Tax Morality

Veromoraali – onko verotuksessa koittanut uusi aika?

Valtion talouksien ongelmat ja suuryritysten verosuunnittelu ovat kiihdyttäneet maailmanlaajuista keskustelua veromoraalista (tax morality). Keskustelu hämmentää yrityksiä ja veroasiantuntijoita, jotka ovat nähneet verot kuluna, jota saa ja pitää minimoida lain puitteissa.   

Suhtautumisessa veroihin on eroja

Yhdysvalloissa on perinteisesti puolustettu yhtiöiden oikeutta minimoida verojaan. Verojen minimointi nähdään jopa yhtiöiden velvollisuudeksi osakkeenomistajia kohtaan. Ei myöskään luoteta siihen, että valtio käyttäisi verovarat hyödyllisesti. Kuvaava on sitaatti presidentti Ronald Reaganin virkaanastujaispuheesta: ”Government is not a solution to our problem, government is the problem.”

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on kaukana tästä. Kansalaiset arvostavat hyvinvointivaltiota ja hyväksyvät sen hintana korkeat verot – ainakin jos korkeita veroja maksavat muut. Laistaminen verotalkoista kepulikonstein herättää ärtymystä, vaikka se olisi lain mukaista. Valtiovarainministeri Kaisa Raatikainen kehotti aikanaan ”rakastamaan veroja”. Näin pitkälle harvat menevät.

Riittääkö, että yritys toimii huolellisesti lain mukaan?

Veronasiantuntijat ja yritykset piiloutuivat aluksi lain taakse vastatessaan veromoraalia koskevaan haasteeseen. Todisteltiin, että kaikessa verosuunnittelussa toimitaan lain mukaan ja verosuunnittelun lain mukaisuus varmistetaan huolellisesti yhdessä verokonsulttien kanssa. Huomautettiin, että yritysten velvollisuus on vain noudattaa lakia ja että lain tarkka noudattaminen tekee verosuunnittelusta moraalista. Valtion asiana on korjata verolakien porsaanreiät.

Toimintaa ei kuitenkaan tee moraaliseksi vielä se, että noudatetaan lakeja. Yritykset joutuvat sitä paitsi miettimään veronmaksunsa kohtuullisuutta viimeistään, jos verokikkailuihin kyllästyneet asiakkaat äänestävät jaloillaan. Verotuksesta tulee yrityksille maine-, yhteiskuntavastuu- ja brändikysymys, jolloin verosuunnittelun on syytä pysyä sellaisissa rajoissa, että sitä voi esitellä julkisuudessa punastelematta.

Laki vai moraali?

Julkinen mielipide ja suuri yleisö saattavat tuomita moraalittomaksi sellaistakin, mikä ei sitä ole. Tämä johtuu verotuksen monimutkaisuudesta ja tiedon puutteesta. Julkisen mielipiteen tuomioistuimen sokea moukari voi iskeä myös syyttömään.

Aggressiivista verosuunnittelua pyritään kitkemään myös lainsäädännön kautta. Tästä esimerkkeinä ovat BEPS sekä EU:n komission tammikuussa julkistama veronkierron vastainen lainsäädäntöpaketti. Nämä hankkeet ovat tervetulleita selventäessään hyväksyttävän verosuunnittelun rajoja. Mikään laki ei ole kuitenkaan aukoton. Moraalille jää oma sijansa verotuksessa.

Lue myös aiempi blogitekstini ”Mokat ja erimielisyydet verottajan kanssa voivat tulla kalliiksi”.

Antti_Leppänen_100x100Partner Antti Leppänen toimii KPMG:n vero-ja lakipalvelujen veroriitojen ratkaisuryhmässä. Verotuksen parissa hän on työskennellyt parikymmentä vuotta, joista kahdeksan viimeistä KPMG:llä ja tätä ennen yritysmaailmassa.

Vapaa-aikanaan Antti ei riitele, vaan viettää vapaa-aikaansa Turussa.

Jarkko Nieminen – Suomen kovin urheilijayrittäjä?

Jarkko Nieminen on kiistatta Suomen menestynein tenniksen pelaaja. Päästäkseen maailman huipulle, pysyäkseen siellä ja kohdatakseen uran jälkeiset haasteet Jarkko on joutunut tekemään monia valintoja. Laajan tukiverkkonsa ja erilaisten tulovirtojen hallinnointiin Jarkko valitsi aikanaan rohkeasti osakeyhtiömallin. Yhtiötä perustettaessa vuonna 2002 osakeyhtiön liittäminen urheilijan ammatinharjoittamiseen oli erittäin harvinaista. Vielä harvinaisempaa oli voittaa ja kilpailla osakeyhtiönä.

