Kehysriihen sadonkorjuu – Veron- ja hinnankorotuksille ei näy loppua

Kehysriihen sadonkorjuu – Veron- ja hinnankorotuksille ei näy loppua

Hallitus julkaisi keskiviikkona 26.3.2014 kehysriihipäätökset uusista välittömistä sopeutustoimenpiteistä, menosopeutuksista ja panostuksista kasvun tukemiseen. Nämä päätökset ja linjaukset tarkoittavat pääasiassa veronkiristyksiä.

Verotus kiristyy

Hallituksen kehysriihen linjaukset kiristävät monin tavoin kansalaisten verotusta.

  1. Vuonna 2015 ansiotuloverotusta kiristetään jättämällä ansiotaso- ja inflaatiotarkistukset tekemättä. Näiden toimien myötä valtion kassaan kilahtaa lisää verotuottoja noin 155 miljoonalla eurolla. Pienituloisten verotusta kevennetään 100 miljoonalla eurolla perus- ja työtulovähennystä korottamalla. Progressiivisen tuloveroasteikon ylimmän tuloluokan raja alennetaan 90.000 euroon ja tuloluokan voimassaoloa jatketaan vuoteen 2018 saakka.
  2. Asuntolainan korkovähennysoikeutta pienennetään koko kehysjaksolla edelleen viidellä prosenttiyksiköllä vuosittain. Asuntolainojen koroista enää 50 prosenttia on vähennyskelpoista vuonna 2018. Lisäksi työmatkakulujen vähennysoikeutta kavennetaan siten, että työmatkakustannusten omavastuuosuutta kasvatetaan 750 euroon nykyisestä 600 eurosta.
  3. Pääomatuloverotukseen tehtävillä muutoksilla lisätään valtion kukkaroon kertyvän veron tuottoa 28 miljoonalla eurolla. Pääomatulojen verotusta kiristetään siten, että ylemmän verokannan tulorajaa alennetaan 30.000 euroon ja ylempi kanta korotetaan 33 prosenttiin.
  4. Perintö- ja lahjaverotusta kiristetään korottamalla asteikkojen kaikkia rajaveroprosentteja yhdellä prosenttiyksiköllä. Sen lisäksi aiemmin määräaikaiseksi säädetty yli miljoonan euron lahja- ja perintöosuuksien veroluokka muutetaan pysyväksi vuodesta 2016 alkaen.
  5. Yleisen kiinteistöveron sekä vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveron laissa säädettyjä ala- ja ylärajoja korotetaan.

Nyt linjatut veronkiristykset ovat jatkoa aikaisemmalle kiristyslinjalle. Päätetyt kiristykset ovat sinänsä maltillisia, mutta pidemmän ajan kuluessa muodostunut kokonaiskiristys on kuitenkin kova. Jatkoa ajatellen erityisen merkittäväksi seikaksi voi muodostua yksityishenkilöiden saamien ansio- ja pääomatulojen sekä toisaalta yritysten saamien tulojen välinen merkittävä verokantaero. Verokantaero voi olla jopa yli 30 prosenttiyksikköä! Tämä ei voi olla johtamatta suunnitteluun – yksityishenkilöiden tulojen kerryttämiseen yrityksiin.

Hintojen nousu on väistämätön

Kehysriihipäätökset eivät rajoitu pelkästään kansalaisten veronkiristyksiin. Tämän lisäksi useita valmisteveroja korotetaan. Valmisteverojen korotukset johtavat hintojen nousuun.

Energiaverotusta kiristetään 120 miljoonalla eurolla korottamalla yleisen sähköveroluokka I:n veroa. Myös lämmitys-, voimalaitos- ja työkonepolttoaineiden hiilidioksidiveroa korotetaan 90 miljoonalla eurolla. Liikenteen polttonesteiden veroa korotetaan 42 miljoonalla eurolla. Tupakkaveroa kiristetään 50 miljoonalla eurolla.

Henkilö- ja pakettiautojen vuotuista ajoneuvoveroa korotetaan 150 miljoonalla eurolla niin, että korkeampaa veroa kannetaan vuoden 2016 alusta.

Verotulojen lisäämiseksi myös verotukia karsitaan. Kaivostoiminnan energiaverotuet poistetaan ja aiemmin verovapaa nestekaasu säädetään verolliseksi. Taksien (pl. erityisvarustellut taksit) ja muuttotavarana tuotujen autojen autoveroalennuksesta luovutaan.

Valtion perimiä maksuja sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja korotetaan.

Korotusten kohdentaminen oli odotettua. Korotukset on kohdennettu pääosin siten, että julkissektorin vero- ja maksutuottojen lisääntyminen on suhteellisen varmaa. Sekä sähköä että terveydenhuollon palveluja kulutetaan varmasti jatkossakin, vaikka verotus kiristyy.

Jarrua talouskasvulle

Veronkiristykset merkitsevät, että suomalaisten veron jälkeiset nettotulot supistuvat. Kun nettotuloilla ostetaan vielä valmisteverojen kiristysten kallistamia hyödykkeitä, muuhun kulutukseen ja säästämiseen jää vielä vähemmän varoja. Kehysriihipäätökset merkitsevät ostovoiman supistumista. Samalla suomalaisten elintaso laskee.

Mikään yllätys tämä ei ole. Sopeutustoimet ovat seurausta heikosta talouskehityksestä. Ei voi kuin katsoa naapuriin. Ruotsissa on tällä viikolla raportoitu voimakkaasta talouskasvusta. Länsinaapurissa talouden rakenteelliset ongelmat näyttävät vähäisemmiltä kuin koti-Suomessa. Meillä voi olla edessä päinvastainen suunta, kun lähtökohtaisesti kehysriihen päätökset enemmänkin jarruttavat kuin kiihdyttävät talouskasvua.

Käy lukemassa myös viimeisimmät  blogikirjoitukseni ”Uuden vuoden verolakien muutoksista puuttuu vain kissavero” ja ”Jättääkö yrityksesi vastuullisen verojalanjäljen?”

 

Timo TorkkelSenior Tax Partner Timo Torkkel vastaa KPMG:n veropalveluista Suomessa.
Sveitsi varjelee rajojaan rikkaiden - rahat kelpaavat

Sveitsi varjelee rajojaan – rikkaiden rahat kelpaavat edelleen

Nationalistit voittivat Sveitsin kansanäänestyksen ja pakottavat nyt Sveitsin ja EU:n uusiin keskusteluihin vapaan liikkuvuuden rajoituksista. Mahdolliset uudet säännökset eivät tule heti voimaan, sillä neuvotteluissa menee oma aikansa. Itse en usko muutosten käytännössä juurikaan vaikuttavan suomalaisten korkeasti koulutettujen henkilöiden Sveitsiin pääsyyn.

Ja mitä rikkaiden houkutteluun tulee, Sveitsin rajoitukset maahanmuutossa ovat lähinnä silmänlumetta. Rikkaiden alhainen verotus ”lump-sum” tai vastaavan menettelyn kautta lienee jatkossakin mahdollista. Sveitsi on perinteisesti pystynyt toteuttamaan pragmaattista lähestymistapaa ongelmatilanteissa. Monet sveitsiläiset ovat kuitenkin häpeissään kansanäänestyksen tuloksesta, mutta ”That’s direct democracy!”, kuten eräs sveitsiläinen totesi. Joten ainakin demokratian vaalimisesta sveitsiläiset voivat olla ylpeitä.

Sveitsi ei ole yksin nationalismin tiellä

Kyse on globaalilla tasolla kuitenkin paljon isommasta asiasta. Sveitsi ei ole yksin nationalismin tiellä, vaan käytännössä kaikkialla maailmassa tiukennetaan maahanmuuttosäännöksiä. Ja tämä toteutetaan ilman kansanäänestyksiä! Jotta työntekijä saa luvan työskennellä maassa, tulee entistä paremmin perustella muun muassa sitä, miksei vastaavaan työtehtävään voida palkata oman maan kansalaista. Kansalliset työpaikat halutaan turvata.

Työ- ja ilmoitusvaatimuksia asetetaan useissa maissa jo muutaman päivän työskentelylle. Sveitsissä raja on 8 päivää vuodessa. Ruotsissa on hiljattain asetettu vaatimus ilmoittaa yli 5 päivän työskentely viranomaisille. Toisin sanoen jos menet yli viikon työmatkalle Ruotsiin, tästä on sakon uhalla tehtävä Ruotsin sähköiseen rekisteröintijärjestelmään ilmoitus. Ja listaa vastaavasti toimivista maista voisi jatkaa pitkään.

Kuka kerää verotulot?

Maahanmuuttoviranomaiset, verottaja, sosiaaliturva- ja eläke- sekä muut viranomaiset tekevät entistä tiiviimmin yhteistyötä. Tieto maahantulosta ja rekisteröinneistä menee yhä useammin ja nopeammin suoraan esimerkiksi verottajan järjestelmiin ja päinvastoin.

Verokarhukin haluaa omansa entistä hanakammin. Enenevä määrä maita on alkanut soveltaa niin sanottua taloudellisen työnantajan käsitettä, jolloin myös lyhyistä maassaolojaksoista työskentelyvaltio voi verottaa henkilöä, mikäli voidaan katsoa, että työskentelyn johto ja valvonta ovat kyseisessä maassa. Hollanti on tästä hyvä esimerkki.

Yritysten ja työntekijöiden on pakko ottaa kansallisvaltioiden aggressiivisemmat rekisteröinti- ja dokumentointivaatimukset huomioon asian vaatimalla vakavuudella, sillä kukapa meistä haluaisi aloittaa ensimmäistä työpäiväänsä ystävällisellä keskustelutuokiolla maahanmuuttoviranomaisten kanssa tai joutua maksamaan veronsa kahteen maahan!

Antti EerolaPartner Antti Eerola vastaa People Services palveluvalikomastamme. Komennustenhallinta, kansainvälinen verotus ja ulkomaille etabloitumiset ovat Antin ydinosaamista. Vuosina 2003–2005 hän vastasi KPMG:n Nordic Tax Centeristä New Yorkissa.

Vapaa-ajan harrastuksista huolehtii vaimon lisäksi 4 lasta. Tämän lisäksi Antti juoksee 4 kertaa viikossa ja harkitsee shakinpeluun suhteen kilpakentille palaamista.

Miksi Suomi ei ilmoittaudu mukaan verokilpailuun?

Miksi Suomi ei ilmoittaudu mukaan verokilpailuun?

Valtiot ovat perinteisesti käyneet verokilpailua yritysverotuksen saralla joko matalalla yhteisöveroasteella tai erilaisten verohelpotusten tai -tukien kautta. Tietyt kriteerit täyttävän yrityksen verotus voi olla hyvinkin alhaista. Yritysverotus, erilaiset yritystuet, kyseisen valtion kustannustaso, koulutus, infrastruktuurin kehittyneisyys ja markkinoiden läheisyys vaikuttavat olennaisesti yrityksen päätökseen toimintojensa sijoittamisesta.

Henkilöverotuksella voi myös olla ratkaiseva merkitys päätöksessä toimintojen sijoittamisesta. Tarkastelua voidaan syventää omistajien verotukseen osinkojen ja luovutusvoittojen verotuksen kautta, ja toisaalta avainhenkilöiden ja työntekijöiden verotukseen ansiotulojen verotuksen kautta.

KPMG:n tekemä globaali tutkimus henkilöveroasteista antaa viitekehyksen tarkasteluun. Valtiot jakautuvat selkeästi eri kategorioihin. Monet Itä-Euroopan maat ovat jo useamman vuoden ajan soveltaneet tasaveroa, joka on maasta riippuen ollut alhaisella 10-20% tasolla. Yhtenä syynä alhaiseen verotukseen on nimenomaan ollut houkutella ulkomaista osaamista ja tätä kautta pääomaa. Tässä on osittain myös onnistuttu. Viime aikoina talousvaikeuksista kärsineet valtiot, kuten Portugali ja Espanja, ovat toisaalta joutuneet nostamaan veroja korkeimpien marginaaliveroasteiden ollessa 50% tuntumassa. Ranska on taasen esimerkki talouden ja poliittisen ilmapiirin vaikutuksesta. Ranskassa verotuksen nostaminen on saanut myös veropakolaiskeskustelua aikaan, kun Gerard Depardieu muiden muassa muutti verotussyistä Belgiaan. Verotushan ei aina ole täysin rationaalinen lopputulos poliittisten intohimojen vaikuttaessa taustalla.

Verokilpailun perinteinen maa, Sveitsi, komeilee tilastoissa yllättävän korkealla korkeimpien veroasteiden osalta. Sveitsin osalta kantonien verotus vaihtelee kuitenkin paljon.  Toisaalta suurituloiset ja varakkaat henkilöt voivat hyödyntää huomattavasti matalampaakin verotusta niin sanotun ”lump-sum” –verotuksen kautta. Lisäksi tarkastelussa tulee huomioida luovutusvoittojen ja osinkojen maltillinen verotus.

Suomen asema kilpakentillä

Suomi ei ole koskaan varsinaisesti lähtenyt verokilpailuun mukaan. Yhteisöverotuksen maltillinen taso ja sen vaiheittainen alentaminen ovat olleet luonnollisia reaktioita maailmalla vallitsevaan tilanteeseen. Suunta on varmastikin oikea ja perusteltu.

Entä sitten henkilöverotuksen taso?

Toisaalta haluamme pitää sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävän verotuksen tason. Tämä on myös välttämätöntä rahoituksen näkökulmasta. Avainhenkilöverotus on yksi kysymys. Toisena kysymyksenä tulisi pohtia pääomaverotuksen ja omistajayrittäjien verotuksen järkevää tasoa sekä järjestelmän yksinkertaisuutta. Kolmas ja kaikista kriittisin asia on kuitenkin poliittisen keskustelun ja päätöksenteon nopeus ja ennustettavuus.

Veropolitiikkamme tulisi olla pitkäjänteisempää ja ennakoitavaa. Ei varmastikaan ole kenenkään etu, että kansakunnan innovatiivisimmat aivot miettivät ulkomaille muuttoa ja yritystoiminnan harjoittamista ulkomailla Suomen sijaan. Viime vuosien pääomatulo- ja osinkoverokeskustelu sekä ehdotetut erisuuntaiset muutokset ja epävarmuus ovat valitettavasti rapauttaneet uskoa kilpailukykyisen verojärjestelmän kehittämiseen.

Käy lukemassa myös edellinen blogitekstini aiheesta ”Suomalaista verokeskustelua vaivaa kapeakatseisuus”.

Antti EerolaPartner Antti Eerola vastaa People Services palveluvalikomastamme. Komennustenhallinta, kansainvälinen verotus ja ulkomaille etabloitumiset ovat Antin ydinosaamista. Vuosina 2003–2005 hän vastasi KPMG:n Nordic Tax Centeristä New Yorkissa.

Vapaa-ajan harrastuksista huolehtii vaimon lisäksi 4 lasta. Tämän lisäksi Antti juoksee 4 kertaa viikossa ja harkitsee shakinpeluun suhteen kilpakentille palaamista.

Suomalaista verokeskustelua vaivaa kapeakatseisuus

Suomalaista verokeskustelua vaivaa kapeakatseisuus

Syksyn julkista verokeskustelua on hallinnut ”troijalainen” ajattelumalli. Stephen Elop on asetettu syyllisten penkille samaan aikaan kun hän maksaa miljoonien verotuloja Suomen valtiolle. Ja samalla tavallisten kansalaisten oikeudenmukaisuuden tajua on koeteltu 35% erityisverokohtelulla eli niin kutsutulla avainhenkilöverolla.

Aihetta tulee kuitenkin tarkastella laajemmin. Suomen pitää miettiä vastauksia muun muassa siihen, haluammeko parhaat osaajat Suomeen sekä siihen, miten haluamme sijoittua kansainvälisissä vertailuissa.

Kansainvälisessä vertailussa Suomea ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua veroparatiisiksi. Kävin juuri keskustelua eri maiden kollegoideni kanssa verokonferenssissa Barcelonassa. Heitä hieman jopa huvitti Suomessa käyty yksipuolinen keskustelu liittyen Elopin saamiin korvauksiin ja niiden verotukseen. 35% vero on kansainvälisessä vertailussa korkea. Useimmissa Euroopan maissa avainhenkilöiden verorasitus on huomattavasti Suomea alhaisempi, muista maanosista puhumattakaan. Tämä käy ilmi myös KPMG:n tekemässä veroastetutkimuksessa, jonka mukaan 70 valtiossa korkein veroaste on alle 35%.

Jopa isojen suomalaisten pörssiyhtiöiden on vaikea perustella vaikkapa USA:sta tai Sveitsistä Suomeen tulevan huippujohtajan tai –asiantuntijan kustannuksia, kun lähtökohtana kotimaassa on korkea nettopalkka alhaisen verotuksen ansiosta. Hintalappu voi nousta ylivoimaisen korkeaksi, kun Suomessa pitäisi maksaa nettona vähintään saman verran kuin kotimaassa. Ja tähän lisätään vielä muut komennuksen kustannukset. Ja vaikka Suomi komeilee useimpien hyvinvointi- ja elintasotutkimusten kärkisijoilla, Suomen ilmastolliset erityispiirteet eivät myöskään houkuttele tulijoita.

Avainhenkilöiden suhteen olemme kansainvälisellä mittapuulla korkean verotuksen maa. Samalla investointeja tarvitaan Suomeen kipeästi lisää. Hallituksen rakenneuudistuksessakaan ei ole otettu suoraan kantaa siihen, miten avainhenkilöiden verokohtelu saattaa vaikuttaa Suomen kiinnostavuuteen kansainvälisten osaajien keskuudessa, tai siihen, mitkä tämän kaltaisen investoinnin vaikutukset olisivat laajemmin.

Verotuloina mitattuna avainhenkilöverotuksen laskulla valtio ei menettäisi merkittävästi verotuloja. Päinvastoin, tämä voisi lisätä maamme houkuttelevuutta Suomeen pyrkivien avainhenkilöiden keskuudessa. Nyt olisikin hyvä hetki pysähtyä miettimään positiivisia vaikutuksia. Paljonko osaamispääomaa tämä investointi toisi? Ja mikä olisi sen vipuvaikutus talouteen? Toivotaan, että eilen julkaistu Supercellin kauppa ei viritä samankaltaista veropainotteista keskustelua kuin Elopin tapauksessa.

Antti EerolaPartner Antti Eerola vastaa People Services palveluvalikomastamme. Komennustenhallinta, kansainvälinen verotus ja ulkomaille etabloitumiset ovat Antin ydinosaamista. Vuosina 2003–2005 hän vastasi KPMG:n Nordic Tax Centeristä New Yorkissa.

Vapaa-ajan harrastuksista huolehtii vaimon lisäksi 4 lasta. Tämän lisäksi Antti juoksee 4 kertaa viikossa ja harkitsee shakinpeluun suhteen kilpakentille palaamista.

Asunnon hinnasta lähes puolet on veroja

Asunnon hinnasta lähes puolet on veroja

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat tuttavani päivittelevät säännöllisesti, miten kukaan voi tulla toimeen Helsingissä näillä asumisen kustannuksilla. Ja vaikka tulisikin, asuminen on niin ahdasta, että henki meinaa mennä. Mikä asunnoissa oikein maksaa?

Tilastokeskuksen mukaan kesällä 2013 uuden kerrostaloasunnon keskihinta oli pääkaupunkiseudulla 4942 euroa per m2. Myös juoksevien asumiskustannusten määrä suhteessa pääkaupunkiseutulaisten kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin on hyvin korkea.

Sijainti on luonnollisesti yksi selittävä tekijä asuntojen hinnassa, mutta havahduttavaa on myös se, että erilaiset verot ja viranomaismaksut muodostavat vuonna 2013 leijonan osan uuden asunnon hinnasta.

VTT:n lokakuussa 2012 tekemän selvityksen mukaan rakentamisen yhteiskunnallisista vaikutuksista verojen osuus kattoi noin 41 prosenttia asunnon hinnasta. Tämän jälkeen varainsiirtoveron ja arvonlisäveron korotuksista johtuen, veron osuus on noussut jo 43 prosenttiin vuonna 2013. SRV:n vuoden 2013 ensimmäisen kvartaalin osavuosikatsauksessa toimitusjohtaja Jukka Hienonen arvioi verojen osuuden olevan jopa 45 prosenttia.

”Todellinen veroaste” on rakennusalalla keskimääräistä korkeampi

Yllä mainituista arvioista puuttuvat rakennuslupa-, maankäyttö- ja kaavoitusmaksujen osuus, sekä kustannus, joka syntyy toimialan yrityksille hyvin laajan ja yksityiskohtaisen taloushallintoon, verotukseen ja rakentamistekniikkaan liittyvän lainsäädännön noudattamisesta. Näiden kustannusten osuus rakennushankkeen kokonaismenoista on merkittävä. Ne nostavat rakennusalan ”todellisen veroasteen” selvästi keskimääräistä korkeammalle tasolle. Onkin aiheellista kysyä, elääkö toimiala jo ylisääntelyn alla.

Asiaa kannattaa peilata esimerkiksi Suomen bruttoveroasteeseen, joka oli vuonna 2012 noin 44 prosenttia. Asunnon hinnassa sisällä olevat verot ovat valtaosin samoja, jotka kirpaisevat kaikkia yrityksiä Suomessa, toimialasta riippumatta. Esimerkiksi arvonlisävero- ja yhtiöiden tuloveroprosentit ovat toimialasta riippumattomia. Lisäksi työllistäminen on Suomessa kallista toimialalla kuin toimialalla. Toisaalta kuitenkin yllä kuvatut toimialasidonnaiset kulut ja viranomaismaksut, kiinteistövero, varainsiirtovero sekä keskimääräistä korkeammat työnantajavelvoitteet kuten tapaturmavakuutukset, nostavat rakennusalan verotaakkaa.

Asunnon hankinnan kustannukset tuskin pienenevät tulevaisuudessa

Erityisesti kiinteistöveron suhteellinen kasvuvauhti on ollut varsin kova viime vuosina. Näin tullee olemaan jatkossakin kuntien taloustilanteen kiristyessä.

Verojen maksu ei myöskään lopu asunnon hankintaan, vaan verojen osuus ylläpitokustannuksista pyörii myös keskimäärin yli 45 prosentin tasolla Uudellamaalla.

Onko siis mitään tehtävissä? Ei juurikaan, sillä vaatimukset merkittävistä asuntokauppaan kohdentuvista veronalennuksista eivät liene realistisia. Pieni askel oikeaan suuntaan olisi kuitenkin kevään 2013 varainsiirtoverouudistuksen uudelleenarviointi, koska vero jarruttaa asuntokaupan ohella myös talouskasvua yleisesti. Myös monimutkaisen lainsäädännön aiheuttamat kustannukset tulisi nostaa näkyvämmin tapetille, sillä nämä kustannukset näkyvät väistämättä asuntojen hinnoissa sekä hidastavat siten kasvun lisäksi työvoiman liikkuvuutta.

Teemu HaatajaKHT Teemu Haataja vastaa KPMG:n rakennus- ja kiinteistösijoitusalan palveluista Suomessa ja työskentelee samalla toimialaan erikoistuneena tilintarkastajana.

Pohjoismaista yhteistyötä vai ankaraa verokilpailua?

Pohjoismaista yhteistyötä vai ankaraa verokilpailua?

On sanottu, että Pohjoismaat tekevät maailman vanhimpiin ja laajimpiin kuuluvaa virallista alueyhteistyötä. Poliittinen yhteistyö perustuu yhteisiin arvoihin ja haluun saavuttaa tuloksia, jotka edistävät dynaamista kehitystä sekä lisäävät alueen osaamista ja kilpailukykyä. Mutta miten on verotuksessa? Tekevätkö Pohjoismaat yhteistyötä vai kilpaillaanko keskenään?

Pohjoismaiden verokannat

Tarkastellaan ensin yhteisöverokantoja. Suomen verokanta on nyt 24,5 prosenttia. Sitä ollaan alentamassa 20 prosenttiin. Ruotsin verokanta on 22 prosenttia. Tanskan verokanta on 25 prosenttia, mutta sitä ollaan asteittain alentamassa 22 prosenttiin. Viimein Norjan verokanta on 28 prosenttia. Näillä näkymin tätä ei olla muuttamassa.

Tutkitaan sitten yleistä arvonlisäverokantaa. Suomessa yleinen arvonlisäverokanta on 24 prosenttia. Ruotsissa tämä on 25 prosenttia, samoin kuin Tanskassa ja Norjassa.

Miltä Pohjoismainen verokilpailu näyttää?

Suomi, Ruotsi ja Tanska kilpailevat yhteisöverokannoilla. Ruotsi teki irtioton laskemalla verokannan 22 prosenttiin vuoden 2013 alusta lukien. Tanska ja Suomi seuraavat perässä, ja meillä Suomessa tavoitellaan vieläkin alhaisempaa tasoa. Norja poikkeaa linjasta. Norjan verokanta on ja näyttää pysyvän selvästi korkeammalla tasolla. Norja ei siis ole lähtenyt mukaan Pohjoismaiseen verokilpailuun.

Kolikon toinen puoli – korkojen vähentäminen

On kuitenkin hyvä muistaa, että yhteisöverokantakolikolla on toinenkin puoli. Kaikissa Pohjoismaissa on kiristetty tai ollaan kiristämässä yrityksille epäedullisella tavalla säännöksiä, joilla määritetään yhtiöiden verotettavan tulon määrä. Kyse on siis siitä, mitä voidaan vähentää verotettavasta bruttotulosta laskettaessa yritysten verotettavaa nettotuloa. Kaikille Pohjoismaille yhteinen kipupiste on korkojen vähennyskelpoisuus. Tätä ollaan supistamassa. Eli samalla kun verokannat ovat alentuneet, niin veropohjaa on laajennettu. Tämä osin poistaa yritysten verokantojen alenemisesta saatavan hyödyn.

Pohjoismaisella yhteisöverokilpailulla on paljon kirittävää

Onko pohjoismainen yhteisöverokantakilpailu ankaraa? Otetaan vertailukohdaksi muutama Suomen lähivaltio: Venäjän yhteisöverokanta on 15 prosenttia, Viron nolla prosenttia sekä Latvian ja Liettuan 15 prosenttia. Pohjoismaisella yhteisöverokilpailulla on vielä paljon juostavaa, jos tavoitteena olisi saavuttaa näiden lähimaiden taso. Näin ei varmastikaan tapahdu. Uskon, että pohjoismainen yhteisöverotuksen taso pysähtyy noin 20 prosentin tasolle.

Kun yhteisöverokannoissa on ollut alaspäin menevä kilpajuoksu, arvonlisäverokannoissa suunta on ollut vallan toinen. Kaikkien Pohjoismaiden arvonlisäverokannat ovat korkeita, ja kaikki ovat likimain samalla tasolla. Eli tältä osin tehdään pohjoismaista ”yhteistyötä”.

Verotus ei ole pelkästään verokantoja. Verotus on myös vakautta, jatkuvuutta ja ennustettavuutta. Suomessa nämä kriteerit eivät toteudu. Esimerkistä käy osinkoverotus. Ensin päätetään, sitten korjataan, ja lopulta todetaan, että valuvikoja jäi vielä. Nyt valuvikoja korjataan. Toivottavasti ei korjata lekalla, jotta ei tulisi samalla murtumia.

Lue aikaisemmat blogitekstini ”Yritysten verojalanjälki on suuri – Erotutko eduksesi vai hiihdätkö perässä?” ja ”Venäläistä veropolitiikkaa ja valuvikoja – Missä linja?”.

Timo TorkkelSenior Tax Partner Timo Torkkel vastaa KPMG:n veropalveluista Suomessa.
Onko meillä varaa siihen, että yritykset ja yrittäjät purjehtivat kohti vakaamman ja ennustettavamman veroympäristön maita?

Perheyritykset ja yrittäjät veropakolaisiksi – verouudistuksista huolimatta

Hallitus takoi kehysriihessä kasvuhakuisen verojärjestelmän rungon. Kasvuhakuisuutta yrityksiin ja lisää rahaa kasvuun. Yhteisöverokanta laski 20 prosenttiin 24,5 prosentista. Yrityksen voittovarojen nosto tehtailtiin yrittäjille maltillisesti kalliimmaksi ja osingoista tuli ensimmäisestä eurosta lähtien verollisia. Ulkopuolinen uudistusehdotuksia tarkasteleva tokaisee: ”Ei hassumpaa, tämän kanssa voidaan elää.”

Perheyritysten omistajia ja johtoa tavatessani huomaan kuitenkin negatiivisen sävyn verokeskustelussa jatkuvasti vahvistuvan. Kyselyt yrityksen toimintojen siirtämisestä ja yrittäjän muuttamisesta ulkomaille toistuvat yhä useammin.

Mistä veropakolaiskeskustelussa on oikein kyse?

Kehysriihen osinko- ja yhteisöverouudistukset saivat yrittäjiltä sekä eri etujärjestöiltä kattavaa ja lähes särötöntä kiitosta. Toisaalta samaan aikaan päätettiin luopua 2013 voimaan tulleesta tutkimus- ja kehitystoiminnan verovähennyksestä ja tuplapoistosäännöksistä. Tämä päätös tulee voimaan seuraavan parin tulevan vuoden sisällä. Kehysriihessä tuotiin myös vaivihkaa esiin, että verotuksen poistosäännöksiä tullaan uudistamaan, mikä tarkoittaa käytännössä verotuksen kiristämistä.

Poukkoileva veropolitiikka heikentää Suomen kilpailukykyä

Tutkimus- ja kehitysmenojen verovähennykset ovat vain yksi osa Suomen osaamisstrategiaa. Sitä täydentävä lainsäädännön uudistushanke aineettomista oikeuksista (IPR-oikeudet) kertyvien tuottojen alhaisemmasta verotuksesta lienee haudattu lopullisesti valtiovarainministeriössä.  Veroratkaisujen soutaminen ja huopaaminen sekä kilpailukykyä kokonaisvaltaisesti tukevien pitkän tähtäimen lainsäädäntöratkaisujen puute varjostavatkin koko osaamisintensiivisen liiketoiminnan kukoistusta Suomessa. Yritykset myyvät aineettomat oikeudet ulkomaille juuri ennen kuin raha virtaa Suomeen.

Valtion viesti on epäjohdonmukainen

Kehysriihessä linjattu poistosäännösten uudistamishanke tarkoittaa selkokielellä sitä, että valtio osallistuu yrityksen tekemiin tuotantotoimintaan liittyviin investointeihin pidemmällä aikataululla kuin aikaisemmin. Toisin sanoen viestin voi ymmärtää siten, että valtio ei ole kiinnostunut yrityksistä, jotka aikovat investoida uusiin tuotantolaitoksiin tai harkitsevat Suomessa merkittäviä kone- ja laiteinvestointeja.

Yritykset tekevät liiketoiminnallisia ratkaisujaan pitkäjänteisesti. Valtiolta viesti yrittäjille ei kuitenkaan ole ennustettavaa. Siitä puuttuu iso, yli hallituskausien aistittava jatkuvuus. Ratkaisut ovat epäjohdonmukaisia ja keskenään ristiriitaisia. Monet yritykset ovatkin alkaneet siirtää toimintaansa ja investointeja muihin maihin. Jatkossa osaamisen hedelmät jäävät siis ulkomailla poimittavaksi.

Luottamus lainsäädännön jatkuvuuteen, viranomaisten toimintaan ja yhteiskuntarakenteiden pysyvyyteen on ollut keskeinen kilpailuvahvuutemme Suomen yritystoimintaympäristöä mittaavissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Onko meillä varaa siihen, että yritykset ja yrittäjät purjehtivat kohti vakaamman ja ennustettavamman veroympäristön maita?

Engblom_Ari_100x100Partner Ari Engblom on veroasiantuntija, joka johtaa KPMG:n perhe- ja kasvuyritysten palveluita.