkittävimmistä konsernin sisäisistä liiketapahtumista, mutta jo pelkästään veroviranomaisten rajallisista resursseista johtuen tällä tavoin ei voida minimoida kaikkia riskejä.

Luultavaa on, että yritykset järjestävät sisäisiä liiketapahtumiaan veroviranomaisten hyvin tuntemien mallien mukaisiksi. Myyntiyhtiöistä tulee vähäriskisiä agentteja tai jakelijoita, joiden siirtohinnoittelua arvioidaan kustannusten päälle jäävän katteen perusteella. Siirtohinta asetetaan siten, että myyntiyhtiö tekee aina tasaista mutta matalaa voittoa. Vastaavasti valmistusyhtiöitä muutetaan entistä useammin vähäriskisiksi sopimusvalmistajiksi, jotka niin ikään tekevät alhaista ja varmaa voittoa. Monimutkaisempiin liiketapahtumiin voidaan rakentaa voitonjakomalli (profit split), jonka mukaan tulos tai tappio jaetaan konserniyhtiöiden kesken.

Odotettavissa kaavamaisia ratkaisuja?

Eräs siirtohinnoittelun keskeisiä periaatteita on tähän asti ollut, että verovelvollinen voi vapaasti päättää konsernin sisäisten liiketapahtumien hinnoittelusta ja OECD:n siirtohinnoittelumenetelmiä käytetään ainoastaan lopputuloksen markkinaehtoisuuden arviointiin. BEPS-hanke voi käytännössä johtaa tästä periaatteesta luopumiseen. Yritykset voivat olla vastahakoisia ottamaan sitä riskiä, että konsernin sisäinen liiketapahtuma sivuutetaan siksi, että veroviranomainen pitää sitä oman näkemyksensä perusteella liiketaloudellisesti epämielekkäänä, tai että toimintojen ja riskien jakautuminen ei vastaa veroviranomaisen käsitystä. Verovelvolliselle kaatuva todistustaakka yhdessä epävarmuuden aiheuttaman riskin kanssa voi ohjata yrityksiä entistä enemmän kaavamaisiin siirtohinnoitteluratkaisuihin, joita riippumattomien osapuolten välillä ei todellisuudessa esiinny.

Käy lukemassa myös edelliset blogini ”Voiko verottajan kanssa tehdä yhteistyötä?” ja ”Verottajan verojalanjälki näkyviin!”.

eric_sandelin_100x100Partner Eric Sandelinilla on 15 vuoden kokemus KPMG:llä yritysten siirtohinnoittelusta ja kansainvälisestä verotuksesta.

Ericin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi opiskelevaa lasta. Harrastuksinaan hän kuntoilee ja havainnoi maailman tapahtumia ja ilmiöitä.

Voiko verottajan kanssa tehdä yhteistyötä?

Konserniverokeskus on asiakastilaisuuksissaan ryhtynyt korostamaan yhteistyötä asiakasyritysten kanssa. Keinoiksi esitetään ainakin siirtohinnoittelun osalta muun muassa ennakoivaa ohjausta ja neuvontaa, joihin aiotaan panostaa. Toisaalta siirtohinnoittelua koskevissa veroriidoissa Konserniverokeskuksen toimintatapa ei näytä muuttuneen, vaan verovelvollisen näkökulmasta vaikuttaa edelleen siltä, että hallinto-oikeus on ensimmäinen taho, joka tutkii riidanalaista asiaa objektiivisesti. Onko viesti Konserniverokeskuksen yhteistyöhalusta yritysten näkökulmasta uskottava?

Tuoreet kokemukset osoittavat, että ainakin yksi toimiva yhteistyön muoto on kehittymässä: ennakkohinnoittelusopimus eli niin kutsuttu Advance Pricing Agreement, ”APA” . Ennakkohinnoittelusopimuksessa on kysymys siitä, että verovelvollinen pyytää kahta tai useampaa toimivaltaista veroviranomaista neuvottelemaan markkinaehtoisen siirtohinnan suuruudesta yrityksen suunnittelemassa konsernin sisäisessä liiketapahtumassa. Yleensä yritys on jo itse hahmotellut markkinaehtoista hinnoittelumallia, jonka se hakemuksessaan esittelee neuvotteluissa mukana olevien maiden veroviranomaiselle.

Ennakkohinnoittelusopimus vähentää epävarmuutta

Yrityksen kannalta ennakkohinnoittelusopimuksen etu on se, että siirtohinnoitteluongelmaan saadaan sitova ratkaisu useaksi vuodeksi, ja työläät veroriidat ja niihin liittyvä epävarmuus vältetään. Tavanomaisen ennakkoratkaisun eräs ongelma on ollut se, että Suomessa veroviranomaisella on pyrkimys varmistaa mahdollisimman suuri verotettava tulo Suomeen. Tällöin yritykselle on saattanut muodostua siirtohinnoitteluriski toiseen maahan. Ennakkohinnoittelusopimuksesta neuvottelee kaksi ammattitaitoista viranomaista, joten prosessi ei suosi erityisesti kumpaakaan, vaan luultavasti johtaa markkinaehtoiseen lopputulokseen.

Suomessa ei vielä ole ennakkohinnoittelusopimuksia koskevaa lainsäädäntöä toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, mutta Suomen solmimat verosopimukset antavat mahdollisuuden sopimusten neuvottelemiseen. Konserniverokeskus on ryhtynyt ennakkoluulottomasti työhön. Useita neuvotteluprosesseja on aloitettu, ja ensimmäisiä tuloksiakin on saatu. Neuvotteluprosessiin kuluva aika on tuntuvasti lyhempi kuin monivaiheisen veroriidan vaatima aika.

Win-win-tilanteet motivoivat yhteistyöhön

Luultavasti yritysten ohella myös Konserniverokeskus on havainnut, että asioiden sopiminen etukäteen säästää aikaa ja resursseja. Yhteistyölle yritysten ja Konserniverokeskuksen välillä lienee parhaat edellytykset silloin, kun molemmat osapuolet voivat odottaa hyötyvänsä siitä enemmän kuin vastakkainasettelusta. Yritysten näkökulmasta keskeistä on, että yhteistyöllä saadaan sitovasti varmuus veroratkaisujen hyväksyttävyydestä, ja että yhteistyön edellyttämä työmäärä on kohtuullinen verrattuna määräajoin toistuviin työläisiin verotarkastuksiin ja niitä seuraaviin riitoihin. Voidaan olettaa, että Konserniverokeskuksen kannalta yhteistyö on hyödyllistä silloin, kun sillä voidaan turvata Suomen veropohja luotettavammin ja kustannustehokkaammin kuin veroriidoilla. Todellisen yhteistyön kehittäminen edellyttääkin tällaisten ”win-win” -tilanteiden löytämistä. Ennakkohinnoittelusopimuksissa on päästy hyvään alkuun.

Käy lukemassa myös edelliset blogini ”Verottajan verojalanjälki näkyviin!” ja ”Mitä verotuksessa tapahtuu seuraavaksi?”.

eric_sandelin_100x100Partner Eric Sandelinilla on 15 vuoden kokemus KPMG:llä yritysten siirtohinnoittelusta ja kansainvälisestä verotuksesta.

Ericin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi opiskelevaa lasta. Harrastuksinaan hän kuntoilee ja havainnoi maailman tapahtumia ja ilmiöitä.

Mitä verotuksessa tapahtuu seuraavaksi?

Vuoden vaihtuessa on tapana ennustaa tulevaisuutta. Yritysten ja yksityishenkilöiden kannalta tämä on tärkeää esimerkiksi tulevaisuuden investointeja ja hankintoja suunniteltaessa. Tinojen sijasta voimme ennustaa Suomen verotuksessa tapahtuvista taloustilanteesta johtuvista lähivuosien muutoksista sekä vaalien lähestyessä ilmaistuista suurimpien puolueiden kannanotoista.

YLE julkaisi 5.1. neljän suurimman puolueen puoluesihteereiden haastatteluun perustuvan uutisen, joka oli paljon puhuvasti otsikoitu ”Suuret puolueet sormi suussa kun verotuotot hyytyvät”. Uutisen mukaan vuonna 2014 verokertymä on kasvanut hitaasti, ja valtiontalouden kannalta merkittävän arvonlisäveron tuotto on hyytynyt.

Olematon talouskasvu ei kasvata verokertymää

Nykyinen olematon talouskasvu ei tule kasvattamaan verokertymää. Suurin osa puoluesihteereistä kuitenkin torjuu mahdollisuuden, että pienemmän verokertymän kanssa voitaisiin elää. Menoleikkaukset maistuvat karvailta, joten puoluesihteereiden ensimmäinen lääke on parantaa taloudellista kehitystä ja lisätä työpaikkoja. Koska maailman talouskehitys ei kuitenkaan näytä antavan lähivuosina vetoapua eikä uusia työpaikkoja luovia innovaatioita ole näköpiirissä, tämä voitaneen kuitata toiveajatteluksi. Jos talouskehitystä olisi mahdollista parantaa poliittisilla päätöksillä, tätä keinoa olisi luultavasti jo käytetty.

Nostaakko vai alentaakko verotusta?

Useimmat puoluesihteerit torjuvat tuloverotuksen alentamisen, mutta nostamistakaan ei esitetä. Arvonlisäveroa ei haluta nostaa, mutta alentaminenkaan ei ole realistista. Yritysveroa ei haluta muuttaa suuntaan taikka toiseen, ei myöskään perintöveroa, jonka tuotto on pudonnut neljänneksen. Kevennyksiä ehdottavat lähinnä perussuomalaiset energia- ja polttoaineveroihin. Kokoomuksen puoluesihteeri ehdottaa taas verotuksen kiristämistä kiinteistöveroon. Keskustan puoluesihteeri näkee mahdollisuuksia puuttua yritysten kansainväliseen verosuunnitteluun ja verovähennyksiin.

Valistunut veikkaus siitä, mitä tuleman pitää

Näiden näkemysten perusteella onkin mahdollista laatia valistunut arvaus tulevan hallituksen verolinjauksista. Ensinnäkään henkilöiden tuloverotukseen tuskin on odotettavissa kevennyksiä, pienituloisille mahdollisesti suunnattuja matalapalkkaisen työn vastaanottamiseen kannustavia huojennuksia lukuun ottamatta. Kulutusverojen osalta arvonlisäveroa ei välttämättä koroteta, mutta olisi kummallista jos öljyn hinnanlaskua seurannut polttoaineiden hintojen lasku ei jo tällä hetkellä houkuttaisi valtiovarainministeriötä ehdottamaan polttoaineverojen kiristämistä seuraavalle hallitukselle. Kiinteistöveron korotus auttaa kattamaan kuntien vajeita, mutta sitä tuskin ulotetaan pelto- ja metsämaahan, mikäli keskustapuolueesta tulee johtava hallituspuolue. Kansainvälisesti toimivien yritysten väitetty verokikkailu siirtohinnoilla on poliittisesti sopiva kohde. Valtiovarainministeriö onkin jo laatimassa hallituksen esitystä, joka antaa verohallinnolle oikeuden luonnehtia yritysten liiketapahtumat uudelleen siten kuin verohallinto sopivaksi katsoo.

Verotuksen alalla ei siis ole näköpiirissä merkittäviä innovaatioita tai aloitteita, jotka innostaisivat yrittäjyyteen tai investointeihin. Parhaassa tapauksessa tuleva hallitus löytää työttömyyden lievittämiseksi muiden keinojen ohella veroporkkanoita, jotka kannustavat vastaanottamaan lyhytaikaisia tai osa-aikaisiakin töitä. Pahimmassa tapauksessa mitään kannustavaa ei keksitä, veronkorotuksilla alennetaan ostovoimaa entisestään, ja verottajan mielivallan mahdollistavilla siirtohinnoittelusäännöksillä heikennetään Suomen kiinnostavuutta investointikohteena.

Tulevina viikkoina politiikalla on merkitystä, ja voimme kaikki kansalaisina ainakin yrittää vaatia ehdokkailtamme selkokielisiä aloitteita veropolitiikasta.

eric_sandelin_100x100Partner Eric Sandelinilla on 15 vuoden kokemus KPMG:llä yritysten siirtohinnoittelusta ja kansainvälisestä verotuksesta.

Ericin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi opiskelevaa lasta. Harrastuksinaan hän kuntoilee ja havainnoi maailman tapahtumia ja ilmiöitä.

Kuva: Eric Schepers / Flickr (Picture has been cropped.)

Tarkoitus pyhittää keinot veroriidoissa

Monet suomalaiset suuryritykset ovat havainneet joutuneensa riitoihin verottajan kanssa. Summat, joista kiistellään voivat olla huimia. Verottaja julkistaa verotarkastuksissa yrityksille maksuunpanemiaan jälkiveroja kuten konsanaan pörssiyhtiöt tuloksiaan. Tuloksentekopakko näyttää koskevan niin verottajaa kuin pörssiyhtiöitäkin.

Riidoissa on kysymys useimmiten siirtohinnoittelusta. Verottajalla on tässä hyvä päämäärä. Pyrkiihän se estämään kansainvälisiä konserneja siirtämästä väärillä siirtohinnoilla verotuloja pois Suomesta.

Verottajakin innovoi

Ovatko yritysten veroneuvonantajat olleet huonoja, kun riitoihin on jouduttu? Vai ovatko yritykset ahneuttaan vältelleet veroja? Enpä usko. Elämme uudenlaista aikaa, jossa verottajakin innovoi. Verolaissamme on aikojen alusta ollut veronkiertosäännös, joka taipuu nyt verottajan käsissä asioihin, joihin sitä ei aiemmin ole keksitty kokeilla. Ja kansainvälisen järjestön OECD:n ohjeista ja raporteista on löytynyt paljon uutta ja käyttökelpoista tietoa, jota verottaja ei malta olla soveltamatta käytännössä, ja jota ei suoraan Suomen omasta verolaista löydy.

Toteutuuko verotuksessa reilu meininki?

Tapahtuuko tämä kaikki reilulla tavalla vai pyhittääkö tarkoitus keinot? Verotuksen tulisi perustua tiukasti lakiin. Nottinghamin sheriffiä emme kaipaa veron kantoon.

Veroasiantuntijat ovat muistuttaneet verottajaa laissa pysymisen merkityksestä. Verottaja on pitänyt tätä veroasiantuntijoiden napinana. Napina tuotti kuitenkin tulosta viime kesänä, jolloin Korkein hallinto-oikeus antoi periaatteellisesti merkittävän ja huomiota saaneen ennakkoratkaisun KPMG:n ajamassa veroriidassa. Asiassa oli kysymys yrityksen vieraan pääoman ”uudelleen luonnehdinnasta” omaksi pääomaksi, jolloin verottaja eväsi maksetun koron vähennyskelpoisuuden. Korkein hallinto-oikeus ei uudelleenluonnehdintaa hyväksynyt, kun Suomen laki ei sitä sallinut. Verottaja ei saanut katsoa kissaa koiraksi periäkseen koiraveron. Verottaja oli perustanut veropäätöksensä kansainvälisen järjestön OECD:n siirtohinnoitteluohjeen kohtaan, jota ei ollut Arkadianmäellä hyväksytetty.

Onko reilua, että verottaja voi väittää kissaa koiraksi, jos pelisäännöt eivät ole laissa selvät? Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistussa tapauksessa verottajan meininki todettiin epäreiluksi. Uskon, että muitakin veroriitoja tullaan jatkossa ratkaisemaan Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Jo nyt voidaan kysyä, olisiko ollut tehokkaampaa suunnata resurssit riitelyn sijasta selkeiden verolakien valmisteluun?

Antti_Leppänen_100x100Partner Antti Leppänen toimii KPMG:n vero-ja lakipalvelujen veroriitojen ratkaisuryhmässä. Verotuksen parissa hän on työskennellyt parikymmentä vuotta, joista kahdeksan viimeistä KPMG:llä ja tätä ennen yritysmaailmassa.

Vapaa-aikanaan Antti ei riitele, vaan viettää vapaa-aikaansa Turussa.

Suomen ei kannata olla koekaniini veroraportoinnin kasvattamisessa

Verotulot riittävät yhä huonommin äänestäjille luvattujen julkisten palvelujen tuottamiseen. Valtiovarainministeriöt joutuvat keksimään uusien verotuskohteiden ohella myös tukittavia porsaanreikiä. Tällaisia on löytynyt muun muassa Irlannista, jota monet, pääasiassa yhdysvaltalaiset suuryritykset käyttävät verosuunnittelussa siirtäessään tuloja edelleen veroparatiiseihin. Tämä on herättänyt kansalaisjärjestöt ja vähitellen myös OECD:n pohtimaan aloitteita veropohjan rapautumisen estämiseksi.

Eräs OECD:n aloitteista on vaatimus maakohtaisesta verotietojen raportoinnista. Aloitteen mukaan yritysten tulisi siirtohinnoitteludokumentoinnin osana eritellä myös muun muassa maakohtainen liikevaihto konsernin sisäiseen ja ulkoiseen jaoteltuna, voitto, maksetut ja suoriteperusteisesti kertyneet verot, sijoitettu pääoma, voitto ja työntekijöiden lukumäärä. Lisäksi aloitteessa esitetään raportoitavaksi eri maissa sijaitsevat tytäryhtiöt, sivuliikkeet ja muut yksiköt, ja selvittämään kunkin osalta näiden pääasialliset liiketoiminnot. Kuulostaa työläältä ja monimutkaiselta – ja sitä se myös on. Aloitetta kuitenkin perustellaan sillä, että näin veroviranomaiset saavat paremmat taustatiedot siirtohinnoittelua koskeviin verotarkastuksiin.

OECD ei ole ainoa maakohtaisia verotietoja vaativa taho. Suomessa valtion enemmistöomisteisten yhtiöiden edellytetään raportoivan maakohtaiset veronsa julkisesti. Vaatimusta perustellaan avoimuudella.

Mitkä ovat raportoinnin kustannukset? Entä hyödyt?

Aloitteissa ei juurikaan ole pohdittu lisääntyvän raportoinnin kustannuksia tai hyötyjä. Kuten aina, lisääntyneen raportoinnin kustannukset jäävät yritysten maksettavaksi, joten aloitteentekijöiden ei tarvitse niistä välittää. Yritysten taloushallinto-osastot tarvitsevat lisää työvoimaa tai ulkopuolista apua tietojärjestelmien säätämiseen, joten lisääntyvä raportointi saattaa väliaikaisesti parantaa työllisyyttä. Toisaalta tästä aiheutuvat kustannukset ovat yrityksille verotuksessa vähennyskelpoisia (ellei tätä keksitä kieltää), joten ainakin tältä osin valtioiden verotulot jopa pienenevät.

Kannattaako Suomen olla veronkierron estämisen eturintamassa?

Suomessa aloitteita on perusteltu yleisellä pyrkimyksellä olla veronkierron estämisen eturintamassa. Suomen verottajalla on kuitenkin toistaiseksi ollut laajat valtuudet saada yrityksiltä kaikki haluamansa tiedot, mukaan lukien OECD:n aloitteen piiriin kuuluvat tiedot ulkomaisten konserniyksiköiden osalta. Toisaalta Suomen kattavan väliyhteisölainsäädännön ansiosta suomalaisilla yrityksillä ei ole edes intressiä siirtää tulojaan veroparatiiseihin. Näin ollen kukaan ei ole esittänyt, miten maakohtainen verotietojen raportointi konkreettisesti parantaa Suomen veroviranomaisten jo ennestään laajoja mahdollisuuksia torjua veronkiertoa. Ainakaan tiedonpuute ei ole estänyt veroviranomaista esittämästä siirtohinnoitteluun liittyen merkittäviä lisäyksiä yritysten verotettavaan tuloon.

Ei ole uskottavaa, että Suomen tai muidenkaan maiden verottaja saa kerättyä lisääntyvän raportointivelvoitteen perusteella lisää verotuloja. Siksi herääkin kysymys, kannattaisiko Suomen vaihteeksi olla pyrkimättä eturiviin koekaniiniksi. Kuten Outotecin talous- ja rahoitusjohtaja Mikko Puolakkakin Kauppalehden haastattelussa (20.10) toteaa, kysynkin, kannattaisiko meidän seurata ensin muiden maiden kokemuksia siitä, tuottaako maakohtainen verotietojen raportointi todella yhteiseen kassaan verotuloja. Vai onko ainoa tarkoitus antaa julkisuuteen kuva, että poliittiset päättäjät ovat tekevinään jotakin hyödyllistä julkisen talouden vajeen kattamiseksi?

Käy lukemassa myös edelliset blogikirjoitukseni ”Miten välttää punainen kortti veromuutosten pelikentällä?” ja ”Verottaja tuntee liiketoimintasi sinua paremmin”.

eric_sandelin_100x100Partner Eric Sandelinilla on 15 vuoden kokemus KPMG:llä yritysten siirtohinnoittelusta ja kansainvälisestä verotuksesta.

Ericin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi opiskelevaa lasta. Harrastuksinaan hän kuntoilee ja havainnoi maailman tapahtumia ja ilmiöitä.

Verottaja tuntee liiketoimintasi sinua paremmin

Yritysten toiminnan kansainvälisyys ja kansallisvaltioiden verotulojen tarve ovat aiheuttaneet yhteentörmäyksiä, jotka ovat saaneet paljon julkista huomiota ja pahimmillaan tulleet yrityksille kalliiksi. Syynä on erimielisyys konsernien kokonaistuloksen jakautumisesta eri maiden kesken. Verotettaville voitoille on monta ottajaa, mutta tappiot eivät kelpaa kenellekään.

Voittojen jakautuminen verotettavaksi tuloksi perustuu kansainvälisesti tulkintaohjeena sovellettavien OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaan arvoa tuottavien toimintojen ja riskien sekä aineettomien omaisuuserien jakautumiseen eri maissa toimivien konserniyhtiöiden kesken. Kun arvioidaan konserniyhtiöille kuuluvaa markkinaehtoista osuutta kokonaistuloksesta, yhtiöiden toiminnot, riskit ja omaisuuserät arvotetaan rutiininomaisiin ja toisaalta erityistä lisäarvoa tuottaviin.

Yksinkertaistaen tausta-ajatuksena on, että rutiininomaisia toimintoja suorittavien ja vain vähäistä riskiä kantavien konserniyhtiöiden tulisi saada matala, mutta tasainen tuotto. Toisaalta taas korkeaa lisäarvoa tuottavat ja merkittäviä riskejä kantavat yhtiöt saavat rutiinituoton ylittävän voiton, mutta kantavat myös tappion mahdollisuuden. Ajatus on talousteorian mukainen, mutta sen yksinkertaistava soveltaminen tulosten jakamiseen tuottaa yllättäviä lopputuloksia.

Viestinnän tärkeys korostuu

Yritysten markkinointiosastojen on syytä tietää, että verotarkastajat ottavat yrityksen markkinointiviestinnän kirjaimellisesti. Mikäli yritys korostaa kuluttajille suunnatussa viestinnässään tuotteidensa teknisiä ominaisuuksia, on verottajan mielestä selvää, että mahdollinen hyvä tulos perustuu teknisten ominaisuuksien taustalla olevien aineettomien oikeuksien käyttöoikeuteen. Mahdollisuus, että ulkomainen konserniyhtiö olisi itse luonut lisäarvoa esimerkiksi järjestämällä tuotteiden valmistuksen tai jakelun kilpailijoita tehokkaammin, ei veroviranomaisen mielestä voi selittää hyvää tulosta.

Verotarkastaja määrittelee brändisi arvon

Verotarkastajat ovat ryhtyneet keräämään tietoa haastattelemalla yritysten avainhenkilöitä saadakseen tietoa eri konserniyhtiöiden roolista. Haastattelujen tulokset ovat usein yllättäviä. Toisinaan tarkastajat ymmärtävät eri toimintojen merkityksen toisin kuin yrityksessä mahdollisesti kymmeniä vuosia työskennelleet henkilöt. Samoin tarkastajat voivat arvioida riskien jakautuvan yhtiöiden välillä eri tavalla kuin yhtiöt ovat kirjallisissa sopimuksissa sopineet. Tavanomainen paikallinen kuluttajabrändi voidaan arvottaa maailmankuuluja luksustuotteita arvokkaammaksi. Verotarkastuksessa yrityksen liiketoiminta voidaankin luonnehtia uudelleen aivan toisenlaiseksi kuin yritys sen itse ymmärtää.

Varaudu aggressiivisempaan linjaan

Liiketoiminnan uudelleenluonnehdinnasta johtuvat kalliit yllätykset voidaan parhaiten ennaltaehkäistä laatimalla mahdollisimman tarkka siirtohinnoitteludokumentointi sekä sopimalla siirtohinnoittelusta kirjallisesti konserniyhtiöiden kesken. Oleellista on myös varmistaa, että kaikki avainhenkilöt ymmärtävät eri konserniyhtiöiden roolin ja merkityksen samalla tavoin.

On päivänselvää, että siirtohinnoitteludokumentaatio perusteineen on tehtävä jatkossa entistä huolellisemmin. Viisas yritys ennakoi ja varautuu ajoissa verottajan tiukentuneeseen linjaan.

eric_sandelin_100x100Partner Eric Sandelinilla on 15 vuoden kokemus KPMG:llä yritysten siirtohinnoittelusta ja kansainvälisestä verotuksesta.

Ericin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi opiskelevaa lasta. Harrastuksinaan hän kuntoilee ja havainnoi maailman tapahtumia ja ilmiöitä.