Jarkko Niemisen ammatinharjoittaminen on ollut niin vaativaa ja laajaa, että jopa Verohallinto on hyväksynyt pelaamisen elinkeinotoiminnaksi. Elinkeinoverolaissa ei ole erityistä kohtaa, jossa määriteltäisiin urheilijan elinkeinotoiminta. Jarkko Nieminen Oy kuitenkin täyttää elinkeinotoiminnan tunnusmerkit. Tunnusomaista liiketoiminnalle on altistuminen riskille ja liikkeenharjoittajan toimiminen omaan lukuunsa ja omalla vastuullaan.

Moni urheilija voi ja onkin yhtiöittänyt toimintaansa, mutta yleensä kyse on muusta toiminnasta kuin varsinaisen kilpaurheilutoiminnan yhtiöittämisestä. Tällöin urheilijat harjoittavat liiketoimintaa muista kuin varsinaisesti kilpailemisesta tulevilla tuloilla. Tällaisia tuloja voidaan saada esimerkiksi nimenkäyttöoikeuksien myynnistä ja muista sponsorituloista tai julkisista esiintymisistä. Jarkko Nieminen ja golfammattilainen Mikko Ilonen ovat poikkeuksia. Heidän kohdallaan pelaamisesta muodostuvat kilpailutulot ovat heidän yhtiöidensä liiketuloa.

Kuka on pätevä kantamaan Suomen kovimman urheilijayrittäjän titteliä?

Suomen kovinta urheilijayrittäjää arvioitaessa lukuun ei voida ottaa joukkuelajien edustajia. Huolimatta siitä, että esimerkiksi jääkiekkoilijat ovat tuloineen kovia ammatinharjoittajia, ei heitä voida lukea juridisesti eikä verotuksellisesti yrittäjiksi. Moottoriurheilijamme ovat perinteisesti nauttineet niin urheilullista kuin taloudellistakin menestystä. Heidän taustayhtiönsä on kuitenkin usein rekisteröity ulkomaille ja niin ikään he ovat oikeudelliselta asemaltaan työnantajiensa valvonnan alaisia työntekijöitä.

Mainitut kriteerit sekä urheilu-uran saavutukset huomioiden nimeän Jarkko Niemisen Suomen kovimmaksi urheilijayrittäjäksi. Mikko Ilonen on kuitenkin varteenotettava haastaja, jonka urheilu-ura jatkuu edelleen. Mikko Ilonen Oy teki vuonna 2014 kovan tuloksen tilinpäätöksen viimeiselle riville, mutta Jarkko Nieminen Oy:n vahvempi tase ja yrittäjyysvuodet nostavat Jarkon korkeimmalle jalustalle.

Tärkeintä on huomioida yhtiöiden merkitys urheilijoiden uran jälkeiseen elämään. Niemisen aloittaessa urheilu-uraansa ja yhtiöittäessään toimintaansa, hänen voidaan ajatella olleen start up -yrittäjä. Nyt hänellä on vakavarainen ja kannattava osakeyhtiö, joka turvaa muutosta entisen urheilija-Jarkon elämässä.

Mikä on osakeyhtiön kohtalo aktiivisen urheilu-uran jälkeen?

Oletettavasti yrityksen tavoitteena on tulevaisuudessa jatkaa toimintaansa hyödyntäen Jarkon erityistaidot muun muassa valmentajana, asiantuntijana ja julkisena esiintyjänä. Yhtiön vakavaraisuuden myötä isotkin investoinnit ja kasvu ovat mahdollisia. Yhtiörakenne mahdollistaa myös Jarkolle tasaisemman tulovirran ja verorasituksen, joka on muutoin huippu-urheilijalle yleensä hyvin haasteellista.

Jarkko antoi nuoruutensa ja varhaisaikuisuutensa tennikselle. Laakereillaan Jarkkokaan ei voi levätä, mutta on sangen kohtuullista, että hänellä on nyt hyvät asetelmat kohdata urheilun jättämä tyhjiö. Järkevä päätös yhtiöittää pelaaminen ja liiketoiminta kantavat nyt hedelmää.

Jarkko Nieminen pelasi jäähyväisottelunsa Helsingissä 9.11. loppuunmyydyllä Hartwall Areenalla – toivotamme Jarkolle menestystä myös tulevaisuudessa!

Jyrki LouhiJyrki Louhi on työskennellyt KPMG:llä elokuusta lähtien. Hän toimii asiantuntijana niin Sports Advisoryssa kuin Tilintarkastuksen ja verotuksen yksiköissä.

Louhi on entinen jääkiekkoilija, joka pelasi ammatikseen 15 vuotta sekä Suomen että Ruotsin pääsarjoissa. Uran jälkeen ja vapaa-ajallaan Jyrki on toiminut aktiivisesti niin jääkiekon kuin moottoriurheilunkin parissa.

BEPS – häntä alkaa heiluttaa koiraa

OECD ja G20 julkaisivat 5.10. BEPS-hankkeen osana joukon raportteja, joista useat koskivat siirtohinnoittelua. BEPS-hankkeen tavoitteena on pyrkiä estämään kansainvälisten suuryritysten aggressiivinen verosuunnittelu, joka vaikuttaa valtioiden veropohjan murenemiseen ja voitonsiirtoon alemman verorasituksen piiriin.

Siirtohinnoittelua koskevien raporttien keskeinen ajatus on, että verotettava tulos tulee näyttää siellä, missä konsernin taloudellisesti merkittävin työ tehdään, kontrolloidaan ja kannetaan keskeiset riskit ja asetetaan merkittävimmät omaisuuserät riskille alttiiksi. Konserniyhtiöt, jotka ilman omia henkilö- ja muita resursseja ainoastaan rahoittavat konsernin keskeisiä toimintoja (esimerkiksi tutkimus- ja kehitystoimintaa), tai joille on pelkästään sopimusteknisesti siirretty liiketoiminnan riskejä, ovat lähtökohtaisesti oikeutettuja vain rutiinituottoon.

Konserniyhtiöiden välisten sopimusten vaikutukset korostuvat tulevaisuudessa

Osana siirtohinnoitteluohjeiden täsmentämistä korostetaan konserniyhtiöiden välisten sopimusten ja niiden tosiasiallisen toiminnan vertailua, sekä konsernin sisäisten liiketapahtumien liiketaloudellisen mielekkyyden arviointia muut konserniyhtiöille tarjolla olevat vaihtoehdot huomioon ottaen. Mikäli liiketapahtumaa ei voida pitää mielekkäänä, tai yhtiöiden tosiasiallinen toiminta ei vastaa kirjallista sopimusta, veroviranomainen voi sivuuttaa konserniyhtiöiden sopimat ehdot ja verottaa tosiasiallisen liiketapahtuman mukaisesti. Raportissa luonnollisesti todetaan, että verovelvollisen sopimien ehtojen sivuuttamiseen tulisi suhtautua varovaisesti ja liiketapahtuman mielekkyyttä ei tulisi kyseenalaistaa tilanteissa, joissa riippumattomien osapuolten välillä on vastaavanlaisia liiketapahtumia.

Meillä Suomessa on kokemusta konserniyhtiöiden sopimien ehtojen sivuuttamisesta ja liiketapahtumien uudelleenluokittelusta siirtohinnoittelua koskevien verotarkastusten yhteydessä. KHO tosin kielsi uudelleenluokittelun pelkästään siirtohinnoittelua koskevien riitojen yhteydessä kesällä 2014. Konserniverokeskus muutti lähestymistapaansa, ja pyrkii nyt verottamaan ”todellisen liiketapahtuman” perusteella uudelleenkarakterisoinnin sijaan. On odotettavissa, että OECD:n BEPS-hankkeen rohkaisema Konserniverokeskus kyseenalaistaa konserniyhtiöiden välisten sopimusten ehtoja ja liiketapahtumien mielekkyyttä entistä useammin.

Kasvavat riskit muuttavat toimintatapoja niin meillä kuin muualla

Riski konsernin sisäisten liiketapahtumien sivuuttamisesta ja verottamisesta veroviranomaisen näkemyksen mukaisen ”todellisen liiketapahtuman” perusteella aiheuttaa yrityksille merkittävää epävarmuutta tulevina vuosina. Riski ei tietenkään rajoitu vain Suomeen. Yritykset voivat pyrkiä hakemaan ennakkohinnoittelusopimuksia (APA) ja ennakkoratkaisuja merkittävimmistä konsernin sisäisistä liiketapahtumista, mutta jo pelkästään veroviranomaisten rajallisista resursseista johtuen tällä tavoin ei voida minimoida kaikkia riskejä.

Luultavaa on, että yritykset järjestävät sisäisiä liiketapahtumiaan veroviranomaisten hyvin tuntemien mallien mukaisiksi. Myyntiyhtiöistä tulee vähäriskisiä agentteja tai jakelijoita, joiden siirtohinnoittelua arvioidaan kustannusten päälle jäävän katteen perusteella. Siirtohinta asetetaan siten, että myyntiyhtiö tekee aina tasaista mutta matalaa voittoa. Vastaavasti valmistusyhtiöitä muutetaan entistä useammin vähäriskisiksi sopimusvalmistajiksi, jotka niin ikään tekevät alhaista ja varmaa voittoa. Monimutkaisempiin liiketapahtumiin voidaan rakentaa voitonjakomalli (profit split), jonka mukaan tulos tai tappio jaetaan konserniyhtiöiden kesken.

Odotettavissa kaavamaisia ratkaisuja?

Eräs siirtohinnoittelun keskeisiä periaatteita on tähän asti ollut, että verovelvollinen voi vapaasti päättää konsernin sisäisten liiketapahtumien hinnoittelusta ja OECD:n siirtohinnoittelumenetelmiä käytetään ainoastaan lopputuloksen markkinaehtoisuuden arviointiin. BEPS-hanke voi käytännössä johtaa tästä periaatteesta luopumiseen. Yritykset voivat olla vastahakoisia ottamaan sitä riskiä, että konsernin sisäinen liiketapahtuma sivuutetaan siksi, että veroviranomainen pitää sitä oman näkemyksensä perusteella liiketaloudellisesti epämielekkäänä, tai että toimintojen ja riskien jakautuminen ei vastaa veroviranomaisen käsitystä. Verovelvolliselle kaatuva todistustaakka yhdessä epävarmuuden aiheuttaman riskin kanssa voi ohjata yrityksiä entistä enemmän kaavamaisiin siirtohinnoitteluratkaisuihin, joita riippumattomien osapuolten välillä ei todellisuudessa esiinny.

Käy lukemassa myös edelliset blogini ”Voiko verottajan kanssa tehdä yhteistyötä?” ja ”Verottajan verojalanjälki näkyviin!”.

eric_sandelin_100x100Partner Eric Sandelinilla on 15 vuoden kokemus KPMG:llä yritysten siirtohinnoittelusta ja kansainvälisestä verotuksesta.

Ericin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi opiskelevaa lasta. Harrastuksinaan hän kuntoilee ja havainnoi maailman tapahtumia ja ilmiöitä.

Mokat ja erimielisyydet verottajan kanssa voivat tulla kalliiksi

Useimmat yritykset ovat jo saaneet viime vuoden verotuspäätöksensä. Veronkorotus on verotuspäätöksen toisinaan mukanaan tuoma ikävä yllätys.

Mokat veroilmoituksessa maksavat

Verottaja voi muistaa yritystä veronkorotuksella, jos yritykselle on sattunut moka veroilmoituksen laatimisen yhteydessä. Yritys on ehkä unohtanut ilmoittaa tapahtuneesta omistajanvaihdoksesta, jonka myötä tappiot menevät poikkeusluvan taakse, tai jättänyt huomioimatta esimerkiksi tytäryhtiöosakkeiden luovutustappion vähennyskelvottomuuden.

Veronkorotus voidaan määrätä, kun yritys on antanut ”tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta olennaisesti väärän veroilmoituksen”. Veronkorotuksen suuruus on yleensä 3-7 prosenttia lisätyn verotettavan tulon määrästä. Enimmillään veronkorotus voi olla satoja tuhansia tai jopa miljoonia euroja.

Verotuskäytännön mukaan yritys ei säästy veronkorotukselta inhimilliseen erehdykseen vetoamalla. Yrityksillä on katsottu olevan ”korostettu huolellisuusvelvollisuus”. Moka on moka, mutta sääliksi käy sitä kirjanpitäjää, joka veroilmoitusta laatiessaan kiireessä tai erehdyksessä aiheuttaa yritykselle jättimäisen veronkorotuslaskun.

Uskaltaako verottajan kanssa enää olla eri mieltä?

Entä miten yrityksen olisi vaadittava tulkinnallisessa asiassa vähennystä veroilmoituksella ilman, että veroilmoitus katsottaisiin vääräksi ja yritykselle syntyisi riski veronkorotuksesta? Ennakkoratkaisuakaan ei aina ehditä hakea, tai verottaja ei ehdi sitä ajoissa antaa.

Perinteisesti yritykset ovat ilmoittaneet veroilmoituksen liitteellä veroilmoituslomakkeella esitettyihin vaatimuksiinsa liittyvät tulkinnallisuudet. Liite ei nykyisen verotuskäytännön mukaan pelasta veronkorotukselta, jos verottaja on vaatimuksesta toista mieltä ja katsoo, ettei asiassa ole riittävää epäselvyyttä.

Tämä on tehnyt jotkut yritykset varovaisiksi. Yritykset jättävät vähennysvaatimuksen tekemättä veroilmoituslomakkeella ja vaativat vähennystä joko veroilmoituksen vapaamuotoisella liitteellä, tai myöhemmin oikaisuvaatimuksella. Vapaamuotoisessa liitteessä esitetyt vaatimukset verottaja näyttää tutkivan vaihtelevasti. Oikaisuvaatimus on työläs ja hidas tapa esittää vaatimus, johon yritys vilpittömästi uskoo itse olevansa oikeutettu.

Mikä ratkaisuksi?

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on tällä hetkellä käsiteltävänä useita veronkorotuksia koskevia valituksia. Toivottavaa on, että päätöksistä saataisiin uusia linjauksia veronkorotuksen suuruuteen ja siihen, milloin veronkorotus voidaan määrätä. Ei myöskään tule sulkea pois mahdollisuutta säätää lailla sitä, miten yritys voi turvallisesti olla eri mieltä verottajan kanssa ja tehdä veroilmoituksella oikeaksi katsomansa vaatimuksen ilman pelkoa veronkorotuksesta. Sääntely on selvästi puutteellista – tilanne on huono sekä verovelvollisen että verottajan kannalta.

Käy lukemassa myös edellinen kirjoitukseni ”Veroparatiisit suojelevat sinunkin rahojasi”.

Antti_Leppänen_100x100Partner Antti Leppänen toimii KPMG:n vero-ja lakipalvelujen veroriitojen ratkaisuryhmässä. Verotuksen parissa hän on työskennellyt parikymmentä vuotta, joista kahdeksan viimeistä KPMG:llä ja tätä ennen yritysmaailmassa.

Vapaa-aikanaan Antti ei riitele, vaan viettää vapaa-aikaansa Turussa.

Voiko verottajan kanssa tehdä yhteistyötä?

Konserniverokeskus on asiakastilaisuuksissaan ryhtynyt korostamaan yhteistyötä asiakasyritysten kanssa. Keinoiksi esitetään ainakin siirtohinnoittelun osalta muun muassa ennakoivaa ohjausta ja neuvontaa, joihin aiotaan panostaa. Toisaalta siirtohinnoittelua koskevissa veroriidoissa Konserniverokeskuksen toimintatapa ei näytä muuttuneen, vaan verovelvollisen näkökulmasta vaikuttaa edelleen siltä, että hallinto-oikeus on ensimmäinen taho, joka tutkii riidanalaista asiaa objektiivisesti. Onko viesti Konserniverokeskuksen yhteistyöhalusta yritysten näkökulmasta uskottava?

Tuoreet kokemukset osoittavat, että ainakin yksi toimiva yhteistyön muoto on kehittymässä: ennakkohinnoittelusopimus eli niin kutsuttu Advance Pricing Agreement, ”APA” . Ennakkohinnoittelusopimuksessa on kysymys siitä, että verovelvollinen pyytää kahta tai useampaa toimivaltaista veroviranomaista neuvottelemaan markkinaehtoisen siirtohinnan suuruudesta yrityksen suunnittelemassa konsernin sisäisessä liiketapahtumassa. Yleensä yritys on jo itse hahmotellut markkinaehtoista hinnoittelumallia, jonka se hakemuksessaan esittelee neuvotteluissa mukana olevien maiden veroviranomaiselle.

Ennakkohinnoittelusopimus vähentää epävarmuutta

Yrityksen kannalta ennakkohinnoittelusopimuksen etu on se, että siirtohinnoitteluongelmaan saadaan sitova ratkaisu useaksi vuodeksi, ja työläät veroriidat ja niihin liittyvä epävarmuus vältetään. Tavanomaisen ennakkoratkaisun eräs ongelma on ollut se, että Suomessa veroviranomaisella on pyrkimys varmistaa mahdollisimman suuri verotettava tulo Suomeen. Tällöin yritykselle on saattanut muodostua siirtohinnoitteluriski toiseen maahan. Ennakkohinnoittelusopimuksesta neuvottelee kaksi ammattitaitoista viranomaista, joten prosessi ei suosi erityisesti kumpaakaan, vaan luultavasti johtaa markkinaehtoiseen lopputulokseen.

Suomessa ei vielä ole ennakkohinnoittelusopimuksia koskevaa lainsäädäntöä toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, mutta Suomen solmimat verosopimukset antavat mahdollisuuden sopimusten neuvottelemiseen. Konserniverokeskus on ryhtynyt ennakkoluulottomasti työhön. Useita neuvotteluprosesseja on aloitettu, ja ensimmäisiä tuloksiakin on saatu. Neuvotteluprosessiin kuluva aika on tuntuvasti lyhempi kuin monivaiheisen veroriidan vaatima aika.

Win-win-tilanteet motivoivat yhteistyöhön

Luultavasti yritysten ohella myös Konserniverokeskus on havainnut, että asioiden sopiminen etukäteen säästää aikaa ja resursseja. Yhteistyölle yritysten ja Konserniverokeskuksen välillä lienee parhaat edellytykset silloin, kun molemmat osapuolet voivat odottaa hyötyvänsä siitä enemmän kuin vastakkainasettelusta. Yritysten näkökulmasta keskeistä on, että yhteistyöllä saadaan sitovasti varmuus veroratkaisujen hyväksyttävyydestä, ja että yhteistyön edellyttämä työmäärä on kohtuullinen verrattuna määräajoin toistuviin työläisiin verotarkastuksiin ja niitä seuraaviin riitoihin. Voidaan olettaa, että Konserniverokeskuksen kannalta yhteistyö on hyödyllistä silloin, kun sillä voidaan turvata Suomen veropohja luotettavammin ja kustannustehokkaammin kuin veroriidoilla. Todellisen yhteistyön kehittäminen edellyttääkin tällaisten ”win-win” -tilanteiden löytämistä. Ennakkohinnoittelusopimuksissa on päästy hyvään alkuun.

Käy lukemassa myös edelliset blogini ”Verottajan verojalanjälki näkyviin!” ja ”Mitä verotuksessa tapahtuu seuraavaksi?”.

eric_sandelin_100x100Partner Eric Sandelinilla on 15 vuoden kokemus KPMG:llä yritysten siirtohinnoittelusta ja kansainvälisestä verotuksesta.

Ericin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi opiskelevaa lasta. Harrastuksinaan hän kuntoilee ja havainnoi maailman tapahtumia ja ilmiöitä.

Verottajan verojalanjälki näkyviin!

Julkisessa keskustelussa yrityksiä vaaditaan antamaan aikaisempaa runsaammin tietoja maksamistaan veroista ja verotulojen jakautumisesta yrityksen eri toimintamaiden kesken. Yksityishenkilöiden verotietojen julkisuus on itsestäänselvyys, jota ei juuri kyseenalaisteta. Toisaalta myös Valtiovarainministeriö julkaisee tietoja saamistaan verotuloista ja näiden jakautumisesta eri verolajien kesken. Verotuksen kentällä liikkuu kuitenkin eräs tärkeä toimija, jolla olisi paljon annettavaa verotuksen läpinäkyvyyden parantamiseksi.

Verohallinto on panostanut paljon resursseja kansainvälisten yritysten siirtohinnoittelun valvontaan. Tätä on perusteltu väitteellä, että Suomi menettää vuosittain satoja miljoonia tai jopa miljardeja euroja verotuloja yritysten siirtäessä tulojaan veroparatiiseihin. Tiedotusvälineet ovat uutisoineet Verohallinnon määräämistä moniin satoihin miljooniin nousevista lisäyksistä yritysten verotettavaan tuloon.

Tarina ei kuitenkaan pääty verottajan tekemään oikaisuun. Yritys voi valittaa päätöksestä Suomessa, tai vaatia Suomen toimivaltaista viranomaista neuvottelemaan rajat ylittävän liiketapahtuman toisessa päässä olevan maan toimivaltaisen viranomaisen kanssa siitä, kumpi maa lopulta hyvittää Suomessa tehdyn lisäyksen verotettavaan tuloon. Suomen tekemien verosopimusten mukaan yrityksen tulo ei saisi joutua kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi. EU-maiden välisen arbitraatiosopimuksen perusteella välimiehet päättävät asiasta, mikäli asianosaisten maiden viranomaiset eivät pääse sopuun kahdessa vuodessa.

Verottajan läpinäkyvyys päättyy oikaisuihin

Suuren yleisön ja tiedotusvälineiden kannalta asia muuttuu mielenkiintoiseksi yrityksen hakiessa muutosta: Onko Suomen verottajan tekemä oikaisu yrityksen verotettavaan tuloon perusteltu, vai onko yritys lopulta syytön verokikkailuun, jolloin verottaja joutuu palauttamaan väärin perustein kannetut lisäverot? Tätä ei valitettavasti voida arvioida, koska verottajan läpinäkyvyys päättyy tehtyihin oikaisuihin.

Verottajan tehokkuuden arvioimiseksi tarvittavat tiedot puutteellisia

Verohallinnon siirtohinnoitteluhankkeen tehokkuuden arvioimiseksi olisi tärkeää tietää ainakin muutamia seikkoja. Tehokkuuden analysoimiseksi olisi hyvä olla tiedossa vuoden aikana Suomen verottajan eduksi ratkenneiden kansainvälisten neuvottelujen määrä suhteessa Suomea koskevien ratkaisujen kokonaismäärään. Myöskin Suomen loppujen lopuksi saamien veroeurojen määrä suhteessa alun perin kyseisissä veronoikaisuissa maksuunpantuihin euroihin olisi hyödyllinen tieto. Näin voitaisiin arvioida, kuinka oikeaan verottaja osuu siirtohinnoittelun perusteella tekemissään verotettavan tulon oikaisuissa. Myös ratkaistujen tapausten määrä suhteessa vireillä olevien neuvottelujen kokonaismäärään olisi mielenkiintoinen tieto, jonka perusteella voitaisiin arvioida, kuinka tehokkaasti verottaja hoitaa kansainvälisten sopimusten mukaisia velvoitteitaan. Osa tiedoista on kaivettavissa kansainvälisten järjestöjen julkaisuista, mutta kovin läpinäkyväksi informaatiota ei voi sanoa.

Kuinka suuria ongelmia siirtohinnoittelu ja verokikkailu todella ovat?

Verottajan siirtohinnoitteluhankkeen tuloksellisuutta koskevilla tiedoilla on yhteiskunnallista merkitystä. Yritysten verokikkailun estämisellä on väitetty olevan huomattava vaikutus hyvinvointivaltion säilyttämiselle. Poliittisten päättäjien ja kansalaisten olisi siten tärkeää saada tuloksista tarkkaa tietoa.

Mikäli Suomi on onnistunut neuvottelujen lopuksi pitämään huomattavan osan maksuunpanemistaan veroista, se osoittaa että väitteissä yritysten laajamittaisesta verokikkailusta Suomessa on perää. Mikäli taas neuvottelutulokset ovat laihoja, voidaan epäillä, että ongelmaa on paisuteltu. Jos taas neuvottelut venyvät eikä ratkaisuja saada aikaan, on verovelvollisilla syytä huolestua siitä, ettei tulojen kaksinkertaisen verotuksen estämistä pidetä kovin tärkeänä. Tällä voi puolestaan olla vaikutusta yritysten halukkuuteen investoida Suomeen.

Käy lukemassa myös edelliset blogitekstini ”Mitä verotuksessa tapahtuu seuraavaksi?” ja ”Mitä joulu tuo tullessaan verottajan pukinkonttiin?”.

eric_sandelin_100x100Partner Eric Sandelinilla on 15 vuoden kokemus KPMG:llä yritysten siirtohinnoittelusta ja kansainvälisestä verotuksesta.

Ericin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi opiskelevaa lasta. Harrastuksinaan hän kuntoilee ja havainnoi maailman tapahtumia ja ilmiöitä.

Kuva: Sanctu / Flickr (picture has been cropped)

Yrityksessäsi sukupolvenvaihdos? Älä lähde merta edemmäs kalaan

Jäähyväisveroehdotuksen myötä perintö- ja lahjaverotusta koskeva keskustelu jatkuu kiivaana ja negatiivissävytteisenä. Yrittäjien osalta yksi tärkeä suunnitteluväline on keskusteluissa unohtunut. Merkittävälle osalle yrittäjistä keskeinen omaisuuserä on juuri yritysomaisuus, johon on sukupolvenvaihdoshuojennusten ansiosta olemassa kustannustehokkaita luopumisen toteuttamismalleja.

Koko viime vuosikymmen odotettiin sukupolvenvaihdoksia koskevaa isoa aaltoa. Sellaista ei tullut. 2010 -luvulla sukupolvenvaihdoksia koskeva keskustelu on hiipunut pikku hiljaa raivaten tilaa vuoropuhelulle perintöveropakolaisuudesta, jossa osa on lähdössä Portugaliin ja osa Ruotsiin. Sukupolvenvaihdokset ja niitä koskevat huojennusmahdollisuudet on tuotava jokaisen luopumissuunnitelmia mietiskelevän yrittäjän tietoisuuteen ja keskeiseksi työkaluksi omistajanvaihdosjärjestelyyn ja yrittäjän verosuunnitteluun.

Määräykset vaikeaselkoista kuin softan koodi

Perintö- ja lahjaverolaissa sekä tuloverolaissa olevat huojennussäännökset on kirjattu niin vaikeaselkoisesti, että niiden ymmärtäminen vaatii opintoja sekä äidinkielestä, oikeustieteellistä että matematiikasta. Siksi säännöksiä ei tunneta riittävän hyvin. Lopulta kryptisyyden takana on kuitenkin varsin loogiset ja ymmärrettävät määräykset. Asiantuntijoiden tehtävänä on viestiä asia yrittäjille ymmärrettävästi. Tärkeintä on huojennusten lisäksi ymmärtää niiden saamisen ja menettämisen edellytykset.

Verovaikutukset syrjään tahtotilaa selvitettäessä

Toinen asia, joka usein turhaan rajoittaa huojennusten monivivahteisia käyttömahdollisuuksia on yrittäjän ajatus siitä, että vaihdos tulee toteuttaa siten, että veroja ei makseta lainkaan. Parhaimmillaan vaihdos on toki mahdollista toteuttaa niin, että luopuja ei maksa tuloveroja eikä jatkaja lahjaveroja.

Huojennukset mahdollistavat merkittäviä verosäästöjä, mutta lähtökohdaksi on kuitenkin otettava osapuolten tahtotila. Verojenminimointikeskustelu ei saa liiaksi ohjata alkuvaiheen valintoja. Sukupolvenvaihdoksessa on verotuksen lisäksi monia muita keskeisiä huomioitavia seikkoja. Tosiasiallisesti verotusta suurempia tekijöitä voivat olla esimerkiksi omistuksen pirstoutuminen, jatkajien tahtotila tai niiden eroavaisuudet.

Ensin on saatava tahtotila selville ja vasta sen jälkeen on hedelmällistä kartoittaa, millä tavoin se on saavutettavissa verotehokkaasti. Usein vaihtoehtoja on useampia.

Monikäyttöinen työkalu

Sukupolvenvaihdoshuojennukset taipuvat yllättävän moneen tilanteeseen ja tarpeeseen. Jatkajan ei tarvitse olla välttämättä sukulainen, jotta huojennuksia päästään ainakin osittain soveltamaan. Monikäyttöisyytensä ansiosta huojennukset kannattaa kaivaa työkalupakista hyvissä ajoin omistajanvaihdoksiin ja perhe- ja perintöoikeudelliseen suunnitteluun.

Sukupolvenvaihdoshuojennukset takaisin keskustelun keskiöön

Kansantalous edellyttää, että yrittäminen on kannattavaa. Se edellyttää, että elinkelpoiset yritykset pystytään siirtämään seuraavalle sukupolvelle järkevin verokustannuksin. Tällaisissa yrityksissä on valtiolle tulevien verotulojen lisäksi jollekin oiva paikka itsensä ja muiden työllistämiseen. Valtion tulee varmistaa, että myös jatkossa yritysomaisuuden siirto on kustannustehokasta yritystoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi.

Yrittäjien puolestaan on hyvä pysähtyä miettimään huojennusten tarjoamia mahdollisuuksia ja niiden tuomia vaihtoehtoja perhe- ja perintöoikeudelliseen kokonaissuunnitteluun. Tämä arviointi tulee tehdä jo ennen muuttohommiin ryhtymistä. Aina ei kannata mennä merta edemmäs kalaan.

Käy lukemassa myös edelliset blogini ”Oletko tavannut ihka elävän tilintarkastajasi?” ja ”PK-yrityksistä lisää yhteisöveroa”.

Jouni_Sivunen_100x100Jouni Sivunen vastaa KPMG:n perhe- ja kasvuyrityspalveluista Uudellamaalla ja työskentelee samalla vero- ja lakiasiantuntijana. Jouni harrastaa liikuntaa ja matkustelua. Harrastukseksi voitaneen lukea myös innostus kehittää uusia toimintatapoja PK-yritysten avuksi.

Kuva: Tunnelarmr / Flickr (picture has been cropped